Oma elämä parisuhteessa - onko sitä?

Nyt kun 30-vuotinen, liian nuorena ja kokemattomana aloitettu parisuhde on "palanut kivijalkaa myöten", niin voidaan alkaa jälkiviisaiksi. Loiston päivät menetettiin, koska:

- Oma elämä, kuten kaverit ja harrastukset pikku hiljaa hävisivät.

- Luovuttiin omista jutuista koska pyrittiin miellyttämään toista / jättämään niitä pois ettei toista harmita.

- Oletettiin liikaa.

- Puhuttiin liian vähän, erityisesti tunteista ja vaikeista asioista.

- Alun mustasukkaisuus vaihtui luottamukseen, joka sitten petettiin kun suhde koettiin epätyydyttäväksi tyhjiöksi. Sitten tuli taas mustasukkaisuus, joka sammutti sen viimeisenkin kipinän.

Lista virheistä olisi paljon pitempi kuin lista oikein hoidetuista asioista. Minkälaiseen miinoihin muut olette astuneet ja mitä tekisitte seuraavassa suhteessanne toisin? Vai tulisiko sellaista enää edes?