Alanvaihto aikuisena?
Oletko sä onnistunut vaihtamaan alaa? Oliko vaikeaa, kannattiko? Teen itse työtä joka ei kiinnosta yhtään. Olen hakenut kiinnostavampia töitä, mutta ei tärppää, kun ei ole koulutusta eikä kokemusta. Ei kiinnostaisi istua viittä vuotta yliopistollakaan enää... Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (23)
En onnistunut vaihtamaan edes nuorena
Kouluttauduin alalle, joka ei kiinnostanut ja johon en ole edes kovin sopiva. Yritin kouluttautumalla vaihtaa alaa, mutta sosiaalisen jännityksen vuoksi ei opiskelusta sen enempää kuin uusii töihin hakeutumisesta tullut mitään. Noh, onpahan nyt sentään joku työ jolla elättää itsensä.
Jos sinun tapauksesaa kyse on vain viitsimisestä, tai käytännön ongelmista, niin ei muuta kuin tulta päin. Kyllä se varmaan kannattaa ja kiität myöhemmin itseäsi.
Aikani kuluksi olen vaihtanut alaa mutta aivan järkytys minkälaiseen alaan ja minkälaista hyväksikäyttöä on se työharjoittelu ollut. Työnantaja ei ottanut sijaisia vaan tetätettiin sairauslomat ja ihan kaikki työharjoittelijalla. Jos ei painanut kuin viimeistä päivää selkänahasta niin koululle tuli ala arvoiset arvostelut ettei opiskelija ollut onnistunut tehtävässään.
Mitään en oppinut muuta kuin siivoustöitä vaikka en sitä alaa opiskellut. Kun työpaikalla joku sairastui niin työssäoppijalle siirreettiin ihan kaikki paskatyöt, viämäreiden putsaus, vessojen ja sosiaalitilojen siivous vaikka en sitä alaa ollut tullut opiskelemaan ja aloinko tekemään niin en vaikka koululle tuli huonot arvostelut.
Tämmöisiä ihan turhia ovat ne suurin osa työssäoppi paikat. Joillain ilmaistyöntekijällä teetätetään jotain ihan samaa työtä mihinkä ei saa ketään palkkatyöläistä ja ei oteta sairaslomittajia. Ravintola ala on ihan pahin ilmaistyövoima opiskelijoiden hyväksikäyttöala. Omistaja tekee jättitulosta ja teetättää ravintolalla opiskelijoilla ilmaistyötä.
Vierailija kirjoitti:
No en varsinaisesti vaihda alaa, minulla on koulutus ja opiskelen nyt toista koulutusta josta on hyötyä taasen omalle alalle. Siis joo tavallaan uusi ammatti.
Onneksi hallitus panee tollaselle lopun!
Jos olet hoitsu, ap, sinulla on moraalinen velvollisuus pysyä alalla kohon olet saanut ilmaisen koulutuksen.
Juuri kuulin henkilöstä, joka oli lähtenyt 47-vuotiaana lääkikseen (suoritettuaan sitä ennen lukion aikuisena). On nyt erikoistumassa, niin että onnistuu se ainakin joiltakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet hoitsu, ap, sinulla on moraalinen velvollisuus pysyä alalla kohon olet saanut ilmaisen koulutuksen.
Käytännössä kaikki tutkintokoulutushan on Suomessa maksutonta. Ei ole edes vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet hoitsu, ap, sinulla on moraalinen velvollisuus pysyä alalla kohon olet saanut ilmaisen koulutuksen.
Vai että moraalinen velvollisuus?
Varmaan nautit sitten itse kun hoitajaksesi sattuu ei-niin-soveltuva-hoitsuksi...
4, niin kuin miten ?🤣🤣🤣 mä voin opiskella vaikka kuinka pitkälle ja kehittyä omassa työssäni, hallitus etkä sinä voi sille yhtään mitään . En kuitenkaan nostele mitään tukia ja opiskelen oman vakiotyöni ohessa jota sitäkin olen tehnyt yli 20v. Hallitus ei lopeta aikuisopiskelua vaan tuet, ja niitä en edes saisi vaikka hakisin tällä palkalla.
Minun kohdalla kannatti. Kouluttauduin uudelleen viiskymppisenä, aivan lopen kyllästyneenä entiseen työhöni, ja sain uudelta alalta töitä jo opiskeluaikana. Ilman alanvaihtoa olisin varmaan jo jäänyt pois työelämästä. Nyt intoa täynnä uudella uralla.
N66
Ruotsissa ja Alankomaissa osa-aikatyön lisääminen on parantanut työlllisyyttä, helpottanut naisten osallistumista palkkatyöhön lasten ollessa pieniä ja vähentänyt ihmisten sosiaaaliturvan tarvetta. Ruotsissa työnteon ja vanhemmuuden yhdistäminen on Suomea helpompaaa. Työtä voi vähentää vanhempainvapaiden aikana ilman, että siitä kärsii liikaa taloudellisesti. Suomessa vanhemmat ovat lastensa kanssa kokonaan kotona jopa siihen saakka, kunnes lapset täyttävät kolme vuotta. Ruotsalainen työkulttuuuri suosii sitä, että vanhemmat voivat tehdä osa-aikaisesti työtä myös lasten ollessa pieniä.
Yhden arvion mukaan työttömiämolisi Suomessa jopa 100 000 vähemmän, jos osa-aikatyötä lisättäiisiin.
Suomessa voi olla osittaisella hoitovapaalla, voi tehdä lyhennettyä työpäivää/ viikkoa lapsen ollessa pieni.
Oli pakko. Alkuperäisellä alalla rakennemuutos vei työpaikkoja niin, että ajauduin muihin töihin, aluksi epäpätevänä. Kouluttautumisen jälkeen ei tilanne paljon parantunut, mutta olen nyt varovasti arvioituna 7. ammatissa, jos ei kesätöitä ja muita pikkujuttuja lasketa.
Ensin olin muutaman vuoden merkonomin koulutuksella pankissa. Sieltä potkittiin väkeä pihalle ja tehtaaseen jossa olin noin 20 vuotta. Tehdas kiinni ja hetki mietintää ja seuraava valinta oli hoitoala. Sillä tiellä olen edelleen ja kun olin lähes 50v jo viimeksi alaa vaihtaessa enää ei onnistu.
Se mitä tekee työkseen ei tarkoita että mikä olet ammattiltasi. Aina kannattaa opiskella, vaikka useampi ammatti, ei jää tyhjän päälle, tai opiskella omaa ammattia pidemmälle kehittää itseään .
No mä lähdin sitten aikuisena vielä yliopistoon opiskelemaan. Ensimmäinen ammatti bioanalyytikko (ent. laboratoriohoitaja), halusin jonnekin missä ei tarvitse olla paljoa ihmisten kanssa tekemisissä, ja parempi palkka. Kouluttauduin it-alalle. 4 vuodessa maisteriksi ja siitäkin opiskeluajasta 2 vuotta jo töissä Junior-sopimuksella isossa alan firmassa. Sitten kun valmistuin, Junior titteli vaihtui Software Engineeriin ja palkka nousi reilusti. Gradukin onnistui kätevästi työhön liittyvästä aihepiiristä eli opinnot ja työ tukivat toisiaan. En todellakaan kadu että vaihdoin alaa.
Kyllä vaan. Kantti ei kestänyt tutkijahommissa apuraharumbaa, niin hankin yliopistokoulutuksen perään ammattikorkeakoulutuksen, jolla sain hyvin palkattuja asiantuntijatöitä. Valmistuin vielä nopeasti, vaikka tein töitä opiskelun ohessa, koska sain niin paljon kursseja hyväksiluetuksi aiemman tutkinnon perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalinta- ja työelämätspspsypologi Eki 51 vuotta
Ap, jos onnistut hankkimaan uuden koulutuksen ja uuden työn, niin pian aloitettuasi huomaat "kyllästyneesi" siihenkin ja ettei ala "kiinnostakaan" eikä se ole "Sinua varten".
Ja sitten aloitat taas uuden koulutuksen ja työn, ja sama ralli jatkuu taas.
Tuon alanvaihtolottokoneen pyorittäminen jatkuu eläkeikääsi asti ja saat saaliiksesi lopultakin kolme ja varanumeron.
Ei Sinua Ap eikä teitä muita samanlaisia taivaanrannanmaalareita oikeasti, rehellisesti eikä perimmältään kiinnosta mikään työ. Ette te jaksa. Teitä väsyttää ja laiskottaa. Eikä teidän kannata yrittää mitään: ei tyhjä kannata (ETYK). Eikä kannettu vesi kaivossa pysy. Kaikki on turhaa, ja varsinkin kaikki työ ja vaivannäkö on teidän kaltaistenne tilanteessa turhaa.
Ottakaa karenssi tai lähtekää eläkkeelle jos pystytte ja lyökää kaikki ihan avoimesti, kursaile
Heh, vaikuttaa, että sinä Ekise olet se, joka on kyllästynyt työhönsä.
Vaihduin 20 vuoden duunariuran jälkeen yliopisto-opiskelijaksi. Muuten meni hyvin, mutta ensimmäisen työpaikan saaminen oli haastavaa. Olin menestynyt hyvin opinnoissa, mutta nuoremmat opiskelukaverit menivät aina edelle rekrytoinneissa. No, lopulta sain työpaikan ja sen jälkeen duunarikokemuksesta onkin ollut lähinnä vain hyötyä. Tyytyväinen olen ollut. Palkka on parempaa ja, vaikka toimistotyö on omalla tavallaan uuvuttavaa, on se silti paljon kevyempää kuin duunarina.
Kävin tekniikan alan tutkinnon kun kaupallisella oli liikaa kilpailua työpaikoista. Kyllä tälläkin alalla työttömyyttä on, mutta itsellä kävi hyvä tuuri ja sain töitä. Ei mitään ongelmaa. Lapset oli teinejä.
No en varsinaisesti vaihda alaa, minulla on koulutus ja opiskelen nyt toista koulutusta josta on hyötyä taasen omalle alalle. Siis joo tavallaan uusi ammatti.