Lue keskustelun säännöt.
Mulla oli kova elämänhalu nuorena
30.04.2024 |
Mä kuvittelin, että saan joskus ammatin ja työpaikan, kun yritän tosissani opiskella. Niin ei koskaan kuitenkaan käynyt. Elämänhalu on mennyt.
Kommentit (7)
Mulla kans ja mulla kans.Vaan ei kuiteskaa. Mulla on muutakin kuin oman itsen ympärillä pyörimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli. Niin oli mullakin. Toistuvien työuupumusten myötä elämänhalu on mennyt. Että yhtä lailla voi mennä kaikki päin peetä. Työelämästä on ihanuus kaukana.
On se työelämässä kuitenkin parempaa kuin ns kotirouvana/kotiäitinä, jossa mies määrää joka asiasta.
Mitäs sä Ammattivalittaja taas oikein mouruat?
Juurihan haukuit kaikki palstalaiset, jotka eivät ymmärrä, kuinka hyvää elämää sä elät.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sä Ammattivalittaja taas oikein mouruat?
Juurihan haukuit kaikki palstalaiset, jotka eivät ymmärrä, kuinka hyvää elämää sä elät.
Mun elämäni on sillä tavalla hyvää, ettei tarvitse käydä ruokajonoissa enkä ole asunnoton. Eli se on pienellä tavalla hyvää. Kuitenkaan mun elämäni ei ole vapaata eikä lähellekään samanlaista kuin naisilla, joilla on työpaikka ja oma toimeentulo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en olisi päässyt opiskelemaan sinne, minne halusin sekä töihin alalle, jolle halusin, olisin todennäköisesti pistänyt elämän prioriteettini täysin uusiksi.
Olisin tehnyt mitä tahansa töitä ehkä joitakin vuosia, ja säästänyt mahdollisimman niukasti elämällä jonkin verran rahaa. Rahoilla olisin ostanut itseltäni syrjäseudulta, taajaman tuntumasta, pienen mökkerön, jonka olisin itse remontoimalla (osaan sitä tehdä) laittanut kuntoon. Sitten olisin mahdollisuuksien mukaan hankkinut läheltä ehkä pienen palasen metsää, lopettanut työnteon ja alkanut elellä mahdollisimman yksinkertaista elämää; itse kasvattaen omat syömiseni, omasta metsästä polttopuut, ja olisin käyttänyt elämiseen mahdollisimman vähän rahaa.
Tällaista elämäntapaa noudattaen esimerkiksi oma sukulaismieheni eli, hän eli hyvin pienillä tuloilla ja hyvinkin omavaraisesti. Kalasti, kasvatti juureksia ja vihanneksia; marjasti ja sienesti myyntiin, liikkui lähinnä polkupyörällä ja mopolla, teki omalta metsäpläntiltään polttopuut talveksi ja jopa remontoi aina tarpeen tullen mökkeröään omasta metsästä itse sahatuilla laudoilla (naapurissa oli kenttäsirkkeli). Hän osti lähinnä sähköä, kaupasta jauhoja, sokeria, joskus makeisia, vähän maitoa ja voita, vaatteita kirpputorilta (aikaisemmin muuten vaan käytettynä), yhden parin jalkineita vuodessa, wc-paperia, sekä hyvin vähäisessä määrin käyttötavaroita.
Hän eli liki satavuotiaaksi. Onnellisena ja terveenä. Nuoruusvuosiensa jälkeen työelämään osallistumatta - muutamia satunnaisia työkeikkoja lukuun ottamatta.
Älä huoli. Niin oli mullakin. Toistuvien työuupumusten myötä elämänhalu on mennyt. Että yhtä lailla voi mennä kaikki päin peetä. Työelämästä on ihanuus kaukana.