Lue keskustelun säännöt.
Hildur-kirjojen suosio ihmetyttää
14.04.2024 |
Satu Rämön trilogia Hildur - Rosa ja Björk - Jakob on supersuosittu. En oikein ymmärrä syytä tähän. Tapahtumapaikka on Islanti, mikä on viehättävää ja ehkä eksoottistakin. Mutta kirjojen sisältö on kevyttä hömppää, kielivirheitä, jää viimeistelemätön tunnelma, loppu on sekainen, hätäisen oloinen kudelma. Mitä muut ajattelette?
Kommentit (26)
Samaa mieltä, ihan luettavia mutta ei yllätä. Ehkä kirjailijalla on toimittajaystäviä, jotka jutuillaan jeesaavat kirjojen myyntiä. Mutta hyvä jos nykyisin pärjää kirjailijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin lapsena Viisikko- ja Salaisuus-kirjoja. Varmaan nuo menevät hyvin sellaisille lukijoille, jotka lukevat vähän ja heille kelpaa samantasoiset kirjat kuin meille paljon lukeville lapsena.
Yhden Rämön kirjan olen lukenut ja se riitti minulle. Luin sentään sen loppuun, eli ei ihan kelvoton kirja ollut.
Ne pari ekaa oli lähinnä jotain matkailumainoksia, mutta sitten taso parani. Selitti mielestäni liikaa Islannista kuten matkaopas turisteille, mikä ei mielestäni dekkaristin tehtävä ole.
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsena Viisikko- ja Salaisuus-kirjoja. Varmaan nuo menevät hyvin sellaisille lukijoille, jotka lukevat vähän ja heille kelpaa samantasoiset kirjat kuin meille paljon lukeville lapsena.
Yhden Rämön kirjan olen lukenut ja se riitti minulle. Luin sentään sen loppuun, eli ei ihan kelvoton kirja ollut.
Hyvin tiivistetty! Massoille sopivaa kevyttä viihdettä, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kaupallistamisessa onnistuttu. Itse en ole antanut edes mahdollisuutta, koska en halua haaskata aikaani huonoon kirjallisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa ihmisiä, jotka lukevat vähän ja senkin kevyttä hömppää. Heille Rämön romaanit ovat juuri sopivia.
Kuultavasti he eivät ole koskaan lukeneet mitään "raskaampaa", jos sellaiseksi lasketaan dekkareista vaikkapa Wallander, Koskinen, Hole. Viimeksi mainittua en tosin lue enää minäkään, on minusta liian raakaa.
Minua häiritsi monet äidinkielivirheet. Ne jäävät jotenkin takaraivoon vaivaamaan.
Joku en muista tarkkaan, mutta esim. jotain oli takin vuoren välissä. Toki Islanjissa on vuoria, mutta tuskin kuitenkaan tässä tapauksessa oli siitä kyse.🤢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Massat tykkäävät kevyestä huonolaatuisesta roskasta? Yllättyneitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TV-sarja alkoi!
Vartin verran jaksoin katsoa. Se siitä.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa ihmisiä, jotka lukevat vähän ja senkin kevyttä hömppää. Heille Rämön romaanit ovat juuri sopivia.
Kuultavasti he eivät ole koskaan lukeneet mitään "raskaampaa", jos sellaiseksi lasketaan dekkareista vaikkapa Wallander, Koskinen, Hole. Viimeksi mainittua en tosin lue enää minäkään, on minusta liian raakaa.
Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta samat kirjat ja eri kirjoilta haetaan eri asioita. En ole koskaan lukenut Rämön kirjoja, joten en osaa niistä sanoa, mutta olen lukenut ihan loistavaa hömppädekkarisarjaa, jossa kirjakauppias selvittelee murhia corginsa kanssa jossain pikkukylässä. Ne on kivaa viihdettä, jossa on mielenkiintoisia hahmoja.
On kuitenkin ihan naurettavaa olettaa, ettei hömpänlukijat voisi lukea mitään raskaampia teoksia. Ei elokuvistakaan oleteta, että se joka katsoo jotain Bridgertonia ei voisi katsoa jotain "sivistävämpää". Mäkin luin just Karamazovin veljekset eikä ne hömppädekkarit mitenkään estänyt mua nauttimasta siitä. Se on ehkä paras kirja, jonka olen koskaan lukenut. Sen sijaan mä en lue Nordic Noir -kirjallisuutta, koska se ei vaan kiinnosta mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on Viihdettä. Ja ns. kierroksia laskevaa kevyttä luettavaa. Joten ei ihme, että ovat suosittuja. Seassa on vähän naisnäkökulmasta kirjoitettua romantiikkaa. Joten naislukijoita varmaan kiinnostaa / viehättää sekin puoli
Samaa mieltä, että loppuratkaisut on joskus vähän viritelmän oloisia. Ja pikkuisen epäloogisia / uskottavia. Mutta ei haittaa. Hahmoihin on helppo päästä sisään, ja tarinan kulkua voi kuvittaa päässään kevyesti.
Ja niin. Luen kevyttä kirjallisuutta. Ja joskus ihan hömppääkin. Vastapainoksi en juurikaan enää katso televisiota. Se on mulle lepoa tietotyön ja ruuhkavuosien rinnalle
M44
Vierailija kirjoitti:
On olemassa ihmisiä, jotka lukevat vähän ja senkin kevyttä hömppää. Heille Rämön romaanit ovat juuri sopivia.
Kuultavasti he eivät ole koskaan lukeneet mitään "raskaampaa", jos sellaiseksi lasketaan dekkareista vaikkapa Wallander, Koskinen, Hole. Viimeksi mainittua en tosin lue enää minäkään, on minusta liian raakaa.
En itse ainakaan erota Holen, ja koskisen kohdalla juuri eroa viihteellisyydessä. Verrattuna Rämöön. Tai Wallanderiinkaan. Ehkä ovat vähän henkilöä kuvailevampia. Ja tosiaan Hole tuppaa pelaamaan mielikuvituksellisella raakuudella joka viehättää taas suurta lukijaryhmää. Mutta makunsa kullakin. En sanoisi kirjoja huonoksi viihteellisyyden takia.
M 44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös Agatha Christie ole oikein hömppädekkarigenren äiti?
Silti hänen kirjoillaan on paikkansa, eikä niitä kilvan roskaksi moitita?
Minua monrt Christien kirjat ovat viihdyttäneet.
Nimenomaan viihdyttäneet, eivät ne elämää suurempia filosofioita tarjoa.
Kaikesta toki voi löytää sitä ja tätä, varsinkin, kun sikaa kuluu javteoksia peilataan tekoajankohtansa yhteiskuntaa vasten.
En kylläkään ole mikään dekkarien ystävä, nykydelkarien synkkyys ei minuun vetoa.
t: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Eikös Agatha Christie ole oikein hömppädekkarigenren äiti?
Silti hänen kirjoillaan on paikkansa, eikä niitä kilvan roskaksi moitita?
Minua monrt Christien kirjat ovat viihdyttäneet.
Nimenomaan viihdyttäneet, eivät ne elämää suurempia filosofioita tarjoa.
Kaikesta toki voi löytää sitä ja tätä, varsinkin, kun sikaa kuluu javteoksia peilataan tekoajankohtansa yhteiskuntaa vasten.
En kylläkään ole mikään dekkarien ystävä, nykydelkarien synkkyys ei minuun vetoa.
t: nimim. Assburger
Ja eikös dekkarigenre ole lähtökohtaisesti hömppää siinä mielessä, että ei ne mitään suurempia filosofioita tarjoa? On siis ihan sama lukeeko Rämöä vai jotain Holea, kun viihteeksi ne molemmat on kirjoitettu. Toki jotkut on kirjoitettu vähän paremmin kuin toiset, mutta kyllä ne filosofista pohdintaa herättävät romaanit löytyvät muista genreistä.
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsi monet äidinkielivirheet. Ne jäävät jotenkin takaraivoon vaivaamaan.
Joku en muista tarkkaan, mutta esim. jotain oli takin vuoren välissä. Toki Islanjissa on vuoria, mutta tuskin kuitenkaan tässä tapauksessa oli siitä kyse.🤢
Tuo voi olla joko takin vuori tai takinvuori. Nykyään on itse asiassa enemmän ongelma, kun sellaisetkin sanaparit kirjoitetaan yhteen, joita ei tarvitse/kuulu.
Tässä ketjussa kun on Satu Rämön lukijoita, niin osaisiko joku verrata minulle, kenen näistä kirjoissa on vähiten pahviset henkilöhahmot?
Ilkka Remes
Helena Immonen (Kettu-sotilasjännärit)
Satu Rämö
Olen Remeksiä ja Immosia lukenut niiden pökkelömäisistä hahmoista ja epäuskottavista tapahtumista huolimatta, koska ei viihdettä ole tarkoitus ottaa vakavasti, mutta yhtään huonompaa henkilökuvausta en ehkä kestäisi. Millaista se siis on Hildurissa jatko-osineen?
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa kun on Satu Rämön lukijoita, niin osaisiko joku verrata minulle, kenen näistä kirjoissa on vähiten pahviset henkilöhahmot?
Ilkka Remes
Helena Immonen (Kettu-sotilasjännärit)
Satu Rämö
Olen Remeksiä ja Immosia lukenut niiden pökkelömäisistä hahmoista ja epäuskottavista tapahtumista huolimatta, koska ei viihdettä ole tarkoitus ottaa vakavasti, mutta yhtään huonompaa henkilökuvausta en ehkä kestäisi. Millaista se siis on Hildurissa jatko-osineen?
No on ne Rämön hahmot mielestäni ainakin Remeksen henkilöihin verrattuna suorastaan monisyisiä :D
Immonen ei oo tuttu. Saatan joskus jonkun olla lukenut, mutta ei ole jäänyt mieleen.
M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa ihmisiä, jotka lukevat vähän ja senkin kevyttä hömppää. Heille Rämön romaanit ovat juuri sopivia.
Kuultavasti he eivät ole koskaan lukeneet mitään "raskaampaa", jos sellaiseksi lasketaan dekkareista vaikkapa Wallander, Koskinen, Hole. Viimeksi mainittua en tosin lue enää minäkään, on minusta liian raakaa.
En itse ainakaan erota Holen, ja koskisen kohdalla juuri eroa viihteellisyydessä. Verrattuna Rämöön. Tai Wallanderiinkaan. Ehkä ovat vähän henkilöä kuvailevampia. Ja tosiaan Hole tuppaa pelaamaan mielikuvituksellisella raakuudella joka viehättää taas suurta lukijaryhmää. Mutta makunsa kullakin. En sanoisi kirjoja huonoksi viihteellisyyden takia.
M 44
Makunsa kullakin, ja kyllä minäkin laitan ruokaa ja kudin villapaitoja. Silti lukisin dekkarin rekkarina ja käsityö- ja ruokakirjat erikseen. Lopetan dekkarin lukemisen siinä vaiheessa, kun kerrotaan, millaiset unikkoverhot on ikkunassa, koska ei se yleensä koskaan liity aiheeseen vaan on pelkkää sivujen täytettä.
Samanlainen fiilis. Puoleenväliin jokaisen lukeminen oli tosi tahmeaa. Liikaa asioiden selittelyä. Lopulta ihan viihdyttäviä, mutta eivät sen kummempia.
Olen kuitenkin iloinen kirjailijan puolesta. Mahtavaa, että kirjat myyvät!