Lue keskustelun säännöt.
Erimielisyys lastenhankinnasta ja ero
25.04.2024 |
Vielä vuoden jälkeenkin elämä on tuskallista. Luulin että kipu ja ikävä oli jo helpottamassa mutta nyt olen vajonnut taas alas. Pääseekö olosuhteiden pakottamasta erosta koskaan yli?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi tarvitsee erota, jos on erimielisyyttä lastenhankinnasta. Eihän niitä lapsia kuitenkaan yksinään saa, eikä voi etukäteen tietää rakastuuko koskaan enää keneenkään toiseen. Voihan sitä jatkaa suhdetta ja erota vasta sitten jos joku sopivampi tuleekin vastaan. Ja jos niin käy, ei se uusikaan rakastettu ehkä ole samaa mieltä lapsiasioista.
No onhan näitä samantyyppisiä syitä erota, joissa rakkaus on tallessa, mutta ero käytännössä ainoa vaihtoehto. Kaikki muu on itsepetosta.
Jos ihmisellä on mahdollisuus parempaan, oman näköiseen elämään (tai ainakin kuvittelee niin) jonkun muun kanssa tai yksin, niin silloin on parempi erota kuin jäädä katkeroitumaan.
Ja en usko että rakasta ihmistä tarvitseekaan unohtaa, usein näissä tilanteissa se ero on kuitenkin sen verran sopuisa että jonkinlaista yhteyttä voi kuitenkin pitää.
Mulle selvisi jälkeenpäin, että mies piti vain patjana, vaikka vannoi suhteen aikana rakkautta. Halusi muka lapsia, mutta aina vaan vitkutteli. Tein oikean ratkaisun, vaikka en eron hetkinä tiennyt totuutta. Mies voi aina saada lapsia nuoremman naisen kanssa. Älä erehdy odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi tyhjyys ja pieni toivonkipinä kuin ikuinen katkeruus. On kuitenkin mahdollista, että löydät vielä samaa haluavan ihmisen. Joskus se ei tarkoita sitä, että yhteinen lapsi onnistuisi jonkun kanssa, mutta se voi tarkoittaa esim. kumppanin aiemman suhteen lasten saamista elämään tai sijaisvanhemmuutta yhdessä kumppanin kanssa. Ja vaikka syli jäisi lopulta kokonaan tyhjäksi, niin helpompaa se on yksin tai sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on jakanut saman unelman ja joka on ollut valmis tekemään mitä vaan sen eteen.
Takapakkia aiemmasta suhteesta toipumiseen voi tulla siinä vaiheessa, jos se ex-kumppani tekee lapsen seuraavaan suhteeseen vuoden tuntemisen jälkeen. Kyllä, näitäkin sattuu usein. Usein se lapsia haluamaton on loppujen lopuksi valtavan yllättynyt siitä, että lapsia haluava ihan oikeasti ottaa eron, ja jotta ei enää koskaan jäisi yksin, "suostuukin" lapseen uuden kumppanin kanssa, koska ei usko löytävänsä ketään lapsia haluamatonta elämäänsä, ja pitää lasta pienempänä pahana kuin yksinäisyyttä (niin karua kuin se onkin).
Niin tai löytää vaan ihmisen jonka kanssa haluaakin lapsia?
Yleensä ei. Sitä jää miettimään, että jos olisi joustanut, jos olisi luopunut omista unelmista, niin nyt olisi tilalla edes jotain muuta kuin tyhjyys.