Mä kuvittelin aina olevani itsemurhavaarassa jos ajatellin että hitto mä haluan kuolla, tapan itseni yms

Mutta nyt ymmärrän että tää tyyneys , rauhallisuus asiaa kohtaan etten ole täällä enää kauaa on paljon vaarallisempaa. En osaa enää ajatella kimmastuneena että hitto mä tapan itseni. Vaan tiedän että tapan ja olen päättänyt päivän joka auttaa kummasti. Se hyväksyminen on viimeinen porras mielestäni, nuo ensimmäiset uhoomiset ovat vasta alkua