Autismi, vaikea masennus, ahdistuneisuus, yksinäisyys, työkyvyttömyys ja siitä eläkeelle,
kipuja joka päivä, elämänhalu nollissa, vielä alle 40-vuotias. Elämä menee ohi ja päivät lähinnä odottelen loppua. Mutta Suomi on onnellinen maa ei siinä mitään, kaipa se joillekin on sitä. Kai se minullekin oli (ehkä?) joskus mutta 10 vuotta työelämässä ja totaalinen burn-out jo vuosia sitten eikä siitä ole tullut toivuttua. No loppuelämä menee siinä kun joka päivä katsoo vaan kun kaikki menee ohi surullisena ja pään sisällä huutaa "lopeta tämä kipu" ja vakavasti miettii että lopullinen päätös voisi olla hyvä kun ei olisi enää kipuja ja tuskaa sisällä.
Kommentit (2)
Juu ei oo helppoa. ja sitten vielä nykymaailma tekee entistä vaikeammaksi muutkin asiat. Joiden pitäisi olla mielestäni nykyään jo helppoa. Niinkin yksinkertainen juttu kuin hammaslääkäri. Kehityksen suunta muuttuu. Huonoon suuntaan.
Mieli tekisi vain kuolla. Voihan sitä väittää etten kumminkaan halua vaan elää mutta onko elämässä mitään järkeä jos se on vain pelkkää tuskaa, kipua ja vaikeuksia päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. ap