Haluaisiko joku unikouluasiantuntija paneutua ongelmaamme?

Minä mietin esikoisen kanssa ihan turhan paljon tulevaisuutta. Voi olla, että unikoulu 1,5 v. sujuu paljon paremmin kuin nyt. Voi olla, että lapsi itse päättää muuttaa omaan sänkyynsä jossain vaiheessa. Jos vanhemmat eivät saa nukuttua: Oletteko kokeilleet (varmaan, mutta kirjoitan varuilla) että hyssytätte vauvaa syliin ja samalla silittelette häntä ja laulatte. Kun silmä alkaa luppasta, siirrätte tosi varovasti omaan sänkyyn ja jatkatte sitä silittelyä ja laulamista mahdollisimman samalla tavalla. Unipussi päälle, ettei tule niin paljon eroa lämpötilassa.

Lisään vielä, että aluksi nukutimme niin, että olimme nukahtamiseen asti silittelemässä ja vähitellen sitä vähensimme nukuttamista. Meillä tämä auttoi myös yöheräilyihin. Jo se, että lapsi oppi nukahtamaan omaan sänkyynsä, vaikutti siihen, ettei yöllä heräillyt niin paljoa. Yöllä mentiin aina tassuttelemaan jos heräsi.

sulla/teillä ei ole minkäänlaista ongelmaa, vaan erittäin fiksu vauva, joka nauttii vanhempien läheisyydestä. Nauti siitä itsekin - ne kasvavat oikeati hurjaa vauhtia isoiksi! Meillä kumpikaan ei ole koskaan huolinut pulloa ja pienempi ei edes tuttia, mikä oli oikeastaan vaan helpompi juttu. Olen imettänyt mielelläni niin pitkään, kuin ovat halunneet (11kk ja 1v2kk) ja pieninä ovat saaneet nukahtaa ihan miten vaan, rinnalle, syliin, kainaloon jne. Vähän reilun vuoden ikäisenä ollaan sitten siirretty ja unikoulutettu omaan sänkyyn. Esikoisella siihen meni muutama ilta, kakkosella oikeastaan vain yksi. Nyt ovat 2v ja 4v ja nukahtavat joka ilta tyytyväisenä muutamassa minuutissa omiin sänkyihinsä. Ei minkäänlaisia uniongelmia, vaikka olen vauvana "hemmotellut" pilalle. 7kk on oikesti vielä tosi pieni, joka kaipaa paljon syliä ja läheisyyttä! Älä kuuntele kaikkia neuvoja, jota saat, vaan kuuntele sydäntäsi. Lapset oppivat kyllä nukkumaan omassa sängyssä vähän vanhempanakin vielä, silloin pitää vain molempien vanhempien olla määrätietoisia ja pysyä päätöksessään. Meillä mennään aina sen tilanteen mukaan, mikä milloinkin perheessä sopii parhaiten. Ja pikkuvauvavaiheessa se on enimmäkseen ollut perhepeti.

Jos sinun uni kärsii perhepedistä, niin kokeilepa siirtää sänky seinän viereen (antaa lisätilaa) tai ostakaa isompi sänky. Pienen peiton voi myös kääriä makkaralle ja rakentaa näin vauvalle pieni oma lokero sinne teidän sänkyyn. Nauti vauvastasi nyt ja siirrä sitten omaan sänkyyn, kun olette kaikki siihen valmiita!

samaan aikaan. Joskus isompana ne omaan sänkyyn nukuttamiset onnistuvat jopa ilman kummmempia ongelmia. Päiväunet olen paljolti nukuttanut ulkona. Näin olen siis omieni kanssa toiminut ja tämä on vastaus siihen, mitä Minä tekisin. Eka ja toka olivat paljon alle vuoden, kun pystyin illalla lähtemään siitä vierestä omiin puuhiin. Kolmas menikin sitten paljon vanhemmaksi ennen kuin onnistui, mutta saipahan äitikin nukuttua, kun ei tullut illalla kukuttua.

Ilmeisesti lapsella on pinnasänky? Jotkut lapset ei vaan suostu nukkumaan pinnasängyssä ja kokee sen ahdistavana. Meillä esikolle hommattiin lastensänky n. 9-10kk iässä, kun tuota vieressä nukkumista oli jatkunut jo pitkään. Ei sinänsä häirinnyt, mutta toki kun lapsi kasvaa niin viehän se tilaa ja vähentää kummasti vanhempien sänkyelämää.



Mä siis kokeilisin lastensänkyä/pinnasängystä toinen laita pois jos on ikean sänky. Ja se sitte vaikka teidän makkariin viereen. Aloitelkaa omaan sänkyyn nukahtamista hissuksiin päikkyjen kanssa, mee vaikka itse lukemaan omaan sänkyyn ja vauva siihen viereen omaan sänkyynsä unilelun kanssa. Harjoitelkaa siellä sängyssä pötköilyä ja rauhoittumista päivällä.



Tiedän, että toi on vaikeaa, mutta se helpottaa. Meillä nyt 3v on jo kohta vuoden nukahtanut omaan sänkyynsä, vaikkakin monena yönä hipsii isoon sänkyyn.



Kannattaa myös tarkastella vauvan saamat ruoka-aineet suurennuslasin läpi. Oletteko aloittaneet jotain ruokaa, jonka jälkeen ongelma on ilmennyt? Jostain saattaa tulla ihan vain mahaoireita, ettei ilmene selvää ihottumaa. Masu voi olla kipeä, mutta sellainen, että sen kanssa hereillä pärjää ja häiritsee vasta, kun pitäisi rauhoittua.

ja omaan huoneeseen lapsi, jonka kanssa pystyy jo kommunikoimaan eli 2vuotta tai enemmän ikää. Onnistuttu on. Vauva kaipaa niin äidin läheisyyttä ja toiset vauvat osaavat tämän selkeästi ilmaista. En tiedä, ehkä voi olla vauvoja, jotka eivät kaipaa niin läheisyyttä.

Meillä nukuttiin perhepedissä, kunnes n. puolen vuoden iässä homma lakkasi toimimasta: vauva alkoi heräillä yöllä ja nukahti vasta, kun lähdin sängystä sohvalle nukkumaan. Minun oli myös vaikea nukkua, kun vauva kääntyili ympäri, jatkuvasti potkii, herätessään läimi minua naamaan kädellä tai repi hiuksista. Pinnasänkyynsä ei ollut suostunut koskaan niin minkäänlaisille unille.



Päädyimme huonosti nukuttujen öiden (ja päivien) putken jälkeen tekniseen ratkaisuun eli ostimme Lullabub Cot Rockerin. Ne ovat kuin keinujalat mutta automaattiset. Kiinnitetään pinnasängyn jalkoihin ja yksi johdolla seinään, ja jalat sitten keinuttavat tai ennemminkin täristävät vauvan uneen. Siitä hetkestä lähtien vauva on nukkunut kaikki yönsä ja päiväunet omassa sängyssään, ja elämä on kyllä helpottanut (mitä nyt syötön jälkeen on yleensä öisin jäänyt meidän keskelle, mutta sekään ei enää haittaa, kun tietää, että vauvan saa omaan sänkyynsä heti kun haluaa). Nytkin nukkuu siellä.



Homma siis menee nykyään meillä näin: Vauva tulee huonolle tuulelle ja alkaa hieroa silmiään ja korviaan, siis väsyttää. Vien vauvan makuuhuoneeseen, vauva alkaa heti itkeä. Itku yltyy, kun laitan sänkyynsä, mutta kääntää heti päänsä sivulle naaman uniriepua vasten nukahtamisvalmiuden merkiksi. Keinutan sänkyä käsin hetken. Vauva nukahtaa. Laitan kaukosäätimestä sängyn värisemään puoleksi tunniksi. Vauva ei herää vartin päästä, niin kuin aiemmin vaunuihin / sänkyymme nukutettaessa, vaan nukkuu, kunnes on pirteä.



Jee! :)

täälläkin! ja ei se ole vinkki, että jatkakaa samaan tapaan, se me osataan jo. suht samanlainen tilanne meilläkin siis. meillä kyllä mun yöunet kärsii siitä, että vauva potkii mua kokoyön ja raapii. alan olemaan tosi pinna kireällä. :(

Sun pitää - jos siis oikeasti et saa nukuttua - vaan unikouluttaa sitten. Parhaiten se onnistuu niin, että isä hoitaa lasta öisin ja sinä nukut muualla - et houkutu menemään sittenkin avuksi ja antamaan rintaa.

sanoin aika tökerösti tossa. meillä on pinnasänky sivuvaununa, ei kelpaa. isin syli ei myöskään kelpaa kovin pitkään.

oon niin kateellinen niille jotka vaan laittaa vauvansa nukkumaan pinnikseen (tms) ne inisee hetken ja sitten nukahtaa. meillä tää huutaa niin, että oksennus lentää ja happi ei kulje :(

tää ei kyllä ihan yleisestikään viihdy kovin pitkiä hetkiä itekseen missään tämä meidän pieni herranterttu.

onhan se lyhyt aika kun lapset on näin pieniä, mutta aika pitkältä ja tuskaselta tuntuu toistaseksi.

Täällä pähkäillään samanlaisen ongelman kanssa. Vauva ei tyynny mihinkään muuhun kuin tissiin. Syö isän syöttämänä suurenkin määrän pumpattua maitoa pullosta, mutta kohta on taas tissin perään. Tutti ei vaan kelpaa millään. En ole perhepetiä vastaan, päinvastoin, mutta kun pari kertaa on herännyt siihen että on laittanut oman peittonsa myös lapsen päälle ja herätessä lapsi on hiestä märkä ei oikein enää uskalla ottaa viereen. Lisäksi meidän sänky on turhan pehmeä tähän. Jos käännyn, lapsi väistämättä ponnahtaa ihan kiinni. Alle jäämisen riski on aika kova, etenkin kun väsymys vaan kasvaa. Nyt nukun vauvan vieressä sohvalla, mutten tähän haluaisi siirtyä nukkumaan. Pienihän tämä on vielä, alle viikon, että paljon varmaan tapahtuu. Silti vaan kaipaisi itsekin jonkinlaisen ratkaisun asiaan jo nyt, kun alkaa hermo mennä kun ei saa unta itse. Enkä halua huudattaa toista siinä vaiheessa kun perusturvallisuus on kehittymässä. Luotan tosin omalla kohdalla helpotukseen kuhan epparihaava alkaa parantua, niin voin kokeilla eri keinoja. Tällä hetkellä kun on imetettävä makuultaan, kun ei voi istua. Eikä pinnasänky sivuvaununa toiminut, kun en päässyt sängystä itse pois, kun liikkuminen on hieman hankalaa. Tällä ei edes ala silmä luppaamaan hyssyttelyllä, silittelyllä tai muullakaan. Mutta seuraavaksi kokeillaan kapalointia.. Tämä epätoivoinen koittaa taas saada unta. Turhautuminen vei hetkellisesti väsymyksenkin.

Antaisin nukkua vieressä. Niin olen tehnyt ja isompana siirtyivät helposti omiin huoneisiin. Kolmas nukkuu kainalossa nyt :) on 11 kk.

[

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 02:23"]Täällä pähkäillään samanlaisen ongelman kanssa. Vauva ei tyynny mihinkään muuhun kuin tissiin. Syö isän syöttämänä suurenkin määrän pumpattua maitoa pullosta, mutta kohta on taas tissin perään. Tutti ei vaan kelpaa millään. En ole perhepetiä vastaan, päinvastoin, mutta kun pari kertaa on herännyt siihen että on laittanut oman peittonsa myös lapsen päälle ja herätessä lapsi on hiestä märkä ei oikein enää uskalla ottaa viereen. Lisäksi meidän sänky on turhan pehmeä tähän. Jos käännyn, lapsi väistämättä ponnahtaa ihan kiinni. Alle jäämisen riski on aika kova, etenkin kun väsymys vaan kasvaa. Nyt nukun vauvan vieressä sohvalla, mutten tähän haluaisi siirtyä nukkumaan. Pienihän tämä on vielä, alle viikon, että paljon varmaan tapahtuu. Silti vaan kaipaisi itsekin jonkinlaisen ratkaisun asiaan jo nyt, kun alkaa hermo mennä kun ei saa unta itse. Enkä halua huudattaa toista siinä vaiheessa kun perusturvallisuus on kehittymässä. Luotan tosin omalla kohdalla helpotukseen kuhan epparihaava alkaa parantua, niin voin kokeilla eri keinoja. Tällä hetkellä kun on imetettävä makuultaan, kun ei voi istua. Eikä pinnasänky sivuvaununa toiminut, kun en päässyt sängystä itse pois, kun liikkuminen on hieman hankalaa. Tällä ei edes ala silmä luppaamaan hyssyttelyllä, silittelyllä tai muullakaan. Mutta seuraavaksi kokeillaan kapalointia.. Tämä epätoivoinen koittaa taas saada unta. Turhautuminen vei hetkellisesti väsymyksenkin.

[/quote]

Opettele nukkumaan sen vauvan vieressä vaan. Hivuttaudu itse alemmas sängyssä tsi vedä vauvaa ylemmäs niin että vauva on sun pään korkeudella niin ei jää alle ja sinä voit nukkua leveämmin vaikka mahallaan. Jos teillä on hyvä vuodesohva niin se on kyllä parempi kuin ultrapehmeä sänky . Vauva vasta nostattaa maitoa ja haluaa siksi olla vieressä. Meillä kuopus  oli samanlainen alkuun, ei nukkunut ilman mua illalla ollenkaan vaan yhdessä mentiin nukkumaan. mutta 3-4 kk iässä meni varsin kivuttomasti se omaan sänkyyn siirtyminen sitte. 

Päivällä sitten kyllä onneksi sängyssään suostui nukkumaan niin sänky tuli tutuksi.

Tuttia voi opettaa niin että vaihdat sen imetyksen jälkeen suuhun vaikka vauva nukkuisi/olisi puoliuninen. Siinä pikkuhiljaa tittuu siihen niin huolii sitten joskus hätätilanteessakin. Meillä päivällä tutti kelpas mutta alkuun ei yöllä ollenkaan. 

Tai sivuvaunussa.



Meidän lapset olivat myös tuota laatua, nukkuivat vieressä tai ihan vieressä. Nukkuminen on ihan liian tärkeätä, että luopuisin kenenkään meidän unista periaatetaistelun takia.



Ongelma on tietenkin, jos et osaa nukkua vauvan vieressä...

Vauva näyttää selvääkin selvemmin, että yöaikaan lähellä nukkuminen on sille mitä tärkein asia, jota emme haluaisi riistää. Huolehdin kai vain jo tulevasta, että montako vuotta se nukkuu meidän välissämme, yhä enemmän tilaa vieden ja potkien. On aika liikkuvainen ja voimakas vauva. Plus että tuntuu, että muutamakin taho kuulustelee että joko ollaan luovuttu moisesta nukuttamistavasta ja tietty tulee tätä "lapsihan pompottaa teitä ihan kuusnolla" -juttua.



ap

Pieni vauva ei POMPOTA yhtään ketään, hän ei kieroile eikä käy valtataistelua. Hänellä on synnynnäiset ja vaistomaiset läheisyyden ja ruuan tarpeensa, ja äidin kainalossa on turvallisinta ja ihaninta nukkua. Piste.



Jos teitä ei nyt rassaa vauvan viekussa olo, niin antakaa ihmeessä olla. Ei lapsi enää kouluikäisenä vanhempien sängyssä nuku...



Yksi siirtymäkeino sitten aikanaan - kun lapsi käy liian isoksi väliinne - on panna aivan teidän sänkyynne kiinni lapselle sänky. Joistain pinnasängyistä saa laidan laskettua alas, se voisi olla sinun vuoteessasi kiinni.

täälläkin! ja ei se ole vinkki, että jatkakaa samaan tapaan, se me osataan jo.



suht samanlainen tilanne meilläkin siis.

meillä kyllä mun yöunet kärsii siitä, että vauva potkii mua kokoyön ja raapii. alan olemaan tosi pinna kireällä. :(

täälläkin! ja ei se ole vinkki, että jatkakaa samaan tapaan, se me osataan jo. suht samanlainen tilanne meilläkin siis. meillä kyllä mun yöunet kärsii siitä, että vauva potkii mua kokoyön ja raapii. alan olemaan tosi pinna kireällä. :(

Sun pitää - jos siis oikeasti et saa nukuttua - vaan unikouluttaa sitten. Parhaiten se onnistuu niin, että isä hoitaa lasta öisin ja sinä nukut muualla - et houkutu menemään sittenkin avuksi ja antamaan rintaa.

nukkunut tähän asti aina vieressä ja vielä päälle syönyt tissiä monta kertaa. Noin kuukausi sitten siirsin omaan sänkyyn ja lopetin antamasta tissiä kaksi yötä heräsi muutamia kertoja itkemään, rauhoittelin sylissä ja silittelin sänkyyn...nyt nukkuu omassasängyssä,.joten antakaa vaan nukkua vieressä myöhemmin on varmasti valmiimpi siirtymään omaan.

että miten ja minkä ikäisenä teillä nämä kainalokiehnääjät ovat sitten aikanaan siirtyneet omaan sänkyyn.



Menikö lapsi suoraan omaan huoneeseensakin? Ilmoittiko lapsi itse kun oma sänky ja mahd oma huone alkoi kiinnostaa? Vai pitikö sitten vain jossain vaiheessa pakolla siirtää omaan sänkyyn kun muu väki ei mahtunut nukkumaan?



Muistan itsekin lapsuudesta, miten suloista oli päästä vanhempien viereen. Se oli tosi harvinaista, eikä kukaan osannut perustella, miksi äiti ja isä saivat nukkua yhteisessä pesässä ja minun piti nukkua ihan eri huoneessakin.



ap

ja samalla siis yösyöttö. Ennen imettämisen lopettamista meillä meni yöt niin että illalla laitoin vauvan omaan sänkyynsä nukkumaan ja kun ekan kerran heräsi syömään jäi myös viereen loppuyöksi.

Jatkoin samalla tavalla imetyksen loputtua eli otin viereen kun heräsi, en olisi jaksanut nukuttaa omaan sänkyyn keskellä yötä. Nuorin on nyt 2,5 vuotta nukkuu toisessa huoneessa muitten lasten kanssa omassa sängyssä ja teputtaa sieltä aamuyöllä viereen:)

Ja samalla tavalla ollaan toimittu muidenkin lasten kanssa.

Kun esikoinen oli n. 3v tein sille sellasen tarra taulun että kun herää omasta sängystä aamulla saa laittaa tarran. Toimi. Keskimmäinen on nyt 5 ja tulee aina välillä viereen, mutta nyt on sovittu että saa laittaa aamulla telkkarin päälle jos nukkuu siihen asti omassa sängyssä.

Eli meidän sängyssä nukkuu enimmillään 4 mutta suurimman osan yöstä nukutaan miehen kanssa kahdestaan.

että vauva ei ota tuttia eikä juo äidinmaidonkorviketta.



Kiva kiva.



ap

Minä mietin esikoisen kanssa ihan turhan paljon tulevaisuutta. Voi olla, että unikoulu 1,5 v. sujuu paljon paremmin kuin nyt. Voi olla, että lapsi itse päättää muuttaa omaan sänkyynsä jossain vaiheessa.



Jos vanhemmat eivät saa nukuttua: Oletteko kokeilleet (varmaan, mutta kirjoitan varuilla) että hyssytätte vauvaa syliin ja samalla silittelette häntä ja laulatte. Kun silmä alkaa luppasta, siirrätte tosi varovasti omaan sänkyyn ja jatkatte sitä silittelyä ja laulamista mahdollisimman samalla tavalla. Unipussi päälle, ettei tule niin paljon eroa lämpötilassa.