Olen niin kyllästynyt yksipuolisesti avautuviin ihmisiin

Onko ystävyyssuhteetkin nykyään sellaisia, että niistä otetaan taukoa?

Jep, tauolla täälläkin. En jaksa enää yksipuoleisia ihmissuhteita.

Meidän ystäväpiirissä saa avautua se, jolla on ns tilanne päällä. Tottakai, sitähän varten ystävät on. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän ystäväpiirissä saa avautua se, jolla on ns tilanne päällä. Tottakai, sitähän varten ystävät on. 

Näiden kahden kaverin kohdalla olen jo aiemmin joutunut huomaamaan, että minun vuoroni ei tule koskaan. Nyt kun tarkemmin mietin, niin kumpikin heistä näyttää lähes kiukkuiselta tai ei kommentoi mitään, jos olen yrittänyt kertoa huoliani. Eli edes tauko ei taida riittää..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän ystäväpiirissä saa avautua se, jolla on ns tilanne päällä. Tottakai, sitähän varten ystävät on. 

Jep, ja kannattaa rakentaa elämänsä siten, ettei ole tilanne päällä. Yleensä nuo tilanteet seuraa samoja ihmisiä.

Minua rasittavat puolitutut, jotka kertovat esim. 15 min junaeväistään ja missä vaiheessa matkaa söivät ne. Huoh!

Mullekin ihmiset tykkää dumpata kaikki asiansa mutta mun asiat ei kiinnosta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Meidän ystäväpiirissä saa avautua se, jolla on ns tilanne päällä. Tottakai, sitähän varten ystävät on. 

Tietenkin, tuohan on ihan normaali ja ok tilanne.

Mutta kun ystävyys menee siihen, että 80% ja enemmänkin keskitytään vain sen toisen tilanteeseen ja se asetelma saattaa kestää kuukausia ja vuosiakin, niin se ei ole enää ok. Eräs ystäväni ei tiennyt enää ollenkaan kuulumisiani, kun en saanut suunvuoroa. Lopetin yrittämisen ja vetäydyin. Hän vetäytyi myös. Eli kun enää jaksanut esiintyä terapeuttina, ihmissuhde päättyi. Hurjaa! Tuhlasin vuosia elämästäni tähän, jonka luulin olevan ystävyyttä. Se olikin hyväksikäyttöä. 

Mä en kirveelläkään kertoisi asioitani ja syvimpiä tunteitani kenellekään. Ne kun voivat sitten yllättävässä tapauksessa putkahdella esiin oudoista paikoista.

Mulla on ollut ystävä joka laveasti kertoili mulle naapureidensakin (mulle täysin tuntemattomia) asiat.

Minä huomasin myös että minun jutuilleni tuhahdeltiin ja jotkut ihan suoraankin arvostelivat esim. vaatteitani että miksi sulla on aina tuollainen takki. Ihan suoria loukkauksia tai sitten jos kerroin jostain kiinnostuksenkohteestani, se teilattiin heti alas, vaikkapa uusi harrastus. Sitten mun odotettiin olevan ylikiinnostunut heidän jutuistaan ja menevän vaikka kannustamaan jotain harrastustapahtumaa.

Juu, tämä linja on kahdensuuntainen. Ensin lakkasin kertomasta asioistani kokonaan kunnes huomasin että enpä minä jaksa enää noidenkaan asioita kuunnella eikä tullut enää pidettyä yhteyksiä omalta taholta lainkaan.

Pari vuotta nyt mennyt ja ovat heränneet ihmettelemään miksei minusta kuulu mitään.

Ubb

Kaverini saattaa soittaa minulle päivittön jopa 3 kertaa, lähes viiskymppinen.Puhuu omista asioistaan , jos itse yritän pujua omistani niin ei onnistu.En aina vastaa.Mutta eikö itse älyä että ei kellekkään soitetta päivittäim useita kertoja.Itse en kehtaisi toisia häiritä.

On myös tunkemassa esim matkoille ja muhin menohini, tavallaan syyllistää minua jos teen jotain kivaa ilman häntä.Käyttäytyy kuin kuin epästabiili 14vv

Sosiaalisten taitojen treenausta, kuunteleminen on oma valinta, eivät kaikki siihen päädy. 

Vierailija kirjoitti:

Onko ystävyyssuhteetkin nykyään sellaisia, että niistä otetaan taukoa?

Kyllä, ihmissuhteet jotka jatkuvasti ainoastaan syövät omia voimavaroja eivätkä anna mitään, kannattaa joskus laittaa tauolle, tai katkaista kokonaan jos on selvää ettei tilanne tule koskaan muuttumaan. Näin on aina ollut.

Mulla oli ystävä, jonka huolia ja murheita kuuntelin, olin tukena ja avuksikin, öitä myöden. Aina oli mulla aikaa hänen asioilleen. 

Mutta, kun mulla olisi ollut tarve kuuntelijalle tai tuelle, ei tullut mitään vastausta alle viikkoon ja silloinkin lyhyesti ihan jostain arkisista asioista. 

Lopulta sanoin, että ei ystävyys ole yksipuolista ja lopetin yhteydenpidon kokonaan neljä vuotta sitten eikä olla sen jälkeen oltu missään tekemisissä. 

Mä olen myös yleensä se jolle lankeaa kuuntelijan rooli. Omia asioita kerrotaan niin laveasti enkä sitten osaa itse ottaa tilaa. Sanon kaiken kovin typistetysti. En tiedä onko tämä nyt kuitenkaan huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystävyyssuhteetkin nykyään sellaisia, että niistä otetaan taukoa?

Kyllä, ihmissuhteet jotka jatkuvasti ainoastaan syövät omia voimavaroja eivätkä anna mitään, kannattaa joskus laittaa tauolle, tai katkaista kokonaan jos on selvää ettei tilanne tule koskaan muuttumaan. Näin on aina ollut.

 

 

Näin se on. Ihanteellisessa satumaailmassa energiasyöppö parantaa tapansa, kun siitä hänelle huomauttaa, ei draamaile, ei järjestä kohtausta, ei kiellä asiaa, ei huomauttele siitä sen jälkeen vuosia "sorry, kun sanoin yhden itseeni liittyvän asian" yms. Joskus sitä vaan ei jaksa alkaa säätää, ja jos tietää k.o. henkilöllä olevan muitakin kavereita, voi minusta ihan hyvin jättäytyä taka-alalle. Nykyään vastaan tällaiselle kaverille vaan jotain "voi että, no tosi kurjasti kävi" ym ympäripyöreää, enkä sitten ala yhtään vatvoa enempää. Viesteissä siis. Livenä on vaikeampi. Vältän tämän henkilön tapaamista, koska puhetulvaa ei pysty keskeyttämään mitenkään. Ja jälkeenpäin on niin poikki, että voisi käydä kotiin tullessa eteisen lattialle makaamaan ja huutaa aaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!

Ala antamaan näille avauttujille neuvoja. Sen pitäisi toimia. 

Minä taas kyllästynyt siihen ettei nykyään saisi kertoa kuin iloisia kuulumisia. Ihmiset eivät jaksa kuunnella eivätkä tukea toisiaan, kaikki ovat kireitä kuin viulunkielet. Eikä nyt ole kyse narsistisista hyväksikäyttäjistä jotka kaatavat elämäntuskansa muiden niskaan antamatta suunvuoroa, vaan ihan tavallisista ystävistä.

Jos kysytään mitä kuuluu ja siihen vastaa lyhyesti ja totuudenmukaisesti että ollut hieman raskas vaihe, ei mitään vastausta. Jos vastaa vain "hyvää", niin juttu jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän ystäväpiirissä saa avautua se, jolla on ns tilanne päällä. Tottakai, sitähän varten ystävät on. 

Näiden kahden kaverin kohdalla olen jo aiemmin joutunut huomaamaan, että minun vuoroni ei tule koskaan. Nyt kun tarkemmin mietin, niin kumpikin heistä näyttää lähes kiukkuiselta tai ei kommentoi mitään, jos olen yrittänyt kertoa huoliani. Eli edes tauko ei taida riittää..

Ap

Ovatko nämä kaksi 'kaveria' todellisuudessa jotain muita henkilöitä, esim veli jonka kanssa joku omituinen riita ja joku mikälie-exä jonka kanssa riita alkaa jo olla jostain kivikaudelta. Jos näin on niin sopisit minun  tilanteeseeni ja minä  olen stalkkari joka yksin ja yksipuolisesti saan selvittää juttuamme lähettämällä kirjeitä ja viestejä ja sinä olet joku Pekka Puupää joka ei osaa puhua pukahtaakaan etkä kommunikoi mitenkään... Kirjoittelet vaan tämmöisiä satuja tänne palstalle ja tarttee koko ajan seurata ketjuja että mitäs sä nyt sanot meidän tilanteesta YMS YMS JOTAIN... Olisi todellakin kiva jos postilaatikosta tulis pinkka peipereitä jossa kaikki minun yksipuolinen kommunikointi kanssasi näkyy... nyt eletään aikoja että en enää edes tiedä vaikka olisit kuolla kupsahtanut ja ikiriitamme jäisi iäksi ajaksi selvittämättä... ja kuolema lopulta erottaa... Taivaassa ei olla miehiä ja naisia joten ehkä siellä laulamme sitten samassa kuorossa ja on oikein mukavaa... henkilökemiatkin sitten toimivat... Mitäs sanot???