Kirjailija Saara Turusella on lapsi
Asia selviää, kun lukee hänen viimeisen romaaninsa Hyeenan päivät. Erinomainen teos!
Mistä syystä kirjailija kieltäytyy puhumasta haastatteluissa äitiydestään?
Kommentit (21)
Miksi hänen pitäisi puhua äitiydestään? Kysytäänkö kaikilta mieskirjailijoilta, joilla sattuu olemaan lapsia, joka haastattelussa isyydestä?
Mitäpä se oikeastaan kenellekään kuuluu, millainen perhe kirjailijalla sattuu olemaan. Julkaistu teksti lie kirjailijalla se tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa kyseiseen tapaukseen, mutta totean vain että kyllähän myös John Lennon lauloi olevansa hylje.
Se, mitä taiteilijat teoksissaan kertovat, ei ole aina totuus, eikä edes se, mitä he haastatteluissaan kertovat, ole aina totuus. Erikseen on sitten journalismi, viitaten erääseen ajankohtaiseen tapaukseen.
Milloin John Lennon lauloi olevansa hylje?
Vanhemmuus muuttaa aika monen elämää, myös miesten. Lähinnä mietin ihmeellistä kuurupiiloa: halutaan kertoa merkityksellisistä asioista, jotka koskettavat laajasti. Koskettavalla tavalla. Ajattelen, että olisi reilumpaa ja rehellisempää sanoa, että kokemukset ovat omakohtaisia. Jo Kalle Päätalo ammensi omasta elämästään - ja sai laajaa arvostusta teksteistää, jotka totisesti olivat monelle tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänen pitäisi puhua äitiydestään? Kysytäänkö kaikilta mieskirjailijoilta, joilla sattuu olemaan lapsia, joka haastattelussa isyydestä?
Niinpä. Naiskirjailijoilta, -muusikoilta ja -näyttelijöiltä udellaan aina lapsista ja parisuhteista. Jos haastateltava on äiti, niin aina pitäisi puhua äitiydestä ja jos ei ole, niin sitten kysellään, että miksi näin ja milloin lapset ovat ajankohtaisia. Ironisesti tähän syyllistyvät eniten naistenlehtien naistoimittajat. Antakaa naistaiteilijoiden olla julkisuudessa omilla ansioillaan ja keskittykää haastatteluissa heidän työhönsä. Sitä paitsi yksityiselämän suojeleminen on ihan fiksua, kun ottaa huomioon sen, miten rajattomia ja röyhkeitä monista ihmisistä on tullut somen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa kyseiseen tapaukseen, mutta totean vain että kyllähän myös John Lennon lauloi olevansa hylje.
Se, mitä taiteilijat teoksissaan kertovat, ei ole aina totuus, eikä edes se, mitä he haastatteluissaan kertovat, ole aina totuus. Erikseen on sitten journalismi, viitaten erääseen ajankohtaiseen tapaukseen.
Milloin John Lennon lauloi olevansa hylje?
Ei kun mursu se olikin. Pointti varmaankin tuli selväksi: kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänen pitäisi puhua äitiydestään? Kysytäänkö kaikilta mieskirjailijoilta, joilla sattuu olemaan lapsia, joka haastattelussa isyydestä?
Niinpä. Naiskirjailijoilta, -muusikoilta ja -näyttelijöiltä udellaan aina lapsista ja parisuhteista. Jos haastateltava on äiti, niin aina pitäisi puhua äitiydestä ja jos ei ole, niin sitten kysellään, että miksi näin ja milloin lapset ovat ajankohtaisia. Ironisesti tähän syyllistyvät eniten naistenlehtien naistoimittajat. Antakaa naistaiteilijoiden olla julkisuudessa omilla ansioillaan ja keskittykää haastatteluissa heidän työhönsä. Sitä paitsi yksityiselämän suojeleminen on ihan fiksua, kun ottaa huomioon sen, miten rajattomia ja röyhkeitä monista ihmisistä on tullut somen myötä.
Ikävä kyllä tämän klikkien seurannan myötä naisten roolit julkisuudessa ovat siirtyneet ison askelen taaksepäin. Ilmeisesti merkittävää osaa ihmisistä kiinnostaa sitten äitiys.
Itse taas luin kirjan niin, että se saattaa olla johonkin pisteeseen asti totta (esim tilanteeseen Saksassa), ja sen jälkeen fantasiaa. Kyllähän kirjan kirjamessukohtauksessakin päähenkilö pohtii sitä, miten lukijoilla on halu nähdä kirjailijan ja hänen teostensa henkilö samana, vaikka näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänen pitäisi puhua äitiydestään? Kysytäänkö kaikilta mieskirjailijoilta, joilla sattuu olemaan lapsia, joka haastattelussa isyydestä?
Niinpä. Naiskirjailijoilta, -muusikoilta ja -näyttelijöiltä udellaan aina lapsista ja parisuhteista. Jos haastateltava on äiti, niin aina pitäisi puhua äitiydestä ja jos ei ole, niin sitten kysellään, että miksi näin ja milloin lapset ovat ajankohtaisia. Ironisesti tähän syyllistyvät eniten naistenlehtien naistoimittajat. Antakaa naistaiteilijoiden olla julkisuudessa omilla ansioillaan ja keskittykää haastatteluissa heidän työhönsä. Sitä paitsi yksityiselämän suojeleminen on ihan fiksua, kun ottaa huomioon sen, miten rajattomia ja röyhkeitä monista ihmisistä on tullut somen myötä.
Tuossa viimeisessä lauseessa on ydinpointti.
Miten tiedän fiktiivisen teoksen perusteella, että kirjailijalla on lapsi?
Osa julkisuuden ihmisistä ei halua yksityisiä asioita käsiteltävän julkisuudessa. He haluavat puhua vain työhön liittyvistä asioista. Mielestäni ihan fiksu linjaus, kun se työ kuitenkin on se merkityksellinen asia.
Kommentoija nro 9 peruu kommenttinsa. Googletin vähän, ja onhan hänellä taapero. Tämä oli kyllä ihana uutinen, vähän surin lukiessani sitä, jos kirjailija tosielämässä ei lasta ole saanut (jos on sitä halunnut).
Tässä kertoo, tosin maksumuuri:
Sama kirjailija kertoo vaunuja kaupungilla lykkäävän kohtaavan naisvihaa ihmisten katseissa. Ihan vapaasti vaan jos niin haluaa ajatella.
Enemmistö ihmisistä ei ajattele mitään kadulla kohtaamistaan vastaantulijoista, mutta aina on käytettävä tilaisuus naisvihan esiintuomista varten. Vaikka se olisi vain omien korvien välissä.
Luettuani kirjan olen varma, että kirjailija on kertonut omasta synnytyskokuksestaan. On varmaankin kärsinyt lapsettomuudesta, mutta lopulta tilanne muuttui.
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjailija kertoo vaunuja kaupungilla lykkäävän kohtaavan naisvihaa ihmisten katseissa. Ihan vapaasti vaan jos niin haluaa ajatella.
Enemmistö ihmisistä ei ajattele mitään kadulla kohtaamistaan vastaantulijoista, mutta aina on käytettävä tilaisuus naisvihan esiintuomista varten. Vaikka se olisi vain omien korvien välissä.
En nyt tiedä onko se naisvihaa, vanhusvihaa, raksamiesvihaa vai mitä, mutta on se mahdollista että joskus katseessa välähtää turhaumus tai mikroilme, jos on kiire (vaikkapa päiväkotiin) ja tie on tukossa.
Joo, tuo Hesarin juttu kertoo, että lapsi on. Hassua, että on jäänyt välistä tämä, luen Hesarin päivittäin. Turunen näyttää kuvissa onnellisemmalta kuin muissa aiemissa kuvissa. End of discussion mulle.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuo Hesarin juttu kertoo, että lapsi on. Hassua, että on jäänyt välistä tämä, luen Hesarin päivittäin. Turunen näyttää kuvissa onnellisemmalta kuin muissa aiemissa kuvissa. End of discussion mulle.
Juttuhan on aivan tuore eli julkaistu tänään. Ei ole ihme, että sitä ei ole nähnyt aiemmin;)
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjailija kertoo vaunuja kaupungilla lykkäävän kohtaavan naisvihaa ihmisten katseissa. Ihan vapaasti vaan jos niin haluaa ajatella.
Enemmistö ihmisistä ei ajattele mitään kadulla kohtaamistaan vastaantulijoista, mutta aina on käytettävä tilaisuus naisvihan esiintuomista varten. Vaikka se olisi vain omien korvien välissä.
Ehkä en ole tarpeeksi intellektuelli tunnistamaan tätä piirrettä itsessäni, mutta mielestäni ei ole naisvihaa jos joskus ärsyynnyn siitä jos lastenrattaat tukkivat täysin kulkuväylän esimerkiksi bussissa tai ahtailla kaupan käytävillä. En koskaan tule ymmärtämään sitä miksi on pakko tulla joka paikkaan niiden vaunujen kanssa, jos on pakottava tarve shoppailla niin voisiko sen vauvan ottaa kantoreppuun tai jättää toiselle vanhemmalle tai kaverille siksi aikaa.
Onko hänellä? Aloin juuri lukea kirjaa.
En ota kantaa kyseiseen tapaukseen, mutta totean vain että kyllähän myös John Lennon lauloi olevansa hylje.
Se, mitä taiteilijat teoksissaan kertovat, ei ole aina totuus, eikä edes se, mitä he haastatteluissaan kertovat, ole aina totuus. Erikseen on sitten journalismi, viitaten erääseen ajankohtaiseen tapaukseen.