Miten pääsen yli entisistä suhteista
Kirjoitanpa nyt tänne kun ei ole ketään kelle puhuakaan näistä asioista (ei kavereita tai ystäviä). Olen eronnut pitkästä avioliitosta 2017 ja sen jälkeen kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän vain kokoajan huonommin. 2019 tapasin ihanan naisen, mutta en jotenkin tiennyt mitä haluan ja se kariutui n.vuoden jälkeen. Pari vuotta meni jotenkin mutta nyt olen tajunnut, että virhe tuli tehtyä vai tuliko, romantisoituuko vain muistot tai jotain? Haluaisin päästä asiasta yli ja eteenpäin, mutta ei tunnu onnistuvan. Ahdistaa ja vituttaa. Uusia suhteita vaikea luoda tämän takia.
Onko kukaan käynyt vastaavaa läpi ja miten pääsisi eteenpäin. Yritän perustella itselleni kokoajan järjellä, että eteenpäin ja mennyttä ei saa takaisin, mutta palaan aina samaan pisteeseen. Tiedostan ettei ole normaalia.
M41
Kommentit (10)
Muista että mies ei unohda ensirakkauttaan. Kyllä eteenpäin silti pääsee.
Kaipaan itsekin sitä mitä ei enää ole, mutta väkisinkään ei eteenpäin pääse. Ja vaikka olisi kaunis nainen ja näin pois päin, jos ei oo valmis niin piruako sitä väkisin. Tyhjäähän se on. Ja ei naiset tällaisesta mitään käsitä. Mutta mä ymmärrän, kun olen mies ja vähän samaa, pitkä liitto myös päättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lämpimästi eroseminaaria!
Kävin psykologilla joka tuota suositteli myös, mutta ongelma on se että en koe itselleni sopivaksi tuollaista ryhmätoimintaa.
M41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lämpimästi eroseminaaria!
Kävin psykologilla joka tuota suositteli myös, mutta ongelma on se että en koe itselleni sopivaksi tuollaista ryhmätoimintaa.
M41
Minä ajattelin myös niin. Onneksi annoin silti mahdollisuuden.
-sama
Sama tilanne täällä, tosin erosta on vasta vajaa vuosi, joten tilanne ei kai ole toivoton vielä. Ensimmäinen suhde unohtui kuitenkin selvästi nopeammin kuin tämä...
M35
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne täällä, tosin erosta on vasta vajaa vuosi, joten tilanne ei kai ole toivoton vielä. Ensimmäinen suhde unohtui kuitenkin selvästi nopeammin kuin tämä...
M35
Mulla on jo mennyt neljä vuotta aikaa ja jumitan edelleen. Muutenkin tuntuu että olen hukannut viimeiset 6v. Juurikin sinun ikäisenä tämä paska alkoi.
M41
Sori hei, tarkoitus ei oo dissaa sun kokemusta eikä elämäntilannetta. Mut pakko sanoo kritiikkinä tohon sun juttuun että se mikä paistaa läpi on, että sä et oo rakentanut sen vanhan ja loppuneen päälle mitään uutta ja hyvää. Ihmiset on toki erilaisia, eikä ketään pidä tuomita, mut vertailukohtana itelle jokainen ero on ollut myös mahdollisuus. Voi esim. nauttia vapaana olemisesta, tai mennä halimaan uusia muikkeleita. Sit jossain vaiheessa voi rakentaa jonkun pysyvämmän jutun jonkun uuden kanssa.
Tulin ihan vaan sanomaan, että sun pitäis kysyä itseltäs että miks sä et pysty katsomaan tulevaisuuteen uusin silmin. Mikset sä halua uudistua? Ei sun aivot opi jättämään mennyttä taakse jos sä et ensin itse syötä niihin uuttaa iloista koodia. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Sori hei, tarkoitus ei oo dissaa sun kokemusta eikä elämäntilannetta. Mut pakko sanoo kritiikkinä tohon sun juttuun että se mikä paistaa läpi on, että sä et oo rakentanut sen vanhan ja loppuneen päälle mitään uutta ja hyvää. Ihmiset on toki erilaisia, eikä ketään pidä tuomita, mut vertailukohtana itelle jokainen ero on ollut myös mahdollisuus. Voi esim. nauttia vapaana olemisesta, tai mennä halimaan uusia muikkeleita. Sit jossain vaiheessa voi rakentaa jonkun pysyvämmän jutun jonkun uuden kanssa.
Tulin ihan vaan sanomaan, että sun pitäis kysyä itseltäs että miks sä et pysty katsomaan tulevaisuuteen uusin silmin. Mikset sä halua uudistua? Ei sun aivot opi jättämään mennyttä taakse jos sä et ensin itse syötä niihin uuttaa iloista koodia. Tsemppiä!
Niin kun tietäisi miten sais muutettua tän. Vai onko tämä vain mun nykyinen normaali tila hautaan asti.
M41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori hei, tarkoitus ei oo dissaa sun kokemusta eikä elämäntilannetta. Mut pakko sanoo kritiikkinä tohon sun juttuun että se mikä paistaa läpi on, että sä et oo rakentanut sen vanhan ja loppuneen päälle mitään uutta ja hyvää. Ihmiset on toki erilaisia, eikä ketään pidä tuomita, mut vertailukohtana itelle jokainen ero on ollut myös mahdollisuus. Voi esim. nauttia vapaana olemisesta, tai mennä halimaan uusia muikkeleita. Sit jossain vaiheessa voi rakentaa jonkun pysyvämmän jutun jonkun uuden kanssa.
Tulin ihan vaan sanomaan, että sun pitäis kysyä itseltäs että miks sä et pysty katsomaan tulevaisuuteen uusin silmin. Mikset sä halua uudistua? Ei sun aivot opi jättämään mennyttä taakse jos sä et ensin itse syötä niihin uuttaa iloista koodia. Tsemppiä!Niin kun tietäisi miten sais muutettua tän. Vai onko tämä vain mun nykyinen normaali tila hautaan as
Toi on mun mielestä sama kuin kysyis että onko ihmisellä vapaata tahtoa vai ei? Jos sanoo että lasi on puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi, niin kumpikin on oikeassa. Se mitä mä luulen, että sulle on käynyt, niin sä hukkasit sun sielun jonnekin sinne pitkään avioliittoon. Ja kun tulit siitä ulos, niin sulla ei ollu sitä kipinää ja tahtoa puhaltaa enää omaan elämäsi hiillokseen. Ja se on mun mielestä ihan keskeinen homma jokaisessa erossa. Ei voi sanoo et toipuuko erosta, vai eikö toivu... Vaan se pitää nähdä niin, että ei varmasti toivu jos ei aktiivisesti itse synnytä uutta eronjälkeistä minää ja elämää.
Alku on aina vaikeeta kun ei tiedä mistä alottaa. Mut piitää vaan ottaa rohkeesti ne ensiaskeleet, ja alkaa tehdä asioita joista tykkää. Sit vähitellen, kun on luonu sen oman elämänsä, niin sit siihen onkiva liittää myös uusia ihmissuhteita.
Ei kannata erota kevein perustein. Tuskin se entinen avioliittosi oli niin onneton, kuin mitä nyt olet. Mielenterveyskin oli paremmalla tolalla.
Suosittelen lämpimästi eroseminaaria!