Ollaan kyllä omituisia kun emme hyväksy että todella moni suomalainen on melko hiljainen introvertti!

Lopeta jo se turhanpäiväinen jankkaaminen ja hanki elämä.

Väärin että elämässä menestyy paremmin jos on supliikki. Kyllä hiljaista viisautta pitäisi myös kunnioittaa. Ei kaikki voi olla suunapäänä puhumassa.

Vierailija kirjoitti:

Väärin että elämässä menestyy paremmin jos on supliikki. Kyllä hiljaista viisautta pitäisi myös kunnioittaa. Ei kaikki voi olla suunapäänä puhumassa.

Millä perusteella hiljainen ihminen on yhtään sen viisaampi? Ihan yhtä typeriä ihmisiä on hiljaistenkin ihmisten joukossa.

Hyväksymmehän me, mutta onhan se selvä ettei ne harvat pöhinätyypit voi arvostaa sillä hiljaisuus on tyhjyyttä heille.  Jossain muualla maailmalla hiljainen on arvaamaton, pelottava, koska on totuttu jatkuvaan itseilmaisuun ja vuorovaikutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymmehän me, mutta onhan se selvä ettei ne harvat pöhinätyypit voi arvostaa sillä hiljaisuus on tyhjyyttä heille.  Jossain muualla maailmalla hiljainen on arvaamaton, pelottava, koska on totuttu jatkuvaan itseilmaisuun ja vuorovaikutukseen.

Ei hiljainen ihminen ole pelottava, mielenterveysongelmainen omaan kuoreen vetäytyvä muita pälyilevä ihminen on.

Arjessa minusta hyvin hyväksytään, mutta työelämässä jostain syystä ihannoidaan ääriekstroverttejä, jopa aloilla joissa työ on yksin puurtamista. Esim. itse olen koodari, työni teen 100% etänä ja hyvin vähän tarvii sosiaalisuutta mun työssä. Toki (etä)palavereja on, mutta niissä vaan käsitellään tekniset asiat ja sillä selvä, ei tarvi osata small talkia. 

Silti jos näihin hommiin hakee, niin päästäkseen joutuu teeskentelemään tiimityöhenkistä iloista ja avointa ekstroverttia joillekin HR-ihmisille, jotka ei tajua työn luonteesta tuon taivaallista.

Olette omituisia.

Miten AP luulet sen vaikuttavan yhtään mihinkään, että sinä et hyväksy jotain?

Ihmiset eivät muutu ja maailma jatkaa samaa rataa vaikka paheksuisit niin paljon että verisuoni katkeaa päässä.

On todella outoa valita sellainen elämäntapa, että paheksuu kaikkea mikä on erilaista kuin itse on. Jos lopetat muiden liiallisen tarkkailun ja paheksumisen ja keskityt enemmän omaan elämääsi, muuttuu elämäsi kivemmaksi.

Sosiaalisuus, supliikkius saati viisaus eivät ole piirteitä joilla olisi mitään tekemistä sen kanssa onko henkilö introvertti vai ektrovertti.

Vierailija kirjoitti:

Arjessa minusta hyvin hyväksytään, mutta työelämässä jostain syystä ihannoidaan ääriekstroverttejä, jopa aloilla joissa työ on yksin puurtamista. Esim. itse olen koodari, työni teen 100% etänä ja hyvin vähän tarvii sosiaalisuutta mun työssä. Toki (etä)palavereja on, mutta niissä vaan käsitellään tekniset asiat ja sillä selvä, ei tarvi osata small talkia. 

Silti jos näihin hommiin hakee, niin päästäkseen joutuu teeskentelemään tiimityöhenkistä iloista ja avointa ekstroverttia joillekin HR-ihmisille, jotka ei tajua työn luonteesta tuon taivaallista.

Jos oikeasti olet IT-alalla, tietäisit oikein hyvin ettei joku HR-henkilö tee päätöstä sinun palkkaamisesta eikä haastattele sinua. 

Hiljaisen ihminen ongelma voi olla, ettei tämä saa ilmaistua itseään riittävän selkeästi. Jos haastatteluissa on useampi muu ihminen, jotka osaavat ilmaista itseään sujuvasti, niin toki selkeä ilmaisu vetoaa työnantajaan paremmin. Ei kukaan ammattitaitoinen koodari palkkaa toista koodaria vain sen perusteella, kuka oli supliikki, vaan sen perusteella mitä tietoja haastateltava on itsestään antanut.

Olen sosiaalisesti taitava introvertti. Tapaamani ihmiset eivät edes huomaa että olen introvertti. Toisaalta minua ei haittaa lainkaan vaikka en tapaisin ketään viikkoihin.

Minäkin olen introvertti, mutta ei minulla ole mitään ongelmia elää tässä yhteiskunnassa. Ei ollut ongelmia edes Yhdysvalloissa. Asenne ratkaisee kaikista eniten.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisuus, supliikkius saati viisaus eivät ole piirteitä joilla olisi mitään tekemistä sen kanssa onko henkilö introvertti vai ektrovertti.

Näin. Että mua riipii kun yksinkertaiset ihmiset eivät ymmärrä ollenkaan mistä on kyse introverttiudessa ja ekstroverttiudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen introvertti, mutta ei minulla ole mitään ongelmia elää tässä yhteiskunnassa. Ei ollut ongelmia edes Yhdysvalloissa. Asenne ratkaisee kaikista eniten.

Sama täällä. Tosin muistan kun työmatkalla Kanadassa minulla oli taas flunssa päällä, joten en ollut kauhean puhelias. Asiakas ihmetteli sitä, kun paikalliset olivat yleensä suuna päänä.

Sen voi hyväksyä. Tietenkin olisi hyvä jos ei ole silti alistuva lammas joka paikassa (hiljaisuudella kaikki kuitaten), että sanoo tai kirjoittaa että joku ei käy, jos se ei käy. Ja mikä sopii. Ja pitää huolen heikompien oikeuksista esimerkiksi kotiin ja riittävään tuloon. Eri asia miten kaverina, onko hiljaisella hiljainen kaveri ja puhuvalla puhuva. Vai sekalainen porukka.

Suomessa suurin osa ihmisistä on jokseenkin sisäänpäinkääntyneitä ja juroja. 

Todella moni myös kuormittuu työssäkäynnistä. Eli pystyy olemaan ns. normaali sosiaalinen ihminen töissä, mutta kotona ei jaksa tehdä enää juuri mitään sosiaalista.

 

Käsittääkseni introvertilla kuvataan persoonaa, jolla on vahva sisäinen maailma ja joka elää ikäänkuin sisältä ulospäin. Heidän tyylinään on ajatella itsekseen ja kertoa ajatuksensa lopputulokset lyhyesti. Introvertit ovat sosiaalisen ympäristönsä suhteen "antajia".

Ekstroverttien sisäinen maailma on vastaavasti pienemmässä roolissa ja he ovat enemmän ulkoapäin ohjautuvia. Ekstroverteille kommunikointi ja vuorovaikutus on osa ajattelua ja he ovat sosiaalisen ympäristön suhteen mielessä "saajia".

Introverttius tai ekstroverttius ei määritä suhtautumista muihin ihmisiin, sosiaalisten suhteiden määrää, saati vuorovaikutustaitoja. Introvertti olla voi sosiaalinen ja supliikki siinä missä ekstovertti voi epäsosiaalinen ja ulosannissaan kömpelö.

Sosiaalinen "antaja" toki väsyy ajan myötä ihmisten seurassa ja akkujen lataaminen saatetaan tulkita epäsosiaaliseksi käyttäytymiseksi, semminkin kun ekstrovertit juuri tarvitsevat vuorovaikutusta akkujensa lataamiseen.

Samoin introvertti voi väsyä siihen, että ekstrovertti haluaa keskustella asioista ja ekstovertti voi puolestaan kyllästyä introverttiin, joka ei "koskaan sano mitään".

En sano että tämä on totuus, vaan miten olen asian ymmärtänyt. Tiedän vain sen, että elämä on paljon helpompaa jos ymmärrämme sekä itseämme että muita ja osaamme ottaa ymmärryksemme huomioon kun olemme toistemme kanssa tekemisissä.

Kerran paloi hermot tuohon kun työpaikalla vihjailtiin hiljaisuudestani. Olen tosiaan hyvin hillityn ja vähäsanaisen tyypin maineessa. Mutta tuolla kertaa huusin esimiehelleni: "Lisätäänkö äänen voimakkuutta vai sanamäärää?" Esimies hätkähti ja ei osannut oikein mitään sanoa. Poistuin huoneestani niin että ovi paukkui lähtiessäni. Menin vessaan hetkeksi rauhoittumaan. Myöhemmin esimieheni otti tuon puheeksi ja keskustelimme asiallisessa hengessä. Pyysin anteeksi tunnepurkaustani ja esimies suhtautui onneksi ymmärtäväisesti. Ei tullut edes varoitusta. Sen jälkeen olen saanut olla paremmin oma itseni. Minulla on loppujen lopuksi hyvä esimies.

En kyllä täysin ymmärrä tätä stereotypiaa, että suomalaiset ovat juroja ja hiljaisia. Esim. savolaiset ja karjalaiset ovat usein hyvinkin lupsakoita ja puheliaita.

Vaikka olisi miten hiljainen ja arka, niin moni nykyään haluaa olla pahis. Hankala yhdistelmä.

Silloin 90-luvulla kun nämä määritelmät introverttiydestä ja ekstriverttiydestä tulivat muotiin, meidän työpaikalla jokaiselle teetettiin testi mitä kukin on.

Huolellisesti käytiin läpi, mitä nämä määreet tarkoittavat ja asia selitettiin perinpohjaisesti. Kerrottiin myös, että tämä asia on syytä paitsi ymmärtää, myös sisäistää.

Vituilleen meni. Eihän ihmiset ymmärtäneet. Esimerkiksi kun minä "paljastuin" introvertiksi sain halauksia - ei perkele - ja suurta (teeskenneltyä) myötätuntoa kuin olisin joku tunnevammainen mörkö! Nyt yhtäkkiä!

Vaikka kuinka rautalangasta oli väännetty, ei mennyt jakeluun, että kyse on siitä mistä ja miten saa energiaa ja miten asioita prosessoi.

Minäkin siis "paljastuin" introvertiksi koska ei minulla ole koskaan ollut ongelmia puheen tuottamisessa eikä sosiaalisissa tilanteissa. 

On suorastaan vaarallista tehdä tällaisia määritelmiä ja päätelmiä itsestään ja muista ihmisistä etenkin työpaikalla jos ei tajua, mistä siinä pohjimmiltaan on kyse.

P.s. vaihdoin työpaikkaa.