Lue keskustelun säännöt.
Voi sisko minkä teit...
10.02.2011 |
Olen jo alistunut elämääni kulissiliitossa miehen kanssa, jota en rakasta tai arvosta (johtuen siitä, miten huonosti mies on minua vuosien varrella kohdellut; en jaksa siitä nyt tarkemmin avautua, mutta miehellä on narsistisia piirteitä). Haluan antaa lapselleni hyvän lapsuuden, johon kuuluu ehjä koti, ja siksi olen työntänyt sivuun omat tunteeni ja tarpeeni.
Tapasin pari päivää sitten siskoni, joka kysyi, miten menee miehen kanssa (tietää ongelmista). Sanoin, että eipä juuri paremmin kuin ennenkään, mutta eihän tässä mitään. Lapsen takia pärjäilen.
Sisko piti minulle kahden tunnin puheen siitä, että ansaitsen parempaa, ja lapsi myös, että en voi tuhlata ainoata elämääni tuon miehen rinnalla. Lupasi tukea minua taloudellisesti ja henkisesti, jos eroan. Vakuutti, että lapsen olisi parempi onnellisen äidin kanssa kuin tunnekylmässä kodissa.
Nyt olen ihan sekaisin, taas. Olin jo hyväksynyt ajatuksen siitä, että elän mieheni kanssa, kunnes lapsi on aikuinen. Ja nyt pyörii vaan koko ajan mielessä, että onkohan sisko sittenkin oikeassa? Voi itku...
Please, älkää tulko haukkumaan; olen itsekin aivan sekaisin näiden ajatusten kanssa. Ja jos joku aikoo kysyä, että miksi teit tuon kanssa lapsen, niin tiedoksi, että mies on muuttunut suhteen alusta totaalisesti. Oli alussa huomaavainen, ystävällinen, ihaileva jne.; nykyään lähinnä arvostelee minua kun en ole hänen Miss Täydellisensä.
Kommentit (15)
...ja nyt viimein olemme eroamassa. Ero on ollut minulle poissuljettu vaihtoehto, koska lapsilla pitää olla ehjä koti, näin siis ajattelin ennen. Nyt kun eropäätös on viimein tehty tunnen suurta huojennusta ja ihmettelen vain, miksen lähtenyt jo aiemmin. Ei eroaminen itsessään ole lapsillekaan maailmanloppu, vaan tärkeintä on se, miten ero hoidetaan. Miehesi osuuteen et voi vaikuttaa, mutta itse voit erosta huolimatta turvata lapsellesi hyvän lapsuuden. Ratkaisun teet tietenkin sinä itse eikä kukaan muu voi sinun puolestasi päättää mitä elämälläsi teet. Äläkä myös itse anna kenenkään muun "pakottaa" sinua eroamaan, vaan kuuntele itseäsi. Olisiko sinun mahdollista päästä puhumaan esim. perheneuvolan psykologin kanssa tilanteestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään ei pidä elää onnettomana, johtui se sitten onnettomasta avioliitosta, väärästä työpaikasta, hankalasta pomosta tms. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi, ja olet ainoa joka siihen voi tehdä muutoksen. huonoon tilanteeseen turtuu, ja voi olla helpompi alistua kohtaloonsa, kuin ottaa ohjat omiin käsiin ja tehdä muutos.
Ei lasta taravitse kasvattaa aikuiseksi asti onnettomassa avioliitossa, ihan järjetön ajatus, kuullostaa tekosyyltä, ettei tarvitse erota, kun on jämähtänyt paikoilleen.
jos on pieninkin toive siitä että saisitte liittonne toimimaan, niin yrittäkää, mutta jos olette jos yrittäneet eikä homma toimi, niin erotkaa. kyllä lasten on parempi elää onnleisten vanhempien kanssa, vaikka vuoroviikoin.
arvaa tai älä. Minä ymmärrän sua. Itse kasvoin tuonkaltaisessa kodissa. Tuntuu kuin olisit kuvaillut vanhempieni avioliittoa. Ja tähän sanon vain, että he ovat vieläkin yhdessä vaikka lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois
Olitko onnellinen, kun oli "ehjä" perhe, vai olisitko mieluummin toivonut vanhempien eroavan?
ap
...ja nyt viimein olemme eroamassa. Ero on ollut minulle poissuljettu vaihtoehto, koska lapsilla pitää olla ehjä koti, näin siis ajattelin ennen. Nyt kun eropäätös on viimein tehty tunnen suurta huojennusta ja ihmettelen vain, miksen lähtenyt jo aiemmin. Ei eroaminen itsessään ole lapsillekaan maailmanloppu, vaan tärkeintä on se, miten ero hoidetaan. Miehesi osuuteen et voi vaikuttaa, mutta itse voit erosta huolimatta turvata lapsellesi hyvän lapsuuden. Ratkaisun teet tietenkin sinä itse eikä kukaan muu voi sinun puolestasi päättää mitä elämälläsi teet. Äläkä myös itse anna kenenkään muun "pakottaa" sinua eroamaan, vaan kuuntele itseäsi. Olisiko sinun mahdollista päästä puhumaan esim. perheneuvolan psykologin kanssa tilanteestasi?
Hyvä ajatus. Minulle tärkeintä on se, että lapseni saa onnellisen lapsuuden; ehkä perheneuvolassa osattaisiin neuvoa, onko lapsen parempi elää onnellisen äidin kanssa vai ydinperheessä, jos molempia ei voi saada.
Toisaalta pelkään, että lapsi menettäisi vähäisenkin kontaktin isäänsä, jos eroamme. Isä ei luultavasti jaksaisi vaivautua ottamaan lasta luokseen kovin usein...
ap
siskosi sanoja! Ja ajattele sitä, jos lapsesi aikuistuttua havahdut tosiasiaan, että teit virheen jäädessäsi miehen luo. Nyt voit vielä vaikuttaa. Lapsi saa teiltä molemmilta elämisen ja parisuhteen mallin. Jos asiat on tosi huonosti (ja tied vaikka huononevat ennestäänkin, kun näin on jo alkuvaiheestakin käynyt) niin mitä lisäarvoa lapselle tuossa perheessä eläminen toisi? Mitä jos lapsesi hakeutuu vastaavaan alisteiseen parisuhteeseen isona ja joutuu kärsimään? Tai jos hän moittii sinua isona siitä, ettet lähtenyt hänen kanssaan pois ajoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään ei pidä elää onnettomana, johtui se sitten onnettomasta avioliitosta, väärästä työpaikasta, hankalasta pomosta tms. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi, ja olet ainoa joka siihen voi tehdä muutoksen. huonoon tilanteeseen turtuu, ja voi olla helpompi alistua kohtaloonsa, kuin ottaa ohjat omiin käsiin ja tehdä muutos.
Ei lasta taravitse kasvattaa aikuiseksi asti onnettomassa avioliitossa, ihan järjetön ajatus, kuullostaa tekosyyltä, ettei tarvitse erota, kun on jämähtänyt paikoilleen.
jos on pieninkin toive siitä että saisitte liittonne toimimaan, niin yrittäkää, mutta jos olette jos yrittäneet eikä homma toimi, niin erotkaa. kyllä lasten on parempi elää onnleisten vanhempien kanssa, vaikka vuoroviikoin.
Olisin lähtenyt aikaa sitten, ellei lasta olisi.
Alan menettää toivoani siihen, että liitto saataisiin toimimaan. Mies lähinnä valittaa minun puutteistani, on jatkuvasti pahalla tuulella eikä osallistu perheen elämään. Elämme kuin kämppikset; meillä ei ole mitään yhteistä. Mies viettää aikaansa mieluummin netissä kuin minun ja lapsen kanssa.
ap
siskosi sanoja! Ja ajattele sitä, jos lapsesi aikuistuttua havahdut tosiasiaan, että teit virheen jäädessäsi miehen luo. Nyt voit vielä vaikuttaa. Lapsi saa teiltä molemmilta elämisen ja parisuhteen mallin. Jos asiat on tosi huonosti (ja tied vaikka huononevat ennestäänkin, kun näin on jo alkuvaiheestakin käynyt) niin mitä lisäarvoa lapselle tuossa perheessä eläminen toisi? Mitä jos lapsesi hakeutuu vastaavaan alisteiseen parisuhteeseen isona ja joutuu kärsimään? Tai jos hän moittii sinua isona siitä, ettet lähtenyt hänen kanssaan pois ajoissa?
Pelkään vaan sitä, että jos eroamme, lapsi menettää kontaktin isäänsä. Isä ei nytkään jaksa viettää lapsen kanssa kovin paljon aikaa, ja varmaan keksisi kaikki mahdolliset tekosyyt olla hakematta häntä luokseen. JOtenkin ajattelen, että huonokin isä on parempi, kuin ei isää ollenkaan. Voin kyllä olla väärässäkin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hurjan vaikea tilanne.
meillä on erottu (ihan erilainen tausta tosin, ollaan tosi hyvissä väleissä exän kanssa jne.) ja oli kyllä hyvä päätös. lapsella kesti n.vuosi tottua uuteen järjestelyyn, mutta nyt on valtakunnassa kaikki hyvin.
meillä eli vanhemmat yhdessä lapsien takia reilun 5v. siitä, kun äiti sai selville, että isillä onkin toinen nainen. voin sanoa, että siinä jäälinnassa ei ollut ihan niin hyvä olla, mitä vanhemmat ehkä oletti. ei kukaan kaverikaan halunnut tulla kylään, koska vanhemmat oli niin kurjissa väleissä keskenään, että oli tosi kiusallista kaiken aikaa.
mutta komppaan jo tuolla edeltävää, että älä nyt anna näidenkään kommenttien painostaa itteäs eroon.
arvaa tai älä. Minä ymmärrän sua. Itse kasvoin tuonkaltaisessa kodissa. Tuntuu kuin olisit kuvaillut vanhempieni avioliittoa. Ja tähän sanon vain, että he ovat vieläkin yhdessä vaikka lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois
Olitko onnellinen, kun oli "ehjä" perhe, vai olisitko mieluummin toivonut vanhempien eroavan? ap
nuorena aikauisena kyllä.
Mutta kasvaessa minulla oli kummatkin vanhemmat silloin kun halusin tai heitä tarvitsin.
Ja se olikin vaikeampaa olla tuhma kun heitä oli 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hurjan vaikea tilanne.
meillä on erottu (ihan erilainen tausta tosin, ollaan tosi hyvissä väleissä exän kanssa jne.) ja oli kyllä hyvä päätös. lapsella kesti n.vuosi tottua uuteen järjestelyyn, mutta nyt on valtakunnassa kaikki hyvin.
meillä eli vanhemmat yhdessä lapsien takia reilun 5v. siitä, kun äiti sai selville, että isillä onkin toinen nainen. voin sanoa, että siinä jäälinnassa ei ollut ihan niin hyvä olla, mitä vanhemmat ehkä oletti. ei kukaan kaverikaan halunnut tulla kylään, koska vanhemmat oli niin kurjissa väleissä keskenään, että oli tosi kiusallista kaiken aikaa.
mutta komppaan jo tuolla edeltävää, että älä nyt anna näidenkään kommenttien painostaa itteäs eroon.
Ja kiitos, tässäkin oli paljon hyviä pointteja... olen ihan äimänä kun on tullut niin paljon empaattista ja rakentavaa kommenttia tähän ketjuun, ei vielä yhtään kaikkitietävää tuomitsijaa :)
ap
Nyt miehesi ei ole pakko osallistua lapsen elämään, mutta siitä huolimatta hän saa päivittäin olla lapsen seurassa ja seurata hänen kasvua ja kehitystä. Jos eroaisitte, niin miehesi olisi pakko keskittyä lapseen häntä tavatessaan, kun sinä et olisi paikalla. Luotatko mieheesi isänä ja lapsenkasvattajana ja uskotko, että hän pärjäisi lapsen kanssa yksin, jos ette asuisi enää yhdessä?
T. 3, itsekin siis eroamassa ja näitä asioita paljon miettinyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt miehesi ei ole pakko osallistua lapsen elämään, mutta siitä huolimatta hän saa päivittäin olla lapsen seurassa ja seurata hänen kasvua ja kehitystä. Jos eroaisitte, niin miehesi olisi pakko keskittyä lapseen häntä tavatessaan, kun sinä et olisi paikalla. Luotatko mieheesi isänä ja lapsenkasvattajana ja uskotko, että hän pärjäisi lapsen kanssa yksin, jos ette asuisi enää yhdessä?
T. 3, itsekin siis eroamassa ja näitä asioita paljon miettinyt
Mies on aika laiska, joten epäilen, että löytyisi milloin mitäkin syytä olla tapaamatta lasta. Tai sitten hoidattaisi lapsen siskollaan/äidillään. Mies rakastaa lasta, mutta ei jaksa hänen kanssaan viettää aikaa nytkään, enempää kuin 10 minuuttia ja sitten alkaa nettisurffailu vetää puoleensa...
Mietin myös sitä, että lapsi on varmasti kiintynyt myös fyysiseen kotiinsa. Asunto olisi pakko myydä, jos eroaisimme. Sekin tuntuu pahalta, että lapsi joutuisi yhtäkkiä uuteen ympäristöön, isi katoaisi ja kaveritkin ehkä jäisivät, jos emme saisi uutta asuntoa läheltä.
ap
...ja haluaisi olla osa hänen elämäänsä. Mutta ota ihmeessä yhteyttä perheneuvolaan ja mieti asioita! Voimia ja jaksamista sinulle!
T. 3, joka lähtee nyt nukkumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja haluaisi olla osa hänen elämäänsä. Mutta ota ihmeessä yhteyttä perheneuvolaan ja mieti asioita! Voimia ja jaksamista sinulle!
T. 3, joka lähtee nyt nukkumaan
Ja kaikille muillekin! Heititte monta huomionarvoista asiaa pohdittavakseni. Hienoa saada uusia näkökulmia asiaan!
Ap, joka harjaa hampaitaan koneen ääressä ja painuu kohta myöskin nukkumaan.
arvaa tai älä. Minä ymmärrän sua. Itse kasvoin tuonkaltaisessa kodissa. Tuntuu kuin olisit kuvaillut vanhempieni avioliittoa. Ja tähän sanon vain, että he ovat vieläkin yhdessä vaikka lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois