Resurssien puute
Taannoin meillä oli keskusteluryhmä kahden kaverin kanssa. Kyllästyin siihen, että yhteistä aikaa sovittaesssa jommallakummalla oli aina ajan, rahan tai jonkun muun puute.
Päätin, että en halua elämääni valittajia. Molemmat ovat lisäksi suorittajia. Aina yhteistä tekemistä sovittaesssa ovat olleet jo jossain muualla tai ovat suuntaamassa vielä jonnekin. Energia on levotonta ja väsynyttä.
Kommentit (16)
Nämä kaksi kaveria ovat valtion viroissa töissä. Palkka on kolmen tonnin luokkaa. Kuitenkin matkustelevat paljon. Ja rahaa ei muka ole johonkin muutaman kympin yhteiseen juttuun. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
Esimerkkinä. Olin iloinen meidän yhteisestä illanvietosta. Palkkasin lastenhoitajan ja maksoin hälle 120 €. Illanvietto lässähti siihen, että seura oli väsynyttä, lähti kesken kotiin. Taas valitusta rahasta. Säälistä tarjoilin.
Tätä ketjua lukiessani vahvistuu vain ajatus, että lakkaan pitämästä noihin ihmisiin yhteyttä.
Keskusteluryhmä kahden kaverin kanssa? Kuulostaa perin oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluryhmä kahden kaverin kanssa? Kuulostaa perin oudolta.
Siinä oli muitakin, mutta häipyivät. Ilmeisesti eivät jaksaneet noita tyyppejä. Minä jäin. Lisäksi minulle tuli tosi kuormittunut olo keskusteluista. Oli jäsentämätöntä ja valitusta. Lopulta minulla meni tavallaan hermot.
Nämä tyypit laittavat paljon lyhyitä viestejä ja ääniviestejä, kun on niin kiire. Kiire siis suhata paikasta toiseen. Missään ei voi olla alusta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä. Olin iloinen meidän yhteisestä illanvietosta. Palkkasin lastenhoitajan ja maksoin hälle 120 €. Illanvietto lässähti siihen, että seura oli väsynyttä, lähti kesken kotiin. Taas valitusta rahasta. Säälistä tarjoilin.
Eivät he sitten halua tuollaista illanviettoa.
Toinen lisäksi harrastaa lokkeilua oikein olan takaa. Ovat perheineen kyläilemässä ties missä. Kotiinsa eivät kutsu, saatikka että itse järjestäisivät mitään juhlia. Ovat pihejä. Nyt sanoinkin, että kyläily on vastavuoroista. Eivät voi kutsua kylään itseään mökillemme, elleivät järjestä itse jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä. Olin iloinen meidän yhteisestä illanvietosta. Palkkasin lastenhoitajan ja maksoin hälle 120 €. Illanvietto lässähti siihen, että seura oli väsynyttä, lähti kesken kotiin. Taas valitusta rahasta. Säälistä tarjoilin.
Eivät he sitten halua tuollaista illanviettoa.
Oli siis kyse vain baari-illasta. Puhe oli, että oltaisiin myöhempään. Siksi lapsenvahti.
Oli viimeinen illanvietto noiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Toinen lisäksi harrastaa lokkeilua oikein olan takaa. Ovat perheineen kyläilemässä ties missä. Kotiinsa eivät kutsu, saatikka että itse järjestäisivät mitään juhlia. Ovat pihejä. Nyt sanoinkin, että kyläily on vastavuoroista. Eivät voi kutsua kylään itseään mökillemme, elleivät järjestä itse jotain.
Tulevat siis kylään istumaan. Odottavat, että tarjoilut tulevat pöytään. Hotkivat kaikki. Jos ei ole ruokaisampaa, antavat ymmärtää, että ovat nälkäisiä.
Ovat niin hemmetin pihejä, että eivät halua tarjota tai laittaa muille mitään. Kaikki pidetään itsellä.
Meillä on kaupungin kouluissa resurssien puute, etenkin yhdessä. Puskaradio kertoo, millaisissa oloissa lapset joutuvat opiskelemaan. Ihan karseaa.
Mun ongelma on, että jään kiinni vaikeisiin ihmisiin. En osaa irrottautua ja asettaa rajoja. Olen antanut tuollaisten ihmisten mellastaa elämässäni. Se on loppu nyt!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaupungin kouluissa resurssien puute, etenkin yhdessä. Puskaradio kertoo, millaisissa oloissa lapset joutuvat opiskelemaan. Ihan karseaa.
Noilla ihmisillä on oikeasti näennäisesti resurssien puute. Siis ajasta, rahasta jne. Toinen on lisäksi tosi tarkka, että saa itse aina enemmän tapaamisesta. Joko tosiaan ruuat kyläilystä tai jotain muuta. Korostaa aina, että kannatti tulla kylään. Lykkää somessa neljä emoijita jokaiseen postaukseen. Niinkuin se korvaisi jotain.
Ilmeisesti niin fiksautunut malli vastavuoroisuudesta. Pakko itse hyötyä ja saada enemmän kuin antaa.
Koitan pitää sosiaaliset kontaktit minimissä, jotta kavereiden tapaaminen toisi iloa, ja olisin itse virkeä. Kunnioitan näin toisia ihmisiä.