Miten saisi sukulaiset tajuamaan että lapsen ulkonäön arvostelu on kohtuutonta?

Porvoosta päivää. Arvostelua nuo esimerkit eivät ole.

Sano että aika hyvin, koska lapsi on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla.

Vierailija kirjoitti:

Porvoosta päivää. Arvostelua nuo esimerkit eivät ole.

Kuule kyllä voi tuollaisenkin asian esittää niin että se on arvostelua. Kokemusta on runsaasti asiasta. 

Kannattaa katkaista välit kaikkiin sukulaisiin ja pitää lapsi neljän seinän sisällä. Oppivatpa olemaan!

Toisilla se jatkuu vielä aikuisenakin. Haukutaan ja arvostellaan 

En pidä tuollaista arvosteluna, vaan lapsen ja sukulaisten huomioimisena. Samaa sukua, usein samaa näköä. 

Kuvittelin, että herjaavat lapsesi ulkonäköä. 

Minusta se on ärsyttävää. Omassa perheessä tai suvussa ei onneksi harrasteta tuota mutta miehen suvussa sitäkin enemmän. Tuntuu että siellä juhlien yksi päähuvi on käydä läpi lasten ulkonäöt ja selvittää mikä piirre tai geenit on keneltäkin.

Tuo ei ole arvostelua. Arvostelua olisi se, jos lapsen ulkonäöstä esitettäisiin arvosteluja, että onko se hyvå vai huono ja missä suhteessa.

Tuo on vain sukulaisuuden pohtimista. Sekin voi toki olla ongelmallista, jos et esimerkiksi itse tykkää sukulaistesi ulkonäöstä (jolloin arvostelija olet sinä!), tai jos lapsi ei olekaan sukua. sano vaan silloin, että lapsi on ihan itsensä näköinen, etkä halua, että näköisyyksiä ääneen jauhetaan.

 

Kannattaa kumminkin ymmärtää, että sukulaiset haluavat lapsen kuuluvan joukkoonsa ja siksi toi ovat löytävänsä joukkoon kuulumisen merkkejä ja tämön takia aivan takuuvarmasti puhuvat asiasta selkäsi takana jollet anna puhua sinun kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

En pidä tuollaista arvosteluna, vaan lapsen ja sukulaisten huomioimisena. Samaa sukua, usein samaa näköä. 

Kuvittelin, että herjaavat lapsesi ulkonäköä. 

Mitä huomioimista tuollainen on?

Mietipä miltä perheestä tuntuu jos lapsi on vaikka adoptoitu tai syntynyt lahjasukusoluilla.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole arvostelua. Arvostelua olisi se, jos lapsen ulkonäöstä esitettäisiin arvosteluja, että onko se hyvå vai huono ja missä suhteessa.

Tuo on vain sukulaisuuden pohtimista. Sekin voi toki olla ongelmallista, jos et esimerkiksi itse tykkää sukulaistesi ulkonäöstä (jolloin arvostelija olet sinä!), tai jos lapsi ei olekaan sukua. sano vaan silloin, että lapsi on ihan itsensä näköinen, etkä halua, että näköisyyksiä ääneen jauhetaan.

 

Kannattaa kumminkin ymmärtää, että sukulaiset haluavat lapsen kuuluvan joukkoonsa ja siksi toi ovat löytävänsä joukkoon kuulumisen merkkejä ja tämön takia aivan takuuvarmasti puhuvat asiasta selkäsi takana jollet anna puhua sinun kanssasi.

 

Ulkonäkökö sen joukkoon kuulumisen määrittää?

Kyllä tuo on arvostelua. Ainakin omassa lapsuudessani se tehtiin aina tyylillä "Sarilla on kyllä ihan isänsä tukka, tuollainen liuru, onneksi ei ole mies tai varmaan kaljuuntuisi..." ja "No tuo Tiina on kyllä ihan äitiinsä tullut, ei siitä ikinä pitkää kasva vaan persjalkaseksi jää!"

Sitä samaa sitten vaan tarjolle lapsen arvostelijalle. "Niin on Marjatalla äitinsä koukkunokka ja isänsä pattipolvet. Keneltähän on tuon leveän takapuolensa perinyt?"

Mielestäni on ikävää kun lapsen painoa kommentoidaan sukujuhlissa. Oli pakko lakata sukuloiminen kun viiden kilon ylipaino lapsella oli niin kova pala suvulle. Ei auttanut se, että selitimme lääkärin neuvineen pitämään painon samana ja antaa pituuskasvun korjata tilanteen. Lapsi lihoi kun alkoi käyttää astmalääkettä ja kortisonitabletteja todella vaikeassa vaiheessa olevan astman vuoksi.

Ota etäisyyttä idiooteista! Ei ole neuvoni vain nyt vaan ihan kautta elämän. Aina on parempi niin.  Tsemppiä! 

Mitä ideaa on vatvoa lapsen piirteitä?

Ulkonäön ihmettely on epäsivistynyttä ja moukkamaista toisen ihmisen yksityisyyden häiritsemistä.

Mitä sillä on väliä lapsen ulkonäöllä