Lue keskustelun säännöt.
Toivoin keskenmenoa, ja se tapahtui.
18.02.2011 |
Raskaus tuli hiemna yllätyksenä, sattui hieman huonoon saumaan työni kannalta.
Mies oli iloinen asiasta, olisihan vauva ollut ensimmäinen lapsemme. Olin ihan paniikissa pari viikkoa, ja mietin mitä olen mennyt tekemään, ja miten siitä selvittäisiin. Miehenkin kanssa tuli riitaa.
Toivoin keskenmenoa.
Sitten rauhotuin ja aloin ajattelemaan, että me pärjäämme, ja että menisin tarpeen vaatiessa vaikka töihin vauvan ollessa 6 kk.
Ja sitten alkoivat kovat alavatsakivut, ja raskaus meni kesken...
Kommentit (12)
Nyt voit lyödä rahoiksi "pahalla silmälläsi".
Oikeesti, olet kuvottava ihminen ja kai luontokin sen tajusi kun ei sinulle lasta anna.
Sinä olet kuvottava, kun syyllistät. Luuletko oikeasti, että ajatuksen voimalla saa abortin aikaiseksi??? Sehän oiskin kätevä raiskausten yms. jäljiltä - ja mä veikkaan, että sellaisen raskauden äiti vasta toivoisikin menevän kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin yhden kerran ilman ehkäisyä ja niin kävi.
Kuulin vasta positiivisen testin tehtyäni työpaikan hankalasta tilanteesta.
Sen seurauksena en nukkunut kahteen yöhön, kun tajusin mitä hankaluuksia minun raskauteni olisi töissä aiheuttanut.
Lapsi meillä on silti toiveissa. Vähän myöhemmin, noin 1,5 vuoden päästä.
itket sitä, kun vauvaa ei näy ei kuulu. Elämän ironiaa.
itket sitä, kun vauvaa ei näy ei kuulu. Elämän ironiaa.
Minä todellakin toivon että meille tulee lapsi. Vähän myöhemmin.
Minä halusin lopulta sen lapsen ja aloin iloita ajatuksesta että minusta tulisi äiti.
Suunnittelimme miehen kanssa miten järjestelemme asioita, niin että pärjäämme.
Mies sanoi heti, että voi jäädä hoitamaan lasta kotiin, jos minun on pakko mennä töihin.
Keskenmenon jälkeen itkin asiaa monena päivänä.
Nyt tuntuu, että haluaisin lapsen jo ennemminkin.
Ennen kuin täytän 31 v.
Et sinä ajatuksillasi ole mitään kurjaa aikaansaanut, ihme vouhotusta tuossa yllä. Totta kai kuka vaan voi ajatella vaikka kuinka negatiivisia yllätysraskauden selvitessä, uskothan, ei ajatuksen voimalla mitään sikiön poistuloa saa aikaiseksi! :) Eikä myöskään mitään jälkikomplikaatioita. Selvästi ehdit jo sopeutua raskausajatukseen ja haistanko kenties pientä vauvankaipuuta jo viesteistäsi...? ;) Kyllä se sieltä tulee kun on aika (tietysti kukaan ei voi luvata, mutta noin oletusarvoisesti). Aika kenen mielestä; teidän, jumalan, maailmankaikkeuden, kukapa tietää, mutta ainakin pystyt raskautumaan. :)
T. Se joka kirjoitti otsikolla "Höpön höpön", en muista nroa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi ehdit jo sopeutua raskausajatukseen ja haistanko kenties pientä vauvankaipuuta jo viesteistäsi...? ;) Kyllä se sieltä tulee kun on aika (tietysti kukaan ei voi luvata, mutta noin oletusarvoisesti). Aika kenen mielestä; teidän, jumalan, maailmankaikkeuden, kukapa tietää, mutta ainakin pystyt raskautumaan. :)
T. Se joka kirjoitti otsikolla "Höpön höpön", en muista nroa...
Kyllä, minulle tuli tuon raskauden myötä halu tulla äidiksi :)
Ja kuten tuolla jo kirjoitin, aloimme jo suunnittelemaan elämää vauvan kanssa, siis vauva oli kuitenkin tuon alkujärkytyksen jälkeen toivottu.
Kohtalo päätti toisin.
Samaa mieltä "älä hätäile ap" kirjoittajan kanssa. Nuo jotka kirjoitti jotain syyllistystekstiä ei ehkä ymmärrä että kaikki ei ole sellaisia jotka elävät VAIN ja ainoastaan jälkikasvun vuoksi. Vanhanaikaista ajattelua naiset hankkii lapsia eikä saisi haluta elämältä muuta esim menestymistä työssä. Edellä oleville syyllistäjille voi haistattaa ******....Sen toki ymmärtää että joillekin se on kipeä paikka jos ei lasta kuulu eikä näy lukuisista yrityksistä huolimatta mutta silti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mieluummin sellaiselle, jolle se ei ole maailmanloppu.
Toivottavasti ap:lla menee myöhemmin raskautumisen kanssa hyvin. Mutta sitä vähän ihmettelen, että miksi olitte ilman ehkäisyä? Pitäisi olla aikuiselle selvää, että siinä on raskauden mahdollisuus.
ja lapsi oli todellakin toivottu ja suunniteltu. Positiivisen raskaustestin jälkeenkin oli ihan mieletön onnen tunne, mutta sitten alkoi pelottaa. Pelotti keskenmenon riski, se, että vauvassa on jotain vikaa, se, että en selviäkään, se, että elämämme olikin jo löytänyt uomansa...
Eivät kaikki ole yhtä hymyä raskaustestin näyttäessä positiivista eivätkä kaikki ole koko raskautta mielettömässä onnen huumassa. Mielestäni se kuuluukin asiaan. Jos ei osaa mitään pelätä tai mikään ei ahdista, niin jotain siitä onnesta kyllä puuttuu. Kokonaisuutena raskausaikani oli onnellinen, mutta kyllähän asioita on mietittävä ja suunniteltava ja tehtävä jopa tietynlaista entisestä elämästä luopumisen surutyötä, jotta sille vauvalle on tilaa tulla. Uskoisin, että suurin osa meistä toimii noin.
Pahoittelut keskenmenosta. Anna itsellesi lupa surra, jotta se ei jää nyt kielletyksi möykyksi sisääsi. Se, että toivoit keskenmenoa, oli vain yksi vaihe, yksi ajatus, jolle ei tarvitse laittaa mitään painoa. Tärkeintä on se, että toivut nyt hyvin ja annat sitten sille vauvalle luvan tulla, kun tuntuu sopivalta. Tärkeintä on kuitenkin työstää tuo keskenmeno. Itsellänikin on niitä ollut, ja tiedän, että niitä ei kannata sysiä pois mielestä tuosta vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mieluummin sellaiselle, jolle se ei ole maailmanloppu.
Toivottavasti ap:lla menee myöhemmin raskautumisen kanssa hyvin. Mutta sitä vähän ihmettelen, että miksi olitte ilman ehkäisyä? Pitäisi olla aikuiselle selvää, että siinä on raskauden mahdollisuus.
siis yhdestä ehkäisemättömästä kerrasta.
Ajatuksena oli silloin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen.
Mutta kuten jo kerroin, asiat työpaikallani muuttuivat äkisti sen jälkeen kun huomasin olevani raskaana. Minulle tuli sen vuoksi paniikkireaktio, ja hätäännys.
Ehdin siis toivoa ajatella ja toivoa kaikenlaista siinä vaiheessa, jopa siis sitä keskenmenoa, halusin siis lähinnä sitä että kohtalo puuttuu peliin, jos on tarkoitettu että saamme vauvan, niin silloin niin tapahtuu.
Mutta sen jälkeen aloin valmistautua äitiyteen jo henkisesti, ja iloitsimme miehen kanssa vauvasta, työnimikin sille hiekanjyvän kokoiselle möykylle oli...
no loppu hyvin kaikki hyvin
Olisin mielelläni pitänyt sen syksyllä syntyvän käärön.
Nyt tuntuu, että haluaisin vauvan jo aiemmin, vaikka heti, enkä aloittaa yritystä vasta syksyllä.
Nyt voit lyödä rahoiksi "pahalla silmälläsi".
Oikeesti, olet kuvottava ihminen ja kai luontokin sen tajusi kun ei sinulle lasta anna.