Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu, kun lapsenlapsia ei kuulu? Ja minkä ikäinen olet?
Kommentit (15)
No kun ei lapisakaan ole niin ei voi olla lapsenlapsia. En koe jääväni mistään paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 52 ja vanhimmat lapset on yli 30 vuotiaita. Asuvat avioliitoissa. Toiveeni oli saada lapsenlapsia nuorena. Suoraan sanoen vitduddaa nämä nykynuoret. On vain minä, minä ajattelu. Olen kateellinen tutuille joilla on lapsenlapsia. Teini-iän ystävä pääsi mummiksi 40 vuotiaana. Lapsenlapsia on jo neljä. Todella paljon viettää aikaa heidän kanssaan. Eipä minulle ole tuota Onnea suotu.
Jumalan kiitos ei kuulu! En ole lainkaan pikkulapsi-ihmisiä.
Kyllä mä toivon lapsenlapsia saavani ja ehkä hieman pettyväni, jos niitä ei tule, mutta pyrin pitämään toiveeni täysin omana tietonani. Toinen lapsistani on oma-aloitteisesti puhunut niitä haluavansa joskus, toinen ei aiheesta ole puhunut. Itseäänhän siinä saa syyttää, jos lapsenlapsia ei tule; olisi pitänyt tehdä enemmän omia lapsia, että olisi isommat todennäköisyydet lastenlapsille.
Olen kuusikymppinen, lapset ovat yli kolmekymppisiä ja parisuhteessa. Lapsenlapsista ei ole tietoa tuleeko koskaan, mutta se on lasten asia. En kysele enkä painosta. Lapset asuvat kaukana meistä, joten aika vähän me pystyttäisiin olemaan apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 71v, lapsia minulla on kolme(kaikki tietysti jo aikuisia) ja yhtään lastenlasta ei ole, tuskin edes tulee, ja asia on minulle aivan ok.
Vierailija kirjoitti:
Olen 52 ja vanhimmat lapset on yli 30 vuotiaita. Asuvat avioliitoissa. Toiveeni oli saada lapsenlapsia nuorena. Suoraan sanoen vitduddaa nämä nykynuoret. On vain minä, minä ajattelu. Olen kateellinen tutuille joilla on lapsenlapsia. Teini-iän ystävä pääsi mummiksi 40 vuotiaana. Lapsenlapsia on jo neljä. Todella paljon viettää aikaa heidän kanssaan. Eipä minulle ole tuota Onnea suotu.
Trolli?
Saman ikäisenä, vanhempi lapsi yli 30v, en osaa vielä tai enää kaivata uutta sukupolvea. Oma elämä on eron jälkeen vasta alussa. Todennäköisesti lapseni eivät hanki omia. Olisihan sekin joskus ok, mutta epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdentekevä asia minulle. Tärkeintä että lapseni elävät sellaista elämää kuin haluavat ja päättävät lisääntymis-/lisääntymättömyysasian täysin omalla intuitiollaan, minusta välittämättä.
Kaikki sukulinjat täällä planeetalla joka tapauksessa päättyvät lopulta tyhjiin, kun koko pallon ja biosfäärimme elinikä on rajallinen.
En ole edes odottanut niitä tulevan. 53v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kuulu, asia ei kuulu sule, on yksityisasia etkä utele!
Et voi tietää mimmonen draama on takana, lapsesi voi olla maho tai ei ole uimareita tarpeeksi tai mitä vaan!
Shhh! Ole hiljaa.
En halunnut appivanhempiani isovanhemmiksi, se sinetöi lapsettomuuteni. En kyllä koskaan luullut edes haluavani skidejä.
Mut todellakin, on niin törppöjä ihmisiä että he vihjailevat jatkuvasti. Tai painostavat suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 52 ja vanhimmat lapset on yli 30 vuotiaita. Asuvat avioliitoissa. Toiveeni oli saada lapsenlapsia nuorena. Suoraan sanoen vitduddaa nämä nykynuoret. On vain minä, minä ajattelu. Olen kateellinen tutuille joilla on lapsenlapsia. Teini-iän ystävä pääsi mummiksi 40 vuotiaana. Lapsenlapsia on jo neljä. Todella paljon viettää aikaa heidän kanssaan. Eipä minulle ole tuota Onnea suotu.
Antaa vitduddaa vain. Noille päätöksille et mahda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen 52 ja vanhimmat lapset on yli 30 vuotiaita. Asuvat avioliitoissa. Toiveeni oli saada lapsenlapsia nuorena. Suoraan sanoen vitduddaa nämä nykynuoret. On vain minä, minä ajattelu. Olen kateellinen tutuille joilla on lapsenlapsia. Teini-iän ystävä pääsi mummiksi 40 vuotiaana. Lapsenlapsia on jo neljä. Todella paljon viettää aikaa heidän kanssaan. Eipä minulle ole tuota Onnea suotu.
Minulla sisar pääsi myös mummiksi jo nelikymppisenä ja hänellä on jo kolme lapsenlasta. Hän on saanut nähdä heidän kasvavan ihastuttaviksi nuoriksi naisiksi. Minä jouduin odottamaan vuoroani kauemmin. Olen 53 ja lopultakin yksi puolivuotias sydänkäpynen on tehnyt minusta mummin. Täällä voi kirjoittaa toiveesta ja siitä onnesta, jonka toiveen toteutuminen toi. Lapsille asiasta ei voinut puhua, koska minun toiveeni oli riippuvainen heidän elämänvalinnoistaan ja niihin en voinut puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen olo. Mutta enpä saanut koskaan edes omia lapsia.
Lapsenlapsia tulee jos on tullakseen. Minun elämä ei ole mitenkään riippuvainen lapsenlapsista. On lasteni asia yrittävätkö he lapsia tai saavatko he lapsia.