Miehen aikuinen tytär

Siis kyse ei ole muutamasta viikosta kesässä vaan näistä viikoista, juhannuksesta, näitä ympäröivistä joistain viikonlopuista. Aika isosta osasta vapaa-aikaa. Ap

Siis tavallaan kumman tällaisessa tilanteessa tulisi oikeasti ns. väistyä? Onko se ihan normaalia, että aikuinen tytär noin paljon isän kanssa ja olenko nipo? Pitäisikö kehittää ns. omaa elämää enemmän? Mutta entä kumppanin seura?ap

Hanki harrastuksia ja menoja ja vietä aikaa omien ystäviesi kanssa silloin, kun mies on tyttärensä kanssa. Jos vain istut kotona odottamassa, että mieheltä liikenee aikaa sinullekin, vaikutat vähän epätoivoiselta reppanalta ja mies pitää sinua itsestäänselvyytenä. Ala kiireiseksi muiden ihmisten kanssa. Ehkä se saa miehen silmät avautumaan.

Onko kyseessä tyttären lapsuuden perheen mökki? 

Ehdota kimppaa, seksiä niillä on mutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ehdota kimppaa, seksiä niillä on mutenkin.

IDIOOTTI

Anna tytön viettää aikaa isänsä kanssa. Sinulle hän ei ole yhtään mitään sukua!

Ehkä hänelle isä on tärkein. Siksi ei osaa ajatella että isällä on naisystävä. Tai että te viettäisitte aikaa. Se on hänen isä. Ihanneisän (kiltissä) roolissa ikuisesti. Tarvitsee vielä isää, ehkä on nuori aikuinen. Ellei äiti ole jossain? Ehkä suhde ei toimi sulle hyvin vai toimiiko, ja haluaisit miehen jolla ei ole sama tilanne? Kolmas pyörä ei ole kiva olla. Ellet sitten keksi omia kesämenoja ja mökkejä siksi aikaa, ystäväsi kanssa. Tai ulkomaanmatkat. Tai kotona touhuaminen ja kävelyt. Ja käy piipahtamassa vaan mökillä pari tuntia joskus ja mies sun luona välillä. Onpa mutkikasta. Luulen että tytär omistaa nyt isän jollain tavalla, vaikka on omakin elämä ja irtautunut osaksi erilleen.

Panee se

Ehkä tytär kokee että se on isän ja hänen mökki. Sä olet "vieras". Kuulut ikään kuin vieraana riiheen majailemaan. Ehkä se on hänen perintömökki aikanaan. Vaikka onkin parisuhde.

Minusta tuntuu oudolta, jos aikuinen nainen on noin läheinen isänsä kanssa, että viettää jotain mökki viikkoja isän kanssa .

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä tyttären lapsuuden perheen mökki? 

Mökki on ostettu meidän suhteen aikana, tytär oli silloin noin 10v. Ap

En osaa muuta sanoa kuin että myös oman puolisoni tytär on jotenkin läheisriippuvainen isästään (eli puolisostani). Tytär on jo 27v mutta puhuu isälleen kuin pikkutyttö. Jotenkin ei osaa aikuistua ja myöntää että ei enää ole mikään isin pikku tyttö, vaan ihan aikuinen ihminen joka voisi jo itsekin saada jälkeläisiä. Mielenkiinnolla odotan että muuttuuko tämä tilanne sitten jos ja kun saa omia lapsia joskus. 

Ei oo normipirkko....isäänkin ihmettelen.....

Meillä sama tilanne, mieheni tytär on pian 30v, hyvin omistushaluinen isästään esim. yhteisellä lomamatkalla ja kuin Saban kuningatar - odottaa palvelua ja kiitosta ei kuulu. Käyttäytyy kuin pikkulapsi. Odottelen myös, että mihin tämä muuttuu vai muuttuuko, kun perustaa oman perheen. Siihen asti ajattelin antaa tyttärelle tilaa, en nimittäin jaksa hymyilemättä seurata vierestä, kuinka typerältä tuo omistushalu näyttää. Joku lapsuuden trauma ilmeisesti, kun äiti on hoitanut hommansa vähän heikosti (ryypännyt ja ollut paljon poissa kotoa).

Lihan vietti on voimakas.                                                                                                                                      pd

Haloo? 😳 Aikuinen ei käyttäydy noin. Ja mikä sitä isääkin vaivaa? Todella outoa käytöstä, ottaisin kissan pöydälle välittömästi. Sun rahat kiinni myös mökissä? 

Tapailin miestä jolla oli KOLME aikuista tytärtä. Eivät antaneet meidän olla yhdessä, joten jätin miehen tyttärilleen.

Täysikäistynyt, eli puhutaan 18-20 -vuotiaasta? Eli asuu omillaan, mutta ns. harjoittelee vielä aikuisuutta ja irtautumista?

Minkälainen suhde hänellä on muuten isäänsä? Entä äitiinsä? Tuon ikäinen varmasti näkee isänsä ensisijaisesti isänä, eikä miehenä jolla on romanttisia kumppaneita/kumppani ja ajatuskin asiasta varmaan kammottaa. Se että hän on täysi-ikäinen ei tarkoita sitä että hän oikeasti on aikuinen ja pystyy asioita miettimään monelta kantilta ja muiden näkökulmista.

Lisäisin vielä edelliseen kommentoijan kommenttiin, että jos tyttö on kasvanut samalla tavoin kuin moni muu, eli perheessä on tehty asioita pääasiassa lasten ehdoilla, (lapsen tasoisia) pettymyksiä vältellen ja vanhemmat ovat pistäneet oman elämänsä syrjään, niin ei ole mitään ihmekään että tyttö ei osaa sopeutua siihen, että isällä on muutakin elämää kuin perhe/tytär.