Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamisesta
18.02.2011 |
Puuttukaa heti kun saatte tietää. Rehtorille asiasta ja jos ei mitään tapahdu, poliisille rikosilmoitus.
Itseäni kiusattiin yläasteella niin paljon että yritin itsemurhaa. Luojalle kiitos ettei onnistunut. Vieläkin asia vaikuttaa. Jatko-opinnot jäi 2kk:n jälkeen kun en vaan voinut olla koulussa.Vasta vuosia myöhemmin sain koulut käytyä loppuun, aikuiskoulutuksessa. Mutta kauan mennyt aikaa että luottamus palannut ihmisiin. Kiusaamisesta kohta 15vuotta ja vieläkin muistan kun eilisen. Kukaan ei puuttunut. Kaikki peitteli tai ei myöntäneet jos asiasta yritettiin puhua. Kun kukaan ei myöntänyt, ei opettaja tehnt mitään.
Kommentit (6)
Olen todella katkera vanhemmilleni siitä, että eivät puuttuneet. Kuulemma "seurasivat tilannetta", mutta jos olisivat todella seuranneet, niin olisivat nähneet, miten kauhea tilanne oli. Eivät vaan viitsineet, kun omassa elämässä oli "tärkeämpiä" asioita.
Vanhemmat ja opettajat antoivat ymmärtää, että kiusaaminen on oma vikani, kun minulla on niin huono huumorintaju ja olen liian herkkä. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että se on vaan leikinlaskua, kun 10 haukkuu yhtä.
Joten opin, että minua saa kiusata, koska olen niin huono. Seurauksena oli, että annoin kohdella itseäni muissakin asioissa todella kaltoin, koska uskoin olevani niin arvoton, että ansaitsen sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kukaan ei välitä. Opet ja rehtori vaan nostelevat hartioitaan "näin tämä vaan on, tänä päivänä koulussa." Että sillee. Vuodesta toiseen.
muutama oppilas saa koulun ulkopuolista tukea, en sitten tiedä mitä se tarkalleen ottaen on. Mutta tämä siis tapahtui sen jälkeen, kun pidettiin vanhempianilta juuri luokan levottomuuden ja kiusaamisten takia. Olen siis tuo äiti joka kirjoitti otsikolla "lastani kiusataan paljon".
Onneksi olen itse puuttunut, rehtori tietää ja opettaja tietää, olen kertonut kaikki mitä lapsi kertoo eteenpäin. Rehtori toivoi, että jatkosskin kiusaamiset tulevat hänen tietoonsa. Kerroitko vanhemmillesi tapahtuneesta? Miksi eivät puuttuneet?
On todellakin vaikeata kertoa. Siis vanhemmille. Tai kenellekään. Minua kiusattiin kouluaikana rajusti. Pari luokan kovista päätti, että ton kanssa ei sitten leikitä, tolle ei puhuta. Minä olin heille ilmaa. Ja jos joku toinen halusi itse tulla ilmaksi kiusaajille, he puhuivat minulle. Ergo = kukaan ei puhunut minulle. Paitsi loma-aikana, jolloin kukaan ei ollut katsomassa.
Vanhemmille on vaikea kertoa tällaisesta kiusaamisesta - mitä voit sanoa: ne ei vastaa minulle? Ne kääntää mulle selän?
On helppo puolustautua sanomalla: niin, jokainen valitsee omat ystävät.
Totta.
Mutta asiallinen voisi olla.
Pahinta kiusaamista on muuttua muille niin mitättömäksi, että kulkee läpi. Lyöminen ja töniminen on selkeämpää.
Minun kiusaamiskierteeni loppui vaihdettuani koulua - oli kuin olisin päässyt paratiisiin.
Entisen koulun opettajatkin tiesivät luokkalaisten suhtautumisesta minuun - vain yksi asettui puolelleni.
Onneksi olen itse puuttunut, rehtori tietää ja opettaja tietää, olen kertonut kaikki mitä lapsi kertoo eteenpäin. Rehtori toivoi, että jatkosskin kiusaamiset tulevat hänen tietoonsa. Kerroitko vanhemmillesi tapahtuneesta? Miksi eivät puuttuneet?