Onko muille keskivertoa pidempään lasta kotihoitaneille vihjailtu että töihin pitäis jo mennä?

Jotkut tuntuu näkevän sosiaalipummeja ja yhteiskunnan loisia joka kolossa, niin kuin lapsena oltiin ihan varmoja, että kaapissa asuu mörkö. Mäkin tunnen _yhden_ ihmisen, joka elää yhteiskunnan varoilla, ja aikookin niin tehdä lopun elämäänsä. Sitten mä tunnen ehkä pari sataa ihmistä, jotka elää erilaisia elämänvaiheita, erilaisissa työtilanteissa, käyvät läpi kriisejä ja sitten taas nousevat jaloilleen. Normaaleja ihmisiä, ei mitään mörköjä. Ei tulisi mieleenkään kritisoioda heidän elämäänsä, eikä ainakaan sen takia, että jotkut näistä ihmisistä haluavat viettää muutaman vuoden irti oravanpyörästä. :)

et varmaan tarkoittanu tätä tämmöiseksi. Aiheesta on minusta ihan ok kysellä.

On kyselty ja näin syksyn aluksi kysellään varmaan vielä enemmän kuin tavallisesti. On paljon uusia kasvoja kesän jälkeen..

Olen kyllä huomannut että monelle niistä jotka joutui syystä tai toisesta omansa jo ihan pikkuriikkisinä hoitoon laittamaan, tulee huono mieli ja omatunto kun kuulevat että meillä lapset edelleen kotihoidossa. Olisivat varmaan itsekin tahtoneet...



2,5v, 4v ja 7v lasten äiti

minullekin alettiin huomautella asiasta jo silloin kun lapsi oli vasta 1-vuotias.. en pitänyt mitään kiirettä töihin paluulla koska miehen tuloilla pärjättiin vaikka tekikin tiukkaa. nyt lapsi on 2v7kk ja menee hoitoon, koska on pakko taloudellisen tilanteen takia. mielestäni se on jokaisen oma asia milloin vie lapsen hoitoon, ja ainahanse on mukavampi jos vaan on mahdollisuus olla kotona=) en tosiaan ymmärrä tuota hirveää painostusta että miks et jo mee töihin ym.

samahan se on elää pummina vaikka koko ikänsä, ei nekään täällä käy sitä tilittämässä

Tai ei pahasti vielä kotona ollessani. Mutta heti kun kerroin hakevani töitä, alkoi tutuilta tulla vihjeitä mahdollisista paikoista. Vakituista työtä ei ole löytynyt vieläkään. Pari pätkää olen tehnyt vuoden aikana. Eräs sukulainen on todella rasittava, neuvoo millon mihnkin hakemaan ja sitä ja tätä tekemään.

Jokainen tapaamani ihminen kysyy koska menen töihin.

5 lasta, iät 9v, 7v, 4v, kohta 3v ja 1,5v. Joka ikisessä välissä on vihjailtu. Joku jo sanoi että eiks kantsis lopettaa se lastenteko ja mennä välillä oikeisiin töihin. Sanoin että mä oon nyt niissä oikeissa töissä.

Vanhin aloitti juuri eskarissa, toinen aloittaa ensi vuonna. Ajattelin mennä töihin ensi vuonna, kun esikko on ekalla, toinen eskarissa ja kuopus joutuu sitten päiväkotiin. Mieleni ei tosin tee mennä töihin, kun ei ole mitään työpaikkaa tiedossa. On tässä kotona olemisessa omat vaikeutensa tietysti, mutta mielestäni lasten on saatava olla oman äitinsä kanssa mielummin kuin hoitotätien kanssa. Meillä on mahdollisuus tähän, miehenikin on ylpeä sekä minusta kun jaksan lasten kanssa kotona että itsestään kun voi kertoa elättävänsä meidät kaikki.



Ainoa vaihtoehto jäädä vielä kotiin tämän vuoden jälkeen on tehdä neljäs lapsi, mutta se muuttaisi elämää ehkä liiaksi. Auto pitäisi vaihtaa tila-autoon sekä hankkia kaikki vauvantarvikkeet uusiksi kun ne on jo laitettu pois. Ja pitäisi sitten sekin lapsi joskus laittaa hoitoon, vai mitä?



Mutta muuten olen ylpeä siitä että hoidan itse omat lapseni akateemisesti ja varmasti, enkä ole kunnan työntekijöiden armoilla. Kotihoidontuki saisi mielestäni jatkua niin kauan kuin lasta kotona hoidetaan, eli koulun alkamiseen saakka, mutta minkäs teet kun näin ei ole.

kun hoidan itse omia lapsiani....

samahan se on elää pummina vaikka koko ikänsä, ei nekään täällä käy sitä tilittämässä

kun tulkitset kaikkien vihjailevan, että sinun pitää mennä töihin? Minä ainakin kyselen lasten kanssa kotona olevilta tuttaviltani ihan vaan small talk -mielessä töihinpalaamisaikeista, en todellakaan syytä heitä kotona olemisesta. Useimmat äiditkin kun kuitenkin jossain vaiheessa palaavat töihin, niin minusta on ihan luontevaa kysyä, että "aiotko olla vielä pitkään kotona?" tai "koska olisi tarkoitus mennä töihin?", kun vaikka kaupungilla nähdään. Ihan samalla tavalla he kyselevät minulta esim. lapseni viihtymisestä päivähoidossa tai omista työkuvioistani, enkä kyllä ole ikinä kokenut, että he syyttäisivät minua valinnoistani ja vihjailisivat, että olisi parempi jäädä kotiin...

enkä mene töihin vielä vuosiin



daa daa, nää on näitä.

Kyllä suomalainen systeemi on vaan tehty niin, että jossain vaiheessa suurin osa äideistä menee töihin. Kyllä minultakin on kysytty monta kertaa ja tullaan vielä kysymäänkin samasta asiasta, mutta en ole sitä mitenkään arvosteluna ottanut. Lapset ovat 4,2 ja 1 v ja vielä on aikaa olla kotona kaksi vuotta. Sitten on "pakko" mennä töihin tai sanoa itsensä irti. Sitä paitsi, juuri laskettiin miehen kanssa miten paljon maksaisi viedä lapset hoitoon ja ajaa kahdella autolla töihin, siinä ei juuri plussan puolelle päädyttäisi, joten hoidan lapseni kotona vielä toistaiseksi.

kotiäitien niitä pummeja olevan,vaan ihmetteli miksi täällä ihmiset selittelevät olemisiaan.

Niin multakin kysyttiin jo esikoisen ollessa just ja just 1v. että mitä teen kotona vielä.Pahin arvostelija oma äitini,joka ei koskaan ees pahemmin lapsiaan ole välittänyt kasvattaa,oltiin vaan se pakollinen paha.

Vihjaili tyyliin "no olis jo korkea aikakin lähteä kotoa jonnekkin".

Tää on kuitenkin ensimmäinen kerta aikuisiällä kun EN ole säännöllisessä palkkatyössä..kait se on katkera kun ei itse äidin hommissa onnistunut,ei paljon heilauta :)

Nyt toki taas vihjailut vaienneet hetkeksi kun toista lasta odotan...

näk. siinä lukikin toden totta että "samahan se on elää pummina.."

No,ko.kirjoittaja on näköjään jäänyt vaille äidin rakkautta pienenä,kun on noin onnettoman ahdasmieliset ajatukset...

Työpaikkaa ei ole mihin palata, mutta 2 lasta hoidan kotona 3 vuotiaiksi...

Äitipiireissä täälläpäin on IN olla pitkään kotona ja tehdä myöhemmin osapäivätöitä.



Työpiireissä taas on IN palata työn pariin jo äitiysloman aikana.

jos kuopus on alle 3 v



taidat kerjätä täällä jotain ylistystä valinnoillesi

ja minun olisi kuulemma aika mennä töihin

Meillä kuopus oli kotona nelivuotiaaksi. Tein kotoa käsin koko ajan töitä, mutta silti lapsesta vihjailtiin ihan koko ajan.