Mikä mt-ongelma? Pitkä teksti

Toivon palstadiagnoosia eräälle henkilölle. Kuvittelenko, että palstadiagnoosi on 100 % varmasti oikein? En. Tajuanko, että tässä on ainoastaan minun puoleni asioista? Kyllä. Tajuan myös, että tuollainen käytös ei ole tervettä ja ihan rehellisesti sanottuna hänen kanssaan olen ollut todella erilainen kuin muiden kanssa, enkä satavarmasti aloittanut mitään draamaa. Hän sen sijaan keksi koko ajan jotain draaman aihetta.

Nyt oirekuva:

S*iraalloinen mustasukkaisuus. Halusi minun katkaisevan kaikki yhteydet vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Haastoi minua jatkuvasti, ja kun vastasin jotain, hän salamannopeasti vetäisi johtopäätökset (ne mahdollisimman negatiiviset), väänteli ja käänteli sanomiseni ja sai minut vaikuttamaan todella kierolta, epäluotettavalta ja ties miltä. 

S*iraalloiseen mustasukkaisuuteen liittyen tuo oli vain yksi esimerkki. Tutustumisvaiheessa, kun en osannut edes ajatella, että meistä tulee jotain, kerroin valitettavasti avoimesti asioita ja mainitsin erään tietyn kansallisuuden, josta olen yleisesti ottaen pitänyt deittimielessä. Ainakin ajatuksen tasolla.

Vähänpä tiesin mihin kaikkeen ne täysin huolettomat mainintani tulisivat johtamaan. Ihastuin aidosti tähän henkilöön, ja kuvittelin sen olevan aivan päivänselvää käytökseni perusteella. Vastailin nopeasti. Juttelimme tuntikausia puhelimessa. Kuvittelin, että hänelle olisi aivan selvää, että haluan hänet, en muita. Mutta hän oli hiljaa mielessään kehitellyt pakkomielteen siitä miten puhuin siitä toisesta kansallisuudesta ja sen edustajista. Hän keksi, että haluan todellisuudessa sen maalaisen kumppanin ja esitän vain haluavani hänet. Hän suuttui oikeastaan ihan mistä tahansa heihin liittyvästä. Kaiken hän puhui omaksi edukseen sanomalla, että minä ihan itse sanoin olevani kiinnostunut *heistä.*

Että minun on aivan turha yrittää valehdella mitään, koska olen jo itse myöntänyt, että haluan heitä. Mikään puolustukseni ei riittänyt. Ainut vaan, että halusin oikeasti hänet, ja puhuin toisen maalaisista vain silloin, kun emme edes tunteneet toisiamme ja luulin, ettei hän edes halua parisuhdetta. Tämänkin yritin hänelle selittää, mutta ei auttanut.

Varmaan sanomattakin selvää, että erouhkailut olivat toistuvia. Olen nyt varmaan unohtanut puolet näistä asioista. Niin no tietysti suuttui myös elämäni ensimmäiseen kumppaniin liittyvistä asioista, joita en liiemmin halua tähän avata, koska en halua paljastua. Joka tapauksessa erosta on IKUISUUS ja kuvittelin, että hän ymmärtäisi että aihe on ollut minulle täysin neutraali vuosikausia.

Suuttui myös siitä, että käytän elämäni ensimmäisestä kumppanista (teiniajoilta) etunimeä, enkä sanaa "eksä." Suuttui myös siitä, kun selitin miksi etunimen käyttäminen on minulle luontevaa ja tulee automaattisesti. 

Keksi, että minulla on jatkuvasti jotain uusia ja taas uusia vastakkaisen sukupuolen edustajia jossain jemmassa ja että heitä vain ilmaantuu jatkuvasti jostain nyt ja tulevaisuudessa. Ei uskonut kun sanoin, että en esim. muista valtaosaa menneistä henkilöistä. Ei ylipäätään uskonut mitään sanomaani. En voinut puhua neutraalisti kenestäkään. Joka ikisen asian ja henkilön hän osasi maalailla uhaksi. Jatkuvaa syyttelyä, syyllistämistä.

Sanoi yhdessä vaiheessa, että hänen on vaikeaa hyväksyä onnellisuutta, ja osa hänestä yrittää päästä minusta eroon, koska hän kokee ettei ansaitse onnea, jota minun kanssani on.

Ennen tuota sekoiluaan sanoi, ettei ole koskaan tuntenut mitään samanlaista kuin tuntee minun kanssani. Ei ole kuulemma aikuisiällä kokenut sellaista mustasukkaisuutta kenenkään kanssa ja kaikki on vain tosi erilaista kanssani kuulemma. Sitten käytös meni nopeasti todella kontrolloivaksi ja noh... tuollaiseksi.