Lue keskustelun säännöt.
Voi jumbe, anna mun kaikki aina kestää!
03.02.2011 |
Puuh... Opiskelen ja käyn kaksi kertaa viikossa illalla luennoilla. 2,5 vuotta olen jo näin tehnyt. Aina samat illat. Ja toistuvasti äitini soittaa juuri näinä iltoina siihen aikaan kun istun siellä luennolla. Joka ikinen viikko. Ei siis koskaan muulloin soita, kuin juuri noina iltoina. Sitten kun soitan takaisin "ai niin, en muistanutkaan" Ja ei, hänen muistissaan ei ole muulloin ja missään muussa asiassa vikaa, paitsi noissa, jotka koskevat minua. Ja tiettynä päivänä viikossa käytän aikaani lukemiseen, jotta saisin opintoni päättymään edes joskus. No, juuri tuona päivänä äitini on aina tulossa kylään ja kun se ei minulle sovi, niin sitten suututaan. Vaikka ehdotan muuta päivää, ei tietysti, "ei nyt sitten tulla kun ei kerran haluta minua sinne"...
Mikä hitto tässäkin äitisuhteessa mättää, kun on aina tällaista? Mitään ei voi sovitella tai tehdä kompromisseja, vaan jos ei sovi niin kuin äitini ehdottaa, niin sitten minä olen niiiin huono, Että!
Kommentit (3)
Mutta ei tästä nyt mitään ongelmaa ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseessä on aina se ilta, jolloin olen kuskaamassa tytärtäni harrastukseen, monesti keskustelen siellä ihmisten kanssa enkä halua enkä voikaan aina vastata silloin äidin puheluun. Mutta aina, jo 3½ vuoden ajan, miltei joka tiistai-ilta äiti soittaa ja joka kerta mä sanon, että soitti vähän pahaan aikaan. Jos en vastaa ekaan puheluun, soittaa peräjälkeen pari-kolme kertaa, ikäänkuin olisi hätä. Kun soitan takaisin, että jos olikin hätä, niin "ei mulla tässä mitään, aattelin vaan, että jos et kuule..!"
Ärsyttää, mutta ei toisella ole mitään aikomustakaan muuttaa tapaansa.
Äitisi on siis kusipää.