Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on huippuäiti, ei tule jatkuvasti iholle tai utele vaan laitetaan viestiä ehkä kerran kuukaudessa. Ollaan samanlaisia ihmisiä.
06.04.2024 |
Olisi hirveää jos äitini olisi hössöttäjä (usein läheisriippuvainen), jonka olisi pakko lähettää viestejä joka viikko. Olen kiitollinen että sain tällaisen vanhemman jolle sopii mainiosti harvempi yhteydenpito.
Kommentit (48)
Hyvä. Parasta on, kun tuntuu hyvältä, oli suhde sitten millanen vaan. Jotkut on hyvillään kun on paljon tekemisissä, jotkut näin. Ehkä se on sitä että aistii millainen etäisyys pitää olla. Vanhemmalle on joskus vaikeaa kun lapsi lähtee omaan elämään, haluaisi pitää aina sen oman lähellä. Rakkaus kun ei vähene yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on läheiset välit lasteni kanssa ilman hössöttämistä.
Esikoinen kävi tässä päivällä moikkaamassa ja kuopus laittoi viestejä. Pitkä ketju kesätöistä/harjoittelusta, viikonlopun töistä ja huveista ja matkatavaroiden koosta lennolla. Normaalia rupattelua.
2 muuta lasta laittoi vain viikonlopun toivotukset. Kuitenkin nähdään koko sakilla viikon kuluttua. Miniä kanssa muutama viesti viikon mittaan
9/10 he laittavat 1. viestin, en minä joten en koe tätä omasta puolestani tungetteluna heidän elämäänsä. Kukaan ei pakota!
On kunnioitettava erilaisuutta. Saman lapsuudenperheen lapset saattavat olla täysin erilaisia luonteiltaan. Joku haluaa olla usein tekemisissä ja höpöttää tekemisistään, toinen taas haluaa etäisyyttä, koska jokaviikkoinen yhteydenpito ahdistaa. Jos on yli nelikymppinen kuten ap, on hyvinkin luonnollista, että vanhempiin on napanuora katkennut ja eletään omaa elämää ja viestitellään juurikin kerran kuukaudessa. Niin pitääkin olla, vaikka liian moni vanhempi lienee itse läheisriippuvainen.
Joskus sitä ihmettelee, että miksi vanhempien on niin vaikea kunnioittaa aikuisia lapsiaan ja heidän toiveitaan. Jotkut eivät kerta kaikkiaan "kestä" olla yhteydessä joka viikko ja se on ihan yhtä ok kuin että haluaa viestitellä viikoittain. Moni vanhempi luulee voivansa muuttaa aikuisen lapsensa mieleisekseen ja samanlaiseksi kuin itse on. Mutta se ei onnistu. Eikä pidäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus. Olen kolmekymppinen mies, naimisissa. Äitini on usein hyväntahtoinen mutta rasittava. Pukee oman läheisriippuvuutensa huolestuneisuuden kaapuun.
Hössöttäminen ja viesteihin vastaamisen pakko näin aikuisena ei ole rakkautta. Rakkautta aikuista lastaan on antaa hänen olla kuten haluaa. Sentään aikuinen naimisissa oleva mies kyseessä, jonka elämän tärkein nainen on oma vaimo. Ei äiti enää.
Mun äiti odotti että olisin 24/7 valmis aina kun hän soittaa, valmis selittelemään tekemisiäni ja tuntemuksiani jos hän vaan yhtäkkiä yllättäen rupeaa tivaamaan niitä. Emme siis olleet mitenkään läheisiä niin saattoi silti soittaa ja hermostua jos en vastannut ollessani vaikka kaupan kassalla. Kuitenkaan mun asiat ei oikeasti kiinnostanut pätkääkään, kun vaikka olin koronassa, alkoi selittää jotain oman flunssansa oireita jne. Empatiakyky siis 0. Ja sitten tosiaan ne puhelut tyyliä "No mitäpä olet tänään tehnyt?" - udellaan kuin pieneltä lapselta ja ihan kuin mulla aina pitäisi olla joku tarkka selostus valmiina siitä mitä olen milloinkin tehnyt. Puhelut loppui tyyliin, no menehän sitten ulkoiluttamaan koiraasi. Eli sitäkin rupesi käskemään mitä mun sen puhelun jälkeen pitäisi tehdä (ja nekin pieleen, omien oletustensa mukaan).
Kun sitä todellista yhteyttä ei ollut, niin tällaista väkinäistä ja teennäistä olisi sitten pitänyt ylläpitää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kunnioitettava erilaisuutta. Saman lapsuudenperheen lapset saattavat olla täysin erilaisia luonteiltaan. Joku haluaa olla usein tekemisissä ja höpöttää tekemisistään, toinen taas haluaa etäisyyttä, koska jokaviikkoinen yhteydenpito ahdistaa. Jos on yli nelikymppinen kuten ap, on hyvinkin luonnollista, että vanhempiin on napanuora katkennut ja eletään omaa elämää ja viestitellään juurikin kerran kuukaudessa. Niin pitääkin olla, vaikka liian moni vanhempi lienee itse läheisriippuvainen.
Mun lapset ovat 22-42v ja napanuora katkaistu kun muuttivat omilleen 19v.
Minusta olisi kummallista olla yhteydessä vain kerran kk, tapaammekin useammin! Osaa kerran viikossa, osaa kerran kk. Kuopusta harvemmin kun opiskelee ja on töissä 150km päässä. Mutta hän kyllä tarkistaa usein että olemme kunnossa:)
Minäkin olen yhteydessä omaan äitiin max kerran kuussa. Se johtuu siitä, että hän ei ole huippuäiti. Tai ei ollut silloin, kun minä olin lapsi ja teini. Nyt kun voin, haluan pitää etäisyyttä. Lapsenlapsensa vien näytille pari kertaa vuodessa. En aio häntä ruveta hoitamaan, en aio käydä haudalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja olen 47v jos sillä väliä.
T. ap
Itse 44v ja samanlainen äitisuhde. Kerran- pari kuukaudessa viestitellään ja soitellaan, nähdään ehkä kolme kertaa vuodessa. Näin on oikein hyvä, meillä on kaikesta draamasta vapaat kahden aikuisen naisen välit.
On itsekästä pommittaa viesteillä tms jos toinen ihminen on ihan erilainen eikä sellaista halua. Pätee myös vanhuksiin, joiden on kunnioitettava aikuisten lastensa erilaisuutta yhteydenpidon suhteen. Itse ainakin haluan, että introvertti lapseni ottaa yhteyttä kun se on hänelle hyvä, en silloin kuin minä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset on varmaan tosi tyytyväisiä. Annan tilaa muistaa silloin kun itse haluavat. Eivät halunneet pääsiäisenä tai joulunakaan, olivat toisella vanhemmalla käymässä kyllä.
En ole nähnyt heitä vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on varmaan tosi tyytyväisiä. Annan tilaa muistaa silloin kun itse haluavat. Eivät halunneet pääsiäisenä tai joulunakaan, olivat toisella vanhemmalla käymässä kyllä.
En ole nähnyt heitä vuosiin.
----
Olisiko peiliin katsomisen paikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on varmaan tosi tyytyväisiä. Annan tilaa muistaa silloin kun itse haluavat. Eivät halunneet pääsiäisenä tai joulunakaan, olivat toisella vanhemmalla käymässä kyllä.
En ole nähnyt heitä vuosiin.
----
Olisiko peiliin katsomisen paikka?
Ei. Parhaani olen tehnyt.
Mieheni äiti haluaisi tuoda MEIDÄN kotiimme tavaroita, joista emme pidä. Ja kohtelee poikaansa pikkupoikana mikä ärsyttää miestäni. Eikä esim käsitä, ettemme halua mitään perinteisiä sukujouluja hösäämisineen ja leipomisineen vaan oman kodin rauhaa kahdestaan. Poikansa on erilainen kuin hän ja onneksi niin!
Vierailija kirjoitti:
Ja olen 47v jos sillä väliä.
T. ap
No onpa hyvä että olet saanut jo noin nuorena napanuoran katkaistua.
Alue: Aihe vapaa
Ja olen 47v jos sillä väliä.
T. ap