Tunnetko perhettä, missä lapsia ei hyväksytä omina itsenään?

seurauksena mm heikko itsetunto, vaikeuksia ihmissuhteissa jne

Seurauksia ei ole vielä hirmuisesti nähtävissä, mutta taatusti niitä tulee :(



Koetan kyllä parantaa tapani.

Aina ollut ulkopuolinen ja turvaton olo. Nykyään vieläkin huono itsetunto, kauhean kova kuori, vaikeus näyttää tunteita, riippuvainen suhde äitiin.

Tosin nyt olen katkaissut välit äitiin.

Enkö mä hyväksy lastani omana itsenään, kun mun mielestäni sen on perhana vaan syytä opiskella se englanti, vaikka sen onkin sille vaikeaa ja enkä hyväksy sitäkään, että se jättää muut kouluaineet hunnigolle, vaikka se ihan omana itsenään onkin patalaiska lusmu. Mä en myöskään hyväksy, että se kiusaa pikkuveljeään, vaikka se omana itsenään oiskin itsekeskeinen paskiainen. Mä olen vaan sitä mieltä, että vaikka noi ominaisuudet kuuluu luonnostaan jokseenkin kaikille ihmisille, niistä on syytä opetella eroon.



Toivon, että seurauksena on lopulta aikuinen, joka kykenee tulemaan toimeen muiden kanssa ja elättämään itsensä yhteiskunnassa.

Mutta meuhkaa vaan :)

Exäni näkemys lapsista on, että niitä pitää saada, mutta niiden äitiä voi silti mielin määrin loukata (esim. pettämällä ja toki monin muinkin tavoin) ja lasten kasvuympäristön pilata. Ja kuulemma "olisi kauheaa saada tyhmä lapsi". Eli tällä henkisellä tasolla liikutaan. Onneksi en joudu tietämään tarkkaan, mitä tuhoa hänen perimänsä ja käyttäytymisensä on (tähän mennessä) saanut lapsissa aikaan. Silmämääräisesti havainnoiden erottuu lähinnä lapsen outo apaattisuus ja isän erittäin kummallinen käytös lapsensa edessä (kuten toki muulloinkin).