Avoin adoptio - mitä mieltä?

ja adoptiovanhemmuuden välimaastossa.



Raskasta on sekin, että ei voi lapselle kertoa mitään tämän biosuvusta yms.

suvun kanssa jos vaan mahdollista.

Adoptiossa haluan aivan ikioman lapsen, ei mitään yhteyttä lapsen bio-vanhempiin.

avoimessa adoptiossa.



Eikähän se adoptiolapsi nykyäänkään ilman sitä taustaansa perheeseen tule.

hyvä/huono asia. Hyvä, jos yhteydenpito toimii asianmukaisesti, niin se on kaikkien etu. Paha, jos bioäiti on mielisairas, joka haluaa tehdä kiusaa.



Isotätini, jo vainaa, antoi 40-luvulla adoptioon lapsensa (ottakaa huomioon silloiset asenteet ja olosuhteet au-äiteihin, lapsen antaja oli normaalijärkinen työssäkäyvä ihminen), ja alussa perhe lupasi pitää yhteyttä lapsen äitiin. Vuoden päästä yhteydenpito loppui ja perhe katosi. Äidin tuska oli aivan hirveä. 80-luvulla poika otti itse yhteyttä äitiinsä, omia lapsia saatuaan, mutta me muut sukulaiset tapasimme hänet vasta 90-luvulla.



Toisaalta ymmärrän että perhe pelkää että äiti vie lapsen, mutta ei poikakaan ollut kovin iloinen siitä, että hänelle oli valehdeltu, ettei tiedetä, kuka/missä hänen äiti on. Ja kaikesta päätelleen ne juuret sittenkin tuntuu olevan tärkeitä ihmiselle.



Omituisinta oli tässä se, että tuon isotätini lapsenlapsi eli pikkuserkkuni oli töissä saman lähiön kaupan kassalla, missä kaksi isosetäänsä joka päivä asioi -eivätkä tienneet olevansa sukulaisia. Ukilleni ja veljelleen valkeni vasta vuonna -98, että se hauska kassatyttö on heidän siskonsa lapsenlapsi.



Jos olisi aikanaan yhteyttä pidetty, niin olisi tiedetty. Lapsen etu pitää aina olla ykkönen, ei aikuisten itsekkäät pelot.

tiedän mm. tapauksen, jossa lapsi tullut sijaisperheeseen 3kk ikäisenä ja sijaisvanhemmat tärisevät edelleen pelosta joka päivä, että joutuvat antamaan lapsen joskus pois - lapsi on nyt 2.5v. Lisäksi he joutuvat monta kertaa kuussa kuuntelemaan lapsen biovanhempien syytteleviä puheluja, juopuneita ja lääkehuuruisia puheluja - sittelemaan heille milloin poliisi apua, milloin ambulansseja ja sietämään näiden oksettavien ihmisten ylimielisiä käynetjä kotonaan - joista käynneistä he valittavat joka ikinen kerta lastensujeluyhteyshenkilölleen, että " eivät ota tunteitamme huomioon", eivät sitä ja tätä, vaikka tosia asiassa ruokkivat ja huoltava ko. vanhempia kuin läheisiä sukulaisiaan. Lapsi luonnollisesti kutsuu sijaisvanhempiaan äidiksi ja isäksi - ja kun biovanhemmat tulevat kymään, he kutsuvat lapsen aikana itseään "äidiksi ja isäksi" ja seliitävät lapselle, että "me ollaan sun oikea äiti ja isä" - voitte kuvitella, miten ihmeissään lapsi on.

Nyt lapsi on alkanut pelkäämään biovanhempiaan, koska näki heidät kerran sekavassa tilassa räyhäämässä sijaiskodin kotipihassa, kun he joulupäivänä olivat tulossa pulkkamäestä. Bioisä oli uhannut mm. hakata sijaisisän ( ei pelkoa, että näin voisi tapahtua, mutta ainahan tollasella sekäkäyttäjällä voi olla esim. joku ase/puukko tms ) ja bioäidillä oli mm. ollut kuset housuissa.



Lasta ei heiltä adoptioon saa, koska Suomessa vanhemmat oikeudet ovat niin vahvat. Järkyttävää. Ja niin väärin.

ei adoptiovanhemmuutta.

sijaisvanhemmuus. Termit oikein kiitos.

Monilla adoptuiduillahan suurin murhe on se, että he eivät tiedä juuriaan.

Ei kaikissa sijaisperheissäkään ole tuollainen tilanne, kuin tuossa edellä kerrotussa.