Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla rakastunut?
08.04.2024 |
Olen ollut huonossa avioliitossa 12 vuotta, eikä rehellisesti sanottuna ole enää aavistustakaan millaista oli olla rakastunut. En osaa kuvitella sitä nyt enää tässä suhteessa.
Kesällä ihastuin ja sain maistiaisen hyvistä tunteista, vaikka mitään ihastuksen kanssa ei tapahtunutkaan. Kuitenkin tiedostin ja muistin ko sen perusteella, että rakkaus on suuri asia ja varmaan aivan ihanaa.
Kuvaile, haluan lukea mitä ihanuutta se tuo niille jotka sitä kokee.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo koskaan ollut rakkaussuhteessa, siis romanttisessa mielessä, jossa tunne olisi molemminpuolinen. Silti en luovu toivosta, kyllä mä vielä löydän mun tyypin jos on tarkoitus 🤗
N30+
Vierailija kirjoitti:
Sellaista että pimppi kosteana odottaa että rakkauden kohde saapuu.
Voihan vattu nyt taas. Mitä sinä miehenä naisen tunteista tiedät. Tai naisista yhtään mitään muutenkaan.
Se tuntuu hulluudelta.
Pakkomielteeltä, hurmiolta ja kemialliselta häiriöltä aivoissa.
Voit yrittää rakastua puolisoon uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastunut vai ihastunut... kohde pyörii mielessä koko ajan. Kun hänet näkee, olo on onnellinen. Kehossa tuntuu perhosten siipien havinalta. Kun saa painautua häntä vasten, aika katoaa enkä haluaisi olla missään muualla. Toivon, että joskus voisimme olla yhdessä, nyt se ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Se tuntuu hulluudelta.
Pakkomielteeltä, hurmiolta ja kemialliselta häiriöltä aivoissa.
Tälle se ihastus tuntui. Se oli yli ymmärryksen. Yhteys tuntui vahvana, yöunet meni, olin aivan ylikierroksilla. Olen miettinyt olisiko se voinut olla jopa rakastumista. Se herätti minut tajuamaan, että elämästäni puuttuu jotain koska pystyn tuntemaan näin. Säikäytti, mutta samalla ilahdutti. Sain takaisin palasen upeaa elämää, joka todella tuntui joka solussa.
Kyseessä oli itseäni paljon nuorempi mies.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista "ihastumisista" muistan sen et se on tosi uuvuttavaa :D Ja tunteet saattaa mennä vuoristorataa, niin et mikään ei tunnu tasaiselta 😅 Huh, maailman ihanimpia tunteita silti.
Rakastuminen on näemmä aika harvinaista kun vastauksia on tullut niin vähän. Itsekin olen ollut monesti ihastunut, mutta molemminpuolinen rakkaus??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen ja rakastaminen ovat tosiaan kaksi eri asiaa. Rakastuminen on emotionaalisfyysinen sekoaminen. Aivokemian häiriö, hormonien myrsky. Koko olemus on yhdistynyt ajatukseen(!) rakkauden kohteesta.
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan ollut rakkaussuhteessa, siis romanttisessa mielessä, jossa tunne olisi molemminpuolinen. Silti en luovu toivosta, kyllä mä vielä löydän mun tyypin jos on tarkoitus 🤗
N30+
Eli joku on rakastanut sinua muttet ole rakastanut takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tilanteesta. Aika "jännä" tunne on esimerkiksi se, kun saa tietää että se rakastumisen kohde on kuollut.
Rakastumisen tunne on ihana. Voi kun mä vielä joskus rakastuisin ja saisin rakastaa.
n47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on ihanan kamalaa. Juuri kuten joku jo kuvaili, tuntuu hulluudelta ja pakkomielteeltä. Menettämisen pelko vahvasti läsnä.
Rakastaminen taas syvää hellyyttä toista kohtaan, jopa ne ärsyttävät piirteet kuuluu pakettiin eikä toinen olisi sama ilman niitä. Menettämisen pelon kanssa ehkä päästy sinuiksi, on kiitollinen siitä mitä on jo saanut kokea. Haluaa toiselle kaikkea hyvää elämässä ja kohdella toista hyvin.
Se tuntuu siltä, että sen henkilön seurassa aika katoaa ja kaikki on selvää. Sanojakaan ei tarvita, jopa hiljaisuus on hänen seurassaan kauneinta maailmassa. En halua enää koskaan kokea tuota. Nimittäin mikään ei ole pahempaa kuin menettää ihminen, jota rakastaa maailmassa eniten. En selviäisi siitä enää.
Vuosi yhdessä ja olo on tavallaan tosi seesteinen ja varma, meillä on hyvä olla yhdessä. Ihanaa silittää toista, pitää kädestä ja halailla vaikka kesken kokkausten. Onni kuplii sisällä kun mietin miten onnekas olen, kun olen huonon avioliiton jälkeen löytänyt noin upean ihmisen elämääni
Olen saanut kokea helluntaina alkaneen rakkauden kesän, ja se tuntui ihanimmalta maailmassa. Toisesta ei voinut päästää irti, ja hyvästit pihamaalla kestivät monta tuntia, aamuyöhön asti.
Rakkaan ympärillä oli kuin kultaiset kehykset, ensi silmäyksestä alkaen. Kaikki oli sanattakin selvää.
Ylikierroksilla olemisen, vähien unien ja huonon ruokahalun takia alkuhuumaa ei voisi pitkään kestää. Kesän jälkeen se tasaantui mutta oli edelleen niin ihanaa.
Ihanalta. Toinen ihminen on tuki ja turva joka tilanteessa. Läheisyys ja kosketus tuntuu huumaavalta.
Rakastumisen tunne on huumaavaa, ihanaa, niin kokonaisvaltaista, että itse tunnen sen kropassa monella tavalla. Vatsassa kihelmöi, ruokahalu saattaa kadota, pää on pilvissä ja sitä toista ihmistä ajattelee koko ajan. Se on lähes pakkomielteistä ja sen toisen kanssa haluaa olla koko ajan. Hänen ajatteleminen tai näkeminen saa hymyn huulille ja vatsassa asti tuntuu. Haluaa halia, koskettaa, pitää hyvänä, kertoa kuinka paljon rakastaa ja kaipaa. Kokonaisvaltaisen hyvä olo, oma onnellisuus kupla, mutta samalla niin haavoittuvaisen pelottavaa, että ainakin alkuhuumassa oma onni on toisen ihmisen käsissä. Vastavuoroisesti sydänsurut on pahinta mitä tiedän toistaiseksi omassa elämässäni. Se on niin raastava tunne, vie lähes toimintakyvyn ja mikään ei tunnu miltään.
Olen ollut rakastunut 3 kertaa elämäni aikana, olen nyt 40v. Ihastunut olen ollut lukuisia kertoja, tälläkin hetkellä palavasti ihastunut jo lähes 1,5 vuotta erääseen henkilöön. Välillemme ei vain voi kehittyä juuri nyt mitään. Molemmat siis varattuja. Mutta etäältä ihastelen ja yritän päästä tunteista eroon.
Sellaista että pimppi kosteana odottaa että rakkauden kohde saapuu.