Sisarusten välinen väkivalta
Mitä ajatuksia herättää? Tänään oli siitä kirjoitus Satakunnan Kansassa.
Kommentit (8)
Omassa lapsuusperheessäni ainakin oli sisarusten välistä väkivaltaa. Sekin varmasti vaikutti että meitä oli neljä lasta ja niin pienet ikäerot että vanhin oli nuorinta 7v vanhempi. Ja asuttiin niin ahtaasti ettei kenelläkään ollut omaa huonetta. Eli lyhyesti sanottuna itse kullakin meni hermot ja se purkautui sisaruksen tönimisenä, lyömisenä, hiuksista vetämisenä ja tavaroilla heittelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuusperheessäni ainakin oli sisarusten välistä väkivaltaa. Sekin varmasti vaikutti että meitä oli neljä lasta ja niin pienet ikäerot että vanhin oli nuorinta 7v vanhempi. Ja asuttiin niin ahtaasti ettei kenelläkään ollut omaa huonetta. Eli lyhyesti sanottuna itse kullakin meni hermot ja se purkautui sisaruksen tönimisenä, lyömisenä, hiuksista vetämisenä ja tavaroilla heittelyllä.
Onpa inhottavaa. Minulla on taas kokemus, että suuret ikäerot aiheuttavat sitä, että isompi kiusaa pienempää, koska on kateellinen siitä, miten helppo lapsuus pienellä on häneen itseensä verrattuna. Pienempi taas saa kiusata isompaa, koska vanhemmat eivät jaksa puuttua asiaan vaan ajattelevat, että kyllähän ison lapsen sellaista pitää kestääkin ja joustaa.
Mielestäni sillä ei ole merkitystä, onko välivallan kohde sisarus vai ei. Välivalta on aina yksiselitteisesti väärin.
Mun isosisko töni mua kun olin pieni. Mulla on polvessa arpi kun se tönäs ja kaaduin polvilleni.
Tietyissä rajoissa se on normaalia (esim. taaperot tönivät välillä toisiaan), mutta vanhemmissa vika, jos sitä ei saada loppumaan ennen kuin se eskaloituu.
Vahemmallani sisaruksella on jonkinsorttinen persoonallisuushäiriö. Lapsena väkivalta minua kohtaan oli fyysistä ja henkistä. Toki aikuistuttua ja sitten, kun muutimme omillemme se loppui, koska olimme tekemisissä toistemme kanssa ehkä vain kerran vuodessa.
Nyt, kun toinen vanhempi on kuollut ja on pitänyt olla enemmän hänen kanssa vuorovaikutuksessa, on alkanut henkinen väkivalta tulla hänestä taas ilmi. Se on mitätöimistä lähinnä, mutta hyvin nousee kaikki vanhat arvet pintaan hänen kanssaan.
Odottelen, että saadaan tehtyä viralliset asiat loppuun ja sitten katkaisen välit. Hän on tyly ja mitätöivä myös omia perheenjäseniään kohtaan..joskus on tehnyt meli sanoa siitä hänelle, mutta en ole, koska tiedän, että se ei muuta mitään. Hän ei mielestään tee mitään väärin ja aina on vika muissa.
Jotenkin nyt vain tajusin, että vaikka sisaruusside on elinikäinen, niin ei silti tarvitse hänen kanssaan olla, jos hommat ei pelaa.
mielestäni lapsiakin pitäisi arvioida psykologisesti ja kun nähdään ja todetaan, että joku lapsi on lähellä sitä kuuluisaa psykopaattiasteikkoa (hän ei ole psykopaatti, mutta on selvästi janan sillä puolella kuitenkin), niin hänelle tarjottaisiin jo lapsuudesta lähtien jonkinlaista tukea toisen ihmisen kohtaamiseen.
Älkää jättäkö toista lasta vahtimaan toista. Voi seurata vaikka mitä.