G: Törkein temppusi ikinä?
Nyt anonyymisti tunnustamaan!
Itselläni joko sulhasen suuteleminen baarissa hänen polttari-iltanaan tai ex-mieheni pettäminen.
Näistä molemmista vuosia aikaa ja nyt kun itse on naimisissa, niin tuo suutelo ainakin saa kylmät väreet menemään selkää pitkin! Kaikkea sitä pitääkin hyvänä ideana...
Kommentit (18)
sillon ajattelin vaan että annan sen vähän maistaa omaa lääkettään.. nykyään ajattelen, että se on kyllä ollut varmasti traumaattista :(
Pieniä lapsia ja häpeämättä seksiä oli joka paikassa: autossa, mökillä (mies kertoi vaimolle olevansa kaverin kanssa mökillä), puskassa, miehen työpaikalla jne.
Ex sai sitten tiedon kirjeenä kotiin käräjäoikeudelta... Eipä ollut kovin reilua, ei. Mutta muuhun ei ollut enää voimia :-(
jolla oli pian synnyttämään lähdössä oleva avovaimo kotona odottamassa! Silloin ajattelin vaan, että onpa tyhmä jätkä, mutta ei asia mulle kuulu. Olisi pitänyt kuulua. Nyt aikuisena kuvottaa oma välinpitämättömyys. :(
miestäni pienimunaiseksi "joksikin"... On kuulemma useimmiten pahinta, mitä miehelle voi sanoa (olen lukenut jostain).
Eikä se meillä ole edes totta. Mutta halusin loukata, ja ilmeestä päätellen onnistuin todella hyvin. Siinähän sitten selittelin että "emmä tarkottanu oikeesti..."
miestäni pienimunaiseksi "joksikin"... On kuulemma useimmiten pahinta, mitä miehelle voi sanoa (olen lukenut jostain).
Eikä se meillä ole edes totta. Mutta halusin loukata, ja ilmeestä päätellen onnistuin todella hyvin. Siinähän sitten selittelin että "emmä tarkottanu oikeesti..."
8-vuotiaana kiusasin koulukaveriani. Meitä oli muutama tyttö, jotka emme tykänneet yhdestä luokkakaverista, koska sen vaatteet haisi aina aivan röökille, kulki muutenkin likaisissa vaatteissa ja ei tainnut peseytyäkään kovin usein. Hän oli alkoholistiperheestä, joten sai varmasti paljon paskaa jo kotoa käsin. :( Mä vielä sitten lisäsin vettä myllyyn, onneksi en montaa kertaa, mutta kyllä hävettää ja vituttaa oma hölmöys silti. Lapset osaa näköjään olla julmia.
Ja sitten parikymppisenä petin pitkäaikaista kumppaniani, tosin kiinni en koskaan jäänyt, koska suhde päättyi toimestani seuraavana päivänä. Mielestäni olisin kuitenkin voinut päättää suhteen aiemmin ja ryhtyä rietastelemaan vasta sen jälkeen. Seuraavassa suhteessa petin taas, mutta niin teki mieskin, minkä tosin vasta myöhemmin sain tietää, joten suotta sillon tunsin sekoiluistani syyllisyyttä.
Yksi pahimmista on kun miehen vaimo oli synnyttämässä perheen toista lasta niin minä nussin miehen kanssa heidän vuoteessaan ja viereisessä pinnasängyssä nukkui niiden lapsi joka oli vuoden ikäinen.
Lukuisat suhteet ukkomiesten kanssa ovat myös pahoja.
muitakin törkeyksiä on tullut nuorempana tehtyy... en nyt muista mitä :)
suhde toiseen mieheen, jolla myös oli tyttöystävä. Valehtelin miehelleni olevani kavereiden kanssa syömässä kun kävin miehen kanssa illastamassa, jne.
Tuosta aikaa nyt reilu vuosi ja kaikki on anteeksipyydetty ja annettu, toinen mies unohdettu.
henkisesti se, mutta moraalisestihan tuo oli sallittua, ei oltu avioliitossa
kun nainen oli synnärillä kuksittiin heidän kotonaan (sain tietää jälkikäteen)
Itseä hävettää törkeä kiusaaminen yläasteella, sekä uskollisen mutta hieman erilaisen ystävän lemppaaminen ikuisiksi ajoiksi. Toivottavasti lapselleni ei koskaan käy näin. Pyydän anteeksi kaikilta. Anonyymisti. Hävettää.
että nuo muutamat oavt todella hävyttömiä. Viittaan lähinnä kuksimiseen, vaimon ollessa synnyttämässä.
Itselläni on yksi paha episodi elämässä, ja onneksi niitä ei muita ole. Tästä on kyllä maksettu henkisellä puolella jonkin verran ja otettu opiksi.
En aivan valtavasti kadu, sillä jotenkin se kuitenkin tuntui mulle tarpeelliselta ja hyvältä, törkeuydestä huolimatta. En aio koskaan tunnustaa, mutta mietin tapahtunutt edellen silloin tällöin ja tunteet ovat sekavat.
Asuin toisella paikkakunnalla työn takia. Viikonloppuosin tapasin avovaimoani ja pientä poikaani. Avovaimo oli jo raskaana toistamiseen. Tällä työskentelypaikkakunnalla minulla oli toinen nainen 4 päivää viikosta, joka lähti aina viikonlopuiksi pois. Tätä tapahtui puolen vuoden ajan.
Törkeää, mutta itse olin kahden vaiheilla mitä tehdä elämässä. Oli lähellä, ettenkö olisi jatkanut elämääni tuon toisen naisen kanssa. Tuon puolen vuoden jälkeenkin järjestimme yhteistä aikaa toisillemme ja se tuntui hyvältä. Olin rakastunut.
Tästä on jo useita vuosia aikaa ja nyt olen lasteni äidin kanssa naimisissa, jopa kohtuullisen onnellisesti.
Minulla on edelleen ikävä tätä naista, ja haluaisin todella kuulla mitä hänelle kuuluu. Tiedän että olin häneen siinä määrin ihastunut, että hänen läheisyydessään en voinut kunnolla kontrolloida itseäni, hän oli ihana. Tiedän myös että toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta en uskalla olla yhteydessä, monestakin syystä.
Taisi olla minun mieheni... Nyt saat pitää omanasi. Minä lähden. Lasten kanssa!