Mä olen niin loppu tuon lapsen kanssa...

Nukkuiko poika vauvana yöt hyvin ? Milloin yöheräilyt ja huudot alkoivat ? Syökö lapsi hyvin ? Toimiiko maha ? Ihottumia ? Milloin korvat on tarkastettu viimeksi ? jne.



Voiskiko heräilyn (ja osan raivoamisenkin) takana olla jokin fyysinen vaiva ?



Meillä yöheräilyä on aiheuttanut:

- Yhdellä lapsella vaikun kertyminen korviin. Pahimmillaan korvakäytävä on ihan tulehtunut kun vaikkua on kertynyt niin paljon. Viikoittainen Ceridal öljyä varovasti korvaan ja pumpuli päälle tunniksi ja lapsi nukkuu yöt hyvin.

- Ruoka-aine allergiat aiheuttavat meillä kahdelle lapselle heräilyjä (ja kurjaa oloa jota kiukutaan samoin väsymystä).

- Refluksi eli mahahappojen nousu suuhun aiheuttaa meillä myös yöheräilyjä ja silloin lapsi huutaa kovin koska tilanne on pelottava ja kivulias. Pystyasento auttaa parhaiten tähän vaivaan (ja ruokavalio koska tietyt ruoka-aineet aiheuttavat tätä meidän lapsille mutta esiintyy myös rakenteelisena osalla lapsista). Refluksi haittaa myös syömistä koska ruokatorvi ärsyyntyy ja syöminen sattuu.

- Korvatulehdukset ja korvien ilmastoitumisongelmat.

- Astma. Jos lääkitys ei ole riittävää yksi lapsista nukkuu hyvin levottomasti ja heräilee ja on kiukkuinen.



Jos lapselle antaa kokeeksi yhdeksi yöksi särkylääkkeen nukkuuko paremmin ? Jos nukkuu niin voisi käyttää lääkärissä että tutkittaisiin korvat jne.



Tsemppiä ja jaksamista.



t. Kolmen allergisen lapsen äiti

koska vaistoaa että olet väsynyt.

Niin minulle ainakin aina käy.

Eli kun itse rauhoitun, lapsetkin rauhoittuu.

Eivätkö lapsen isovanhemmat voi auttaa? Enot, tädit, sedät?

Joku toinen äiti?

Minä vuorottelen lapsen kaverien äitien kanssa niin, että katsomme lapsiamme ristiin.

Nukkuiko poika vauvana yöt hyvin ? Milloin yöheräilyt ja huudot alkoivat ? Syökö lapsi hyvin ? Toimiiko maha ? Ihottumia ? Milloin korvat on tarkastettu viimeksi ? jne. Voiskiko heräilyn (ja osan raivoamisenkin) takana olla jokin fyysinen vaiva ? Meillä yöheräilyä on aiheuttanut: - Yhdellä lapsella vaikun kertyminen korviin. Pahimmillaan korvakäytävä on ihan tulehtunut kun vaikkua on kertynyt niin paljon. Viikoittainen Ceridal öljyä varovasti korvaan ja pumpuli päälle tunniksi ja lapsi nukkuu yöt hyvin. - Ruoka-aine allergiat aiheuttavat meillä kahdelle lapselle heräilyjä (ja kurjaa oloa jota kiukutaan samoin väsymystä). - Refluksi eli mahahappojen nousu suuhun aiheuttaa meillä myös yöheräilyjä ja silloin lapsi huutaa kovin koska tilanne on pelottava ja kivulias. Pystyasento auttaa parhaiten tähän vaivaan (ja ruokavalio koska tietyt ruoka-aineet aiheuttavat tätä meidän lapsille mutta esiintyy myös rakenteelisena osalla lapsista). Refluksi haittaa myös syömistä koska ruokatorvi ärsyyntyy ja syöminen sattuu. - Korvatulehdukset ja korvien ilmastoitumisongelmat. - Astma. Jos lääkitys ei ole riittävää yksi lapsista nukkuu hyvin levottomasti ja heräilee ja on kiukkuinen. Jos lapselle antaa kokeeksi yhdeksi yöksi särkylääkkeen nukkuuko paremmin ? Jos nukkuu niin voisi käyttää lääkärissä että tutkittaisiin korvat jne. Tsemppiä ja jaksamista. t. Kolmen allergisen lapsen äiti

Poika ei ole koko elämänsä aikana nukkunut kokonaista yötä läpi, pienenä oli koliikki josta sitten päästiin yli, mutta ei ne yöhuudot siihen millään loppunut. Neuvolaan olen asiasta sanonut, mutta aina löytyy joku syy että ikä on vaan sellainen tai syy on ollu pullossa, vaipoissa, tutissa tms, nyt kun niistä kaikista on luovuttu niin silti yöhuudot jatkuu. Neuovlaan soittelin tässä pari viikkoa sitten ja kysyin että voitaisiinko tehdä allergiatestejä, että saataisiin tietää johtuuko huudot jostain fyysisestä, mutta heidän kantansa asiaan oli että katsellaan...

Pari kertaa olen illalla antanut lääkettä, kun on kuulostanut että johonkin koskee ja sillä onkin nukkunut yön rauhallisemmin.

Ei se ole normaalia, nyt vaadit että asia tutkitaan ennenkuin käy huonosti ja voimasi loppuvat täysin.

Miten hoidossa menee? Raivoaako sielläkin? Tuskin, koska muuten siihen olisi jo puututtu.

Ehkä lapsi purkaa kaiken päivän aikana kokemansa ja eroahdistuksensa sinuun? Ja kun sinusta ei ole vastaanottajaksi eli et jaksa pojan tunteenpurkauksia, lapsi on ihan hukassa.

Jos edes äiti ei jaksa häntä, niin kuka sitten?

Nyt sinne perheneuvolaan ja heti mars!!!!!

tai miten sinun vanhemmat? pieni oma aika saa ihmeitä aikaan. mistä päin olet?

sanoa juuri mitään mutta lapsihan on päivähoidossa kun sinä olet koulussa. Jos saisit viikon loman koulusta-sairasloma tai kohtahan on talvilomat jos teillä sellainen on ja sen sijaan että olisitte kotona viet pojan hoitoon ja hoidat itseäsi edes ne päivät! Nukut, nukut ja huilaat! Tämä minulla tuli ensimmäisenä mieleen! Voimia!

tekee lapsia. Olisit tehnyt nuorempana niin jaksaisit paremmin.

Kuten sanoin, kaverit on menneet jo, niitä ei vaan enää ole. Ja oma äitini asettaa ryyppäämisen kaiken edelle, ei heru sieltäkään apua ja isä on myös alkoholisti ja asuu 200km:n päässä. Pohjois-Karjalasta olen.

melko pian, menet sinne yksin ja seuraavalla kerralla lapsen kanssa.

mutta toihan kuulostaa ihan vaan uhmaiältä ja siltä, että sulta on paukut loppu. olin itse samassa tilanteessa muutama vuosi sitten, 2 ja 4-vuotiaat lapset ja aina yksin. (mies oli silloin, mutta aina poissa) kävin psyk luona juttelemassa ja söin mielialalääkkeitä ja tilanne koheni.

tiedän, että olet rahaton ja et voi palkata lastenhoitajaa, mutta yksin vietetty aika olisi sulle kaikista tärkeintä, ei sulla ole äitiä, siskoa tai jotain joka voisi lasta välillä ottaa vaikka yöksi?

tekee lapsia. Olisit tehnyt nuorempana niin jaksaisit paremmin.

No. Itse olen 22, että hyvä oot arvioimaan. sano nyt vielä että mitäs teit noin nuorena, niin se on kyllä kiva.

AP

Voisiko joku antaa jonkunlaista neuvoa, miten selvitä tuon lapsen kanssa?

Olen siis 2,5-vuotiaan pojan yksinhuoltaja ja pojalla pahin uhmaikä menossa. Mulla on hermot niin totaalisesti loppu, etten enää ees osaa tehdä mitään. Tällä hetkellä en voi mistään löytää, vaikka kaivamalla olen yrittänyt kaivaa, rakkaudellisia tunteita tuota lasta kohtaan. Hoitoapua ei saa mistään, isä ei ole kuvioissa mukana ja tukiperhettä tms. on ihan turha hakea kunnan pitkien jonojen takia. Itse olen opiskelija ja arki keskittyy ainoastaan kouluun ja lapseen, mutta kun voimat ei enää riitä molempiin. Harrastuksiin ei ole aikaa, eikä mahdollisuutta ja kaveritkin on jääny sen takia kun olen itse niin väsynyt etten jaksa olla edes sosiaalinen. Koulu menee päin honkia, koska voimat on lapsen takia niin loppu. Jokaikinen hetki, mitä pojan kanssa ollaan, on pelkkää huutoa, raivoamista, tavaroiden heittelyä ja vielä vähän sitä raivoamista. Poika ei nuku öitään, nekin on yhtä huutoa, ja minä en jaksa aamuisin lähteä kouluun, koska en saa öitä nukuttua. Olen itselleni hakenut apua tähän väsymykseen ja syön mielialalääkettä, että edes jotenkin jaksan arjen pyörittää. Mutta lapselle ei tunnu löytyvän mistään apua. Neuvola ei ole ottanut osaa eikä arpaa asiaan millään tavalla ja mistään muualta en oo osannu apua edes kysellä.

Joten siis, mitä ihmettä pitäis tehdä, ennenkun tilanne muuttuu vielä pahemmaksi?

Oisit hoitanut ne opiskelut pois ennen kuin aloit lisääntymään.

vaikka kuin olis jonot niin eiköhän ne aina tilanteen mukaan katso. Ja kyllä neuvolan pitää osata neuvoa joku taho, josta saa apua! Lapsesi kokee varmaan ikävää ja käyttäytyy siksi noin. Meilläkin vajaa 3v on melkonen kiukkuaja, vaikka saa olla kotihoidossa.



Mites MLL, löytysköhän sitä kautta jotain apua? joku varamummo-palveluhan toimii joillaki paikkakunnilla, ota sellasesta selvää!



Entäs ensi- ja turvakoti? Hehän antavat unikoulua pienille, oiskohan sellaisesta apua. Varmasti osaisivat neuvoa myös muitakin tahoja tilanteeseesi.

jos vaikka löytyisi joku sukulainen josta olisi apua.. tiedän tunteen kun viina vie vanhampien kaiken huomion..pilaa elämässä monta asiaa.

Voisiko joku antaa jonkunlaista neuvoa, miten selvitä tuon lapsen kanssa?

Olen siis 2,5-vuotiaan pojan yksinhuoltaja ja pojalla pahin uhmaikä menossa. Mulla on hermot niin totaalisesti loppu, etten enää ees osaa tehdä mitään. Tällä hetkellä en voi mistään löytää, vaikka kaivamalla olen yrittänyt kaivaa, rakkaudellisia tunteita tuota lasta kohtaan. Hoitoapua ei saa mistään, isä ei ole kuvioissa mukana ja tukiperhettä tms. on ihan turha hakea kunnan pitkien jonojen takia. Itse olen opiskelija ja arki keskittyy ainoastaan kouluun ja lapseen, mutta kun voimat ei enää riitä molempiin. Harrastuksiin ei ole aikaa, eikä mahdollisuutta ja kaveritkin on jääny sen takia kun olen itse niin väsynyt etten jaksa olla edes sosiaalinen. Koulu menee päin honkia, koska voimat on lapsen takia niin loppu. Jokaikinen hetki, mitä pojan kanssa ollaan, on pelkkää huutoa, raivoamista, tavaroiden heittelyä ja vielä vähän sitä raivoamista. Poika ei nuku öitään, nekin on yhtä huutoa, ja minä en jaksa aamuisin lähteä kouluun, koska en saa öitä nukuttua. Olen itselleni hakenut apua tähän väsymykseen ja syön mielialalääkettä, että edes jotenkin jaksan arjen pyörittää. Mutta lapselle ei tunnu löytyvän mistään apua. Neuvola ei ole ottanut osaa eikä arpaa asiaan millään tavalla ja mistään muualta en oo osannu apua edes kysellä.

Joten siis, mitä ihmettä pitäis tehdä, ennenkun tilanne muuttuu vielä pahemmaksi?

Oisit hoitanut ne opiskelut pois ennen kuin aloit lisääntymään.

Itsekin olen 22-vuotias opiskeleva äiti Pohjois-Karjalasta, ei ole kovin helppoa, mutta en halua olla montaa vuotta poissa työelämästa tai opiskelusta jotta voin edes joskus päästä töihin.

Mutta teille hurskastelijoillapa ei ole sitä ongelmaa, kun olette kuitenkin loppuelämänne kotona lasten siivillä miehenne elättäessä teidät :)

perheneuvolaan ja kerro asiallisesti tilanteesi.

Kyllä niiden on sinulle apua yhteiskunnan taholta järjestettävä.



Jos seudulla on esim. MLL toimisto niin neuvola pyytää avun sieltä.



On myös olemassa paikallisia kyläyhdistyksiä, jos sellainen on niin sieltä on myös mahdollista saada apua.



Autettaisiin mielellämme, mutta olemme Kainuusta mutta apua saat kun pyydät sitä rohkeasti.



Tsemppiä ja jaksamista, voi hyvin ja suhteesi lapseen muuttuu kun saat apua ja voit levätä nimimerkillä nytkin olen uupumuksen ja ylirasituksen takia puolentoista vuoden saikulla.



Ei muuta kuin eteenpäin!!

Mulla on ystävä ollut samassa tilanteessa aikanaan, ja ihan hirveää aikaahan se oli.



Nyt mieti sitä, että onnistuisiko se loma/sairasloma koulusta, vaikka vaan viikon ajan? Tai sitten ihan reilusti pidempi aika, jotta pääset itse vähän tasapainoon.



Mitä lapsesta sanotaan päivähoidon puolelta, käyttäytyykö siellä normaalisti? Jos näin on, ongelma on sinun ja lapsen vuorovaikutussuhteesta. Teille on saattanut syntyä noidankehä, jossa lapsi kokee, että ei saa sinulta huomiota ja tunnereaktiota muuta kuin raivoamalla, ja siksi tekee sitä jatkuvasti. Kehutko lasta ja osoitatko hänelle positiivista huomiota silloin kun hän ei sitä hakemalla hae?



Itse olen huomannut parhaaksi tavaksi pitää lapset rauhallisina ja hyväntuulisina sen, että annan heille huomiota myös ja erityisesti silloin kun he eivät sitä hakemalla hae. Silloin se hetki on yleensä tosi rauhallinen ja positiivinen, eikä sitä ainaista huutoa ja komentelua.



Tuosta ystävästäni vielä, hänen poikansa oli aivan hirviö 1,5-3v iässä, senkin jälkeen 10 kertaa hankalampi kuin keskiverto lapsi. Nyt on 8vuotias, ja aivan ihana lapsi, vaikka edelleen hänellä on tiettyjä ongelmia. Uskon että tiukemmalla tutkimisella hän olisi saanut jonkin diagnoosin ( esim .lievä asperger, sen verran oireita on vieläkin), mutta melkoisen hyvin hän pärjää nytkin. JA syynä on se, että äitinsä jaksoi, jaksoi ja jaksoi. Ei heittänyt hanskoja tiskiin, vaan puuttui huonoon käytökseen, kesti ne raivarit, vaikka oli itsekin välillä puremajäljillä jne.



ELi ap. ota päivä kerrallaan, raivari kerrallaan, ne säännöt jotka olet kotiisi määritellyt, pidät niistä kiinni vaikka raivari olisi millainen. Mitä enemmän lipsut ja ailahtelet, sen enemmän lapsesi menee hämilleen ja sen enemmän raivoaa.



Niin ja vielä: valitse taistelusi. Joka asiasta ei kannata alkaa vääntämään, ja sellaiset asiat, joilla ei oikeasti ole MITÄÄN merkitystä, anna olla. Meillä esim. tuon ikäisellä on väsyneenä tapana juoksuttaa ja pompottaa, siis jos nukkumaanmeno venähtää. Minä juoksen ja pompin, ja lapsi menee hyvällä mielellä nukkumaan. Jos alkaisin vääntää siitä ,että saako lapsi ottaa eriparipyjaman päällensä, meillä huudettaisiin vielä tuntien päästäkin.



VOimia sinne, muista että aika kuluu joka tapauksessa, ja lapsi kasvaa. Millaiseksi hän kasvaa, ja millaista elämänne tulee olemaan yhdessä jatkossa, sitä rakennetaan nyt.

Voisiko joku antaa jonkunlaista neuvoa, miten selvitä tuon lapsen kanssa?

Olen siis 2,5-vuotiaan pojan yksinhuoltaja ja pojalla pahin uhmaikä menossa. Mulla on hermot niin totaalisesti loppu, etten enää ees osaa tehdä mitään. Tällä hetkellä en voi mistään löytää, vaikka kaivamalla olen yrittänyt kaivaa, rakkaudellisia tunteita tuota lasta kohtaan. Hoitoapua ei saa mistään, isä ei ole kuvioissa mukana ja tukiperhettä tms. on ihan turha hakea kunnan pitkien jonojen takia. Itse olen opiskelija ja arki keskittyy ainoastaan kouluun ja lapseen, mutta kun voimat ei enää riitä molempiin. Harrastuksiin ei ole aikaa, eikä mahdollisuutta ja kaveritkin on jääny sen takia kun olen itse niin väsynyt etten jaksa olla edes sosiaalinen. Koulu menee päin honkia, koska voimat on lapsen takia niin loppu. Jokaikinen hetki, mitä pojan kanssa ollaan, on pelkkää huutoa, raivoamista, tavaroiden heittelyä ja vielä vähän sitä raivoamista. Poika ei nuku öitään, nekin on yhtä huutoa, ja minä en jaksa aamuisin lähteä kouluun, koska en saa öitä nukuttua. Olen itselleni hakenut apua tähän väsymykseen ja syön mielialalääkettä, että edes jotenkin jaksan arjen pyörittää. Mutta lapselle ei tunnu löytyvän mistään apua. Neuvola ei ole ottanut osaa eikä arpaa asiaan millään tavalla ja mistään muualta en oo osannu apua edes kysellä.

Joten siis, mitä ihmettä pitäis tehdä, ennenkun tilanne muuttuu vielä pahemmaksi?

Oisit hoitanut ne opiskelut pois ennen kuin aloit lisääntymään.

Itsekin olen 22-vuotias opiskeleva äiti Pohjois-Karjalasta, ei ole kovin helppoa, mutta en halua olla montaa vuotta poissa työelämästa tai opiskelusta jotta voin edes joskus päästä töihin.

Mutta teille hurskastelijoillapa ei ole sitä ongelmaa, kun olette kuitenkin loppuelämänne kotona lasten siivillä miehenne elättäessä teidät :)

sitten jotkut hurskastelijat hoiti ensin ne opinnot ja sitten vasta teki lapset, niin ei tarvinnut eläää miehen, eikä yhteiskunnan siivellä, kuten sinä teet.

auttaisin myös mielelläni sinua mutta välimatkamme on pitkä, asun espoossa. toivottavasti saat jostain apua!

Voisiko joku antaa jonkunlaista neuvoa, miten selvitä tuon lapsen kanssa?

Olen siis 2,5-vuotiaan pojan yksinhuoltaja ja pojalla pahin uhmaikä menossa. Mulla on hermot niin totaalisesti loppu, etten enää ees osaa tehdä mitään. Tällä hetkellä en voi mistään löytää, vaikka kaivamalla olen yrittänyt kaivaa, rakkaudellisia tunteita tuota lasta kohtaan. Hoitoapua ei saa mistään, isä ei ole kuvioissa mukana ja tukiperhettä tms. on ihan turha hakea kunnan pitkien jonojen takia. Itse olen opiskelija ja arki keskittyy ainoastaan kouluun ja lapseen, mutta kun voimat ei enää riitä molempiin. Harrastuksiin ei ole aikaa, eikä mahdollisuutta ja kaveritkin on jääny sen takia kun olen itse niin väsynyt etten jaksa olla edes sosiaalinen. Koulu menee päin honkia, koska voimat on lapsen takia niin loppu. Jokaikinen hetki, mitä pojan kanssa ollaan, on pelkkää huutoa, raivoamista, tavaroiden heittelyä ja vielä vähän sitä raivoamista. Poika ei nuku öitään, nekin on yhtä huutoa, ja minä en jaksa aamuisin lähteä kouluun, koska en saa öitä nukuttua. Olen itselleni hakenut apua tähän väsymykseen ja syön mielialalääkettä, että edes jotenkin jaksan arjen pyörittää. Mutta lapselle ei tunnu löytyvän mistään apua. Neuvola ei ole ottanut osaa eikä arpaa asiaan millään tavalla ja mistään muualta en oo osannu apua edes kysellä.

Joten siis, mitä ihmettä pitäis tehdä, ennenkun tilanne muuttuu vielä pahemmaksi?

Oisit hoitanut ne opiskelut pois ennen kuin aloit lisääntymään.

Itsekin olen 22-vuotias opiskeleva äiti Pohjois-Karjalasta, ei ole kovin helppoa, mutta en halua olla montaa vuotta poissa työelämästa tai opiskelusta jotta voin edes joskus päästä töihin.

Mutta teille hurskastelijoillapa ei ole sitä ongelmaa, kun olette kuitenkin loppuelämänne kotona lasten siivillä miehenne elättäessä teidät :)

Koska ei ole ollut lasta siinä hoidettavana, ja on löytänyt hyvän vakituisen työpaikan ennen perheen perustamista niin saa niin hyvää äitiysrahaa, ettei tarvii elää miehen siivellä :)

Omaisuuttakin on kerinnyt kertyä ja lapsista kasvaa tasapainoisia kun voivat elää turvallista elämää. :)

Kiitos kovasti vinkeistä ja tuesta.

Tuosta perheneuvolasta mulla ei ollu hajuakaan, mutta taidan alkaa nyt etsii numeroa ja soittaa ensimmäisenä sinne ja kysyä saisiko sieltä apua. Oon myös miettinyt tuota sairaslomaa, että jos vaikka parin viikon sairasloman saisin, mutta on vaan sellainen olo, ettei tällänen tilanne ole tarpeeksi "vakava" sairasloman ottamiseen. Ja te ketkä siellä vingutte tästä opiskelusta, niin voitte ihan vinkua keskenänne. Tavote ois joskus saada työtä, ettei tarviis jäädä yhteiskunnan yksinhuoltajaelätiksi, niinkun te asian ajattelette. Mutta se on kyllä hieno juttu, että teillä perseilijöillä on elämässä kaikki hyvin. Lapset ja perhe on täydellisiä ja itse olette täysin pirteitä ja täydellisiä äitejä. niin, toiset ne vaan syntyy kultalusikka perseessä.