Tunnetteko ylpeyttä ylioppilaslakistanne?

Häpeän opiskella yliopistossa vaikken ole ylioppilas.

Kyllä. Tiedänmyös erään rantojen miehen joka käyttää sitä kokoajan. Hieman ruskehtava kyllä jo ja niinpä se ikuinen vappu voi jäädä päälle kenellä tahansa..

Olin pienipalkkainen toimistoapulainen, joka suoritti lukion iltaoppikoulussa 8-tuntisten työpäivien ohessa.

Olen ylpeä laudaturin papereistani ja siitä, että pääsin korkeakouluun opiskelemaan haluamaani alaa.

Enpä tunne. Omassa lähipiirissäni lähes kaikki ovat valmistuneet lukiosta. Todella vaatimaton "saavutus", jos sellainen lainkaan. Olen opiskelemassa tohtoriksi enkä pidä sitäkään minään ihmeellisenä suorituksena. Se nyt vain on koulutus, mikä minun pitää suorittaa päästäkseni toimimaan alallani. 

Tunnen tietysti. Se oli kovan työn tulos ja nostaa siihen ikäluokan parempaan puoliskoon. Toki nyt myöhemmin olen vielä ylpeämpi kahdesta maisterintutkinnostani.

Taisin muutama vuosi valmistumisen jälkeen heittää koko reuhkan roskiin.

Kirjoitin 26 vuotta sitten. Kertaakaan en ole lakkia käyttänyt lakkiaisten jälkeen. Kolme vuotta sitten heitin sen roskiin.

Menin lukioon, kun ei mihinkään alaan ollut kiinnostusta 

Minulla ylioppilas-, teekkari- ja tohtorin hattu. Mikään niistä ei sinänsä ole minulle ylpeyden aihe. 

Lähinnä muisto menneiltä ajoilta ja sellaisena ihan kiva. Tosin en sitä ole käyttänyt missään tilanteessa sen saatuani.

Päästyäni ylioppilaaksi lakin käyttö ei kiinnostanut tippaakaan. Josku yli kolmekymppisenä jostain syystä kaikki perinteet alkoivat kiinnostaa, joten nykyisin pidän ylioppilaslakkiakin vappuna.

Olen ylpeä, kun yllätyksekseni sain vielä laudaturin paperit!

Käytän lakkia vappuisin, olenhan ylioppilas koulutukseltani ja mieheni on toimitusjohtaja ja aina on 3:ea eri leikkelettä Vapun brunsilla aamiaiseksi.

Olihan se teininä itselle tärkeä tavoite ja tietenkin olin ylpeä opiskeluaikana saavutuksestani, kun lukion jälkeen sain toivomani opiskelupaikan. Nykyisin lakki on laatikossa ja muistona jossain varaston ylähyllyllä. Lakkiin liittyy hauskoja nuoruusmuistoja, sillä se on kastunut läpimäräksi joskus opiskeluaikojen vappujuhlissa, kuivattelin sitä päiväkausia, mutta en ole sitä sen jälkeen päähäni laittanut.

Niin paljon kovempia matseja on ollut sen jälkeen, että eipä tuota osaa enää oikein minään pitää.

En nyt lakista sen kummemmin, mutta ylioppilastutkinnosta kyllä. Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas

Vierailija kirjoitti:

Käytän lakkia vappuisin, olenhan ylioppilas koulutukseltani ja mieheni on toimitusjohtaja ja aina on 3:ea eri leikkelettä Vapun brunsilla aamiaiseksi.

Voi kuinka tasokasta! :D 

Vierailija kirjoitti:

Olen ylpeä, kun yllätyksekseni sain vielä laudaturin paperit!

Paistaa se päivä joskus paskakasaankin.

Tottakai olen! Kaikesta, mitä on tehnyt loppuun asti, pitää ja saa olla ylpeä. Lakkia pidän muistojen ja aina uuden kevään kunniaksi vappuisin, kyllä.

En edes tiedä missä se on.

En. Eipä siitä lukion käymisestä ole ollut itselle mitään hyötyä. Äiti aikoinaan pakotti käymään lukion, että sai leuhkia ja arvostella mun serkkuja, jotka ei ole käyneet lukiota. Mun mielestä lukion käynyt ei ole yhtään sen parempi kuin amiksen käynyt. Sitä paitsi ei lukion papereilla itsestään tee mitään, lukion jälkeen vasta sitten aloitetaaan opiskelu ammattiin esim. yliopistossa.