Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Parempi elämä

Vierailija
27.04.2024 |

Olisi pitkä teksti jos kirjoittaisin koko elämäntarinan, mutta voiko yli 30 vuotiaana elää ja tottua "normaaliin" elämään, jos ei ole sitä koskaan aikaisemmin elänyt?

Taustoina kiusaaminen koulussa ja työelämässä. Suurin osa elämästä kuitenkin työttömänä. Paljon mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja sosiaaliset suhteet 0. Mitään harrastuksia eikä kavereita aikuisiällä ole. Vain parisuhde mikä on riekaleina yllämainittujen asioiden takia

Miten tästä kannattaa lähteä eteenpäin kuntouttamaan itsensä? 

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
27.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menet töihin ja alat elämään kunnon ihmisen tavoin. Kiusaaminen on tietenkin ikävää, mutta sen tai mielenterveysongelmien taakse ei kannata kätkeytyä ja perustella sillä laiskuuttaan. Jokainen on oman onnensa seppä.

Vierailija
2/9 |
27.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja lisään vielä että apua on saatu myös lähes aikuisiällä jatkuvalla syötöllä. Lääkärissä ja psykologeilla käyty joka kuukausi, mutta ei vain saa aivoja ns parantumaan.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
27.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Menet töihin ja alat elämään kunnon ihmisen tavoin. Kiusaaminen on tietenkin ikävää, mutta sen tai mielenterveysongelmien taakse ei kannata kätkeytyä ja perustella sillä laiskuuttaan. Jokainen on oman onnensa seppä.

En saa töitä. Viimeksi olin kesätöissä viime vuonna. 

Ap

Vierailija
4/9 |
27.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
5/9 |
27.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisenä lopetat päihteet. Elämä on ihan yhtä paskaa ilman päihteitä, mutta säästyy rahaa ruokaan, eikä ole krapulaa. Eli ei pidä olla turhia odotuksia.

Ryhdyt puuhastelemaan 1-2 harrastusta + kävely tai juoksulenkit oman kuntosi mukaan. Piirrät, kirjoitat lauluja, vaellat, soitat, kalastat, valokuvaat, kasvatat ituja tai kukkia, kirjoitat tai mikä nyt on sinun juttu. Tee harrastukseesi pikkutavoitteita, mutta ei liian tiukoin aikarajoin ja ilman epäonnistumisen tunteita.

Luet itsehoito-oppaita joko kirjastossa, lainaat, kuuntelet tai miten vaan. Peruna kerrallaan ja silleen. Opettelet -tänään- ajattelumallin.

Ilmoittaudut avoimeen yliopistoon tai ilmaiselle amk-kurssille tai aloitat uuden ammatillisen tai ammattitutkinnon. Sitä kautta pääset edes tutkinnon ajaksi töihin. Sovi työnantajan ja oppilaitoksen kanssa 6 tunnin työpäivästä, ei kuormita liikaa. Taso on helppo, ei stressiä, mutta saat tuntumaa työelämään. Soittele paikkoja ja käy haastatteluissa. Harvoin ensimmäinen soitto nappaa. Sopisiko joku ala sinulle, jolla on työvoimapula? Siivous? Välinehuoltaja, koulunkäyntiavustaja? Mikä? Valitse se.

Sitten laitat kaiken keskittymisesi opintojesi eperusteisiin ja otat valokuvia työvaihteista ja kokoat kansion näyttöön. Sitten kun näytöt on tehty, niin haet joko jatko-opintoihin tai töihin. Miten kuntoutusraha?

Opettelet nauttimaan pienistä asioista; auringosta sadepisarassa ja silleen :)

 

Vierailija
6/9 |
27.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unohda edellisen ohjeistajan itsehoito-oppaat ja kaikki psykologisointi-pelleilyt.

Kiusaaminen varmaan vähenee jatkossa. Keskity vaan miettimään mikä on sun työura jatkossa ja sitten alat tekemään töitä sen eteen että saat toteutettua suunnitelmasi. Laita kuntoon elämänarvosi, mieti mikä tässä elämässä on tärkeää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
27.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Menet töihin ja alat elämään kunnon ihmisen tavoin. Kiusaaminen on tietenkin ikävää, mutta sen tai mielenterveysongelmien taakse ei kannata kätkeytyä ja perustella sillä laiskuuttaan. Jokainen on oman onnensa seppä.

Kiusaaminen  vaikuttaa niin vahvasti ihmisen itsetuntoon ja saa luulemaan kummallisia ajatuksia totuuksiksi. Niistä on sen takiaa hankalaa pyristellä pois, koska niitä on pitänyt täytenä totena koko ajan. Itselleni opetettiin, että en osaa mitään, aivan jokaista liikettäni arvosteltiin. Minulle sanottiin, että et voi hakea kouluun X, koska et osaa, etkä opi jne. Minulla on nyt useampi tutkinto, myös niiltä aloilta mitä minun ei pitänyt oppia tai osata.

"Paraneminen" on pitkä prosessi, eikä se ole täydellistä, ennen kuin aivot käyvät läpi prosessin ja purkavat noita itsestäänselvinä pidettyjä valheita. Mielen ja aivojen pitää elää nuo muutokset, ennen kuin muutos oikeasti tapahtuu. Pelkkä teoria ei (kaikille) ole tarpeeksi. Tarvitaan todellisia onnistumisia, todellisia hyviä kokemuksia ja todellisia muutoksia.

-ei ap

Vierailija
8/9 |
27.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Unohda edellisen ohjeistajan itsehoito-oppaat ja kaikki psykologisointi-pelleilyt.

Kiusaaminen varmaan vähenee jatkossa. Keskity vaan miettimään mikä on sun työura jatkossa ja sitten alat tekemään töitä sen eteen että saat toteutettua suunnitelmasi. Laita kuntoon elämänarvosi, mieti mikä tässä elämässä on tärkeää.

Minulle itsehoito-oppaat ovat olleet paras apu, parempi apu kuin terapia. Tietysti minut hyväksyvällä terapeutilla oli oma osansa, mutta hän ei silleen antanut yhtään mitään. Itsehoito-oppaista voi hylätä ne ajatukset, jotka ei itselle sovi ja käyttää niitä, joihin oma tilanne sopii.

Sinun pitää ymmärtää, että aivoissa on todellisia muutoksia (negatiivisia) ja ne pitää oikeasti saada korvattua uusilla (positiivisilla). Kiusaamisen negatiiviset ajatusmallit pitää katkaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
27.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmiset jotka ovat säästyneet kiusaamiselta eivät ymmärrä kuinka pahasti se vaikuttaa lapsen ja nuoren itsetuntoon koko loppuelämäksi. Siksi kiusaaminen tulisi kriminalisoida kouluissa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi yksi