Millä 'hoidatte' ahdistustanne? Jotain muuta kuin lääkkeet! Jos lääkkeitä niin miksi niihin on päädytty? Eikö mt-hoito todellakaan osannut a
Millä 'hoidatte' ahdistustanne? Jotain muuta kuin lääkkeet! Jos lääkkeitä niin miksi niihin on päädytty? Eikö mt-hoito todellakaan osannut auttaa mitenkään? Ketä osasi? Jotain harvaa?
Kommentit (32)
Lääkkeet ovat apukeino ja aina yksilöllisiä, kuten muutkin avut.
Voi viedä aikaa, kunnes sopivat keinot löytyvät.
Nettiterapiasta sain erilaisia työkaluja ahdistukseni käsittelyyn. Pärjään ilman lääkkeitä, ahdistuskaan ei ole enää jokapäiväistä.
Luovuudella. Piirrän, maalaan. Ei se mitään paranna mutta tekee ahdistuksesta, masennuksesta ja yksinäisyydestä siedettävämpää. Olen jo luovuttanut tämän elämän suhteen. Tietty ymmärrän ettei eristäytyminen kotiin omiin harrastuksiin auta saamaan ihmissuhteita mutta mikään mukaan ei ole tähän mennessä. Ainakin kehitän itseäni eikä tarvitse tuntea kateutta siitä mitä muilla on kun sitä ei täällä kotona näe.
Menen metsään kävelemään. Nyt just on ihaninta aikaa, kun linnut laulaa ihan hulluna! Jään istumaan kivelle ja vain kuuntelen, vielä parempi jos pääsee veden äärelle. Tuon jälkeen kuuntelen musiikkia ja joogaan tai venyttelen. Siitä tulee fressi olo fyysisesti ja tarpeeksi usein toistettuna se vaikuttaa myös mentaalisesti. Mutta ei saa suorittaa, koita ajatella että nyt on minun hetki vain olla, kuunnella ja rauhoittua, keskittyä itseen. *Halaus, suukko*. Affirmaatioiden kuuntelu on myös ihan parasta!
Kävelylenkki ja sauna helpottaa tosi paljon ja että tekee arkiaskareita.
Työt myös helpottaa.
Youtubesta voi kuunnella sitä "theta brain waves" -musiikkia.
Päättämällä mitä haluan ja mikä ei tunnu sopivan millään. Ettei joku toinen komentele. Laventelivoide voi joitakin rauhoittaa. Turha materiaali ja draama pois. Luontoa tilalle, ei hyttysiä.
Vierailija kirjoitti:
Luovuudella. Piirrän, maalaan. Ei se mitään paranna mutta tekee ahdistuksesta, masennuksesta ja yksinäisyydestä siedettävämpää. Olen jo luovuttanut tämän elämän suhteen. Tietty ymmärrän ettei eristäytyminen kotiin omiin harrastuksiin auta saamaan ihmissuhteita mutta mikään mukaan ei ole tähän mennessä. Ainakin kehitän itseäni eikä tarvitse tuntea kateutta siitä mitä muilla on kun sitä ei täällä kotona näe.
Ei huono keino lainkaan, siis sulkea muiden mielipiteet pois ja tehdä sitä mitä haluaa. Ahdistus voi helpottaa tällä keinolla ihan huomaamatta. Ja kun maalaus onnistuu, siitä saa hyvää mieltä ja itseluottamusta.
Liikunta, luonnossa olo, piirtäminen, musiikin kuuntelu, lukeminen, kokkaaminen ja leipominen, eläimen rapsutus, lapsen kanssa legoilla rakentelu jne.
Tuollaiset yksinkertaiset perustekemiset ovat se juttu mikä pitää mielen hyvänä.
Ruudun tuijotus ja viina on se toinen ääripää joka vetää mielen lähes aina matalaksi.
Mun kokemus on että ahdistuksen voi ja se ehkä pitäisi jakaa kahteen osaan.
on sellaista ahdistusta, joka ei johdu mistään tai johtuu vähän kaikesta ja on tosi epämääräistä. Oska se johtuu kaikesta eikä mistään, sitä ei voi ratkaista.ille ei vaan saa antaa aikaa, pitää kääntyä toisaalle ja kiinnittää koko mieli johonkin muuhun. Aikanaan se menee ohi, kun se muu, mihin kiinnität ajatuksesi, tulee tärkeämmäksi.
Sitten on ahdistusta, joka johtuu jostain selkeästä olemassaolevasta ognelmasta ja katastrofista. Yleensä sitäkään ei voi ratkaista - jos voisi, olisitietyeti jo ratkaissut, eikä ahdistaisikaan. Tämmöisestä ahdistuksesta ei kuitenkaan pidäkään edes yrittää päästä eroon. Kauheasti tekisi mieli, sillä onhan se ihan helvettiä. Mutta ahdistuksen välttely vaan lisää sitä ja jossain vaiheessa se vaan iskee päälle entistä kauheampana. Ainoa keino on antaa ahdistuksen tulla ja vaan sietää se. Elää ahdistuksen kanssa.
Olisin saanut keskivaikeaan masennukseen ja akuuttiin ahdisutuneisuushäiriöön sairaslomaa ja terapiaa. Totesin, ettei makaaminen mitään auta, mutta menin terapiaan. Vaan ei sekään mitään auttanut. Kertoa nyt omista asioistaan ventovieraalle ihmiselle, joka lähinnä nyökytteli myötätuntoisesti.
Päätin tarttua asioiden juurisyihin. Mietin, mistä alemmuustilani johtui. Osa syistä oli jo historiaa ja jäljellä oli lähinnä työuupumus. Päätin siis tehdä vähemmän töitä, vaikka se tarkoittaa vähemmän rahaa.
Katsotaan nyt kesälomaan saakka, koheneeko mielentila, kun säätkin paranevat ja on mukavaa ulkoilla. Raitis ilma ja liikunta on ennenkin auttanut stressiin ja nukuttaakin paremmin.
rentoutumalla ja ennaltaehkäisyllä. Yritän käydä tilanteita läpi, joissa eniten ahdistaa. vrt paniikkihäiriöit. Niihin auttoi ennakointi ja etukäteen suunnittelu.
Kohtaamalla sen ahdistuksen. Eli mieitin, mikä sen laukasee ja mitä aidosti tunnen. Ei oikoteitä.
Minua auttoi terapia. Kyllä mt-puolelta apua saa, mutta täytyy uskaltaa aivan hirveästi tehdä töitä itsekin, eikä todella odottaa, että joku "taikakeino" veisi olon pois. Noin nimittäin itse ennen ajattelin.
Joka tapauksessa Voimia. Päätä kestää se, mitä sieltä ikinä on tulossakaan.
Metsä, jooga ollut jo vuosia paras apu. Avantouinnin aloitin ja yllätyin miten hyvin ja nopeasti se auttaa ahdistukseen. Toki on kohta tauko siihen.. kun käy avannossa, häviää ahdistus suunnilleen heti ja pysyy poissa monta tuntia. Siksi olen käynyt kokotalven päivittäin illalla.
Mitä ahdistus on oikein? En ole koskaan ollut ahdistunut enkä edes jännitä mitään tilanteita. Eli millainen olotila on ahdistus ja miksi joku sellaisen olotilan itselleen hankkii?
Itselläni ahdistukseen toimii parhaiten itseni haastaminen ja ylipäätään ns. vaikealta tuntuvien asioiden tekeminen, esim juokseminen tai avannossa käynti. Piparminttutee ja kylmä vesi ovat myös hyviä juomia kun ahdistus iskee.
Nimim. ahdistunut jo 17 vuotta
Turvaudun rukouksessa Jeesukseen, helpottaa oloa.
Viinalla. Liikunnalla. Ruumiillisella työllä. Seksillä.