Mitä te teette, kun ahdistaa? Mikä auttaa?

Mua auttaa se, kun mietin että onko nyt juuri tässä hetkessä, tällä minuutilla kaikki hyvin.

Odotan kun se tunne menee ohi. Perjantaina tuli viimeksi paha ahdistuskohtaus yllättäen. Rintaan koski. Kesti muutamia tunteja.

Olen jatkuvasti pienessä humalassa niin ei kiinnosta.

Laitan datan kiinni ja lähden metsään lenkille 

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Irrottaudun aiheesta tai aiheista. Vei se aikaa vähän tai kauan (vaikka yön). Lisäksi mietin voiko asialle tehdä jotain vai ei voi tehdä. Ja mitä vaihtoehtoja on saatavana vai eikö ole, vaiko on. Ja voiko soittaa jollekin, jos ei keksi ratkaisua, vaikka sukulainen. Ehkä palstallakin joku tietää aiheista. Myös netin video voi auttaa, musiikki, joku marjamehu tai ravintoaine. Ja en mene sellaiseen asiaan mukaan, joka ei tunnu oikealta ja sopivalta.

Laitteet kiinni, rajoitan kuinka paljon luen uutisia. Yksinkertaisten asioiden äärelle esim metsään kävelylle. Ahdistus lievittyy. 

Etsin hyviä ajatuksia.

Tietysti näin Jumalaan uskovana on lohdullista turvautua Hänen apuunsa.Uskoa että kaikki järjestyy.

Toisin sanoen uskonlevossa eläminen auttaa aina ahdistuksiin.

Ei kai tälle kiusaajapalstalle kukaan tule hakemaan apua oikeasti. Tämähän on täynnä mt kuntoutujia. 

Ja kiusaajia. 

Miten lapset pärjäävät tulevaisuudessa? Hyvinhän ne pärjäävät, mitä nyt tulevat olemaan syrjittynä vähemmistönä omassa maassaan, jonka ottavat haltuun vieraat kulttuurit, arvot sekä islam. Paitsi siis kantasuomalaiset naisethan eivät tule olemaan syrjittyjä vaan nykyisen tapaan hyödykkeitä.

Vetäsen aina kunnolla käteen niin huolet häviää.

Jätän uutiset aika vähälle joksikin aikaa. Sitten taas katselen uutisia kaikista maista ja huomaan itsekkäästi, miten hyvin meillä sentään on asiat.

Tulevaisuuden murehtiminen on yleensä turhaa, koska siitä ei voi tietää ja murehtiminen itsessään ei hyödytä. Meditoimalla ja ajatusten observoinnilla oon saanut sellaista otetta sisäiseen olotilaan, että pystyn tietoisesti ohjaileen mille asioille annan huomioni ja tätä kautta voi vaikuttaa sitten tunnetiloihin. Toki tulevaisuus vois näyttää masentavalta ja ahdistavalta jos sitä miettis, mutta ei välttämättä ole pakko miettiä. Tuota tietenkin vois kritisoida tuota pään pensaaseen laittamiseksi, mutta siihen vois sanoa, että jos voi päättää katsooko esimerkiks ihmisenhakkausvideon, josta todennäköisesti ei herää mitään positiivista tunnetilaa vai laittaa silmät kiinni, niin miksei valitsisi jälkimmäistä?

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA 

Ei tarvitse tietää miten selviää asiasta x tulevaisuudessa. Ensin pitää selvitä tästä hetkestä. Olla riittävän lempeä, mutta myös sopivasti luja itseään kohtaan. Ja luottaa siihen, että myös hyviä asioita tapahtuu.

Itselle on tärkeää olla työssä, joka on merkityksellistä ja omien arvojen mukaista.

Ahdistuksen hetkellä itselle auttaa kävely luonnossa ja musiikin kuuntelu. Siinä kaksi isoa henkireikää itselle :)

N32

Rukoilen.

Kävelyllä käynti auttaa, sen jälkeen ei ole koskaan ainakaan huonompi olo kuin ennen sitä.

Meen juokseen ihan helvetin lujaa joko ulos tai salille. Auttaa siis ihan oikeesti. Saan jotenkin nollattua tilanteen.

Ahdistuksen pakoileminen ahdistaa, eli se, että ei oikein kunnolla tunne sitä tunnetta. Jos antaa sen olla ja tunnustelee sitä missä se tuntuu, niin ei se loputtomiin kestä. Ja toki ahdistavilla ajatuksilla se on helppo lietsoa uudestaan käyntiin, mutta ajattelun kohteita voi valita myös tietoisesti. Kuitenkin nykyhetki on se missä elämä tapahtuu, niin siihen huomionsa keskittäminen auttaa monesti ahdistukseen. Harvemmin kuitenkaan on sellaisesta välittömästä uhasta kyse, eli ihan turha jossain kotisohvalla tuntea samaa tunnetta jota vois tuntea vaikkapa karhua paetessa

Mä tiedän että tunne menee ohi. Malttia. Talvisin avanto on ihan nollaus ahdistuksesta, muutenkin sauna auttaa. Annan itseni olla just kuin olen.