Mulla on huippuäiti, ei tule jatkuvasti iholle tai utele vaan laitetaan viestiä ehkä kerran kuukaudessa. Ollaan samanlaisia ihmisiä.

Nosto 

Voi kun oma äitinikin ymmärtäisi, ettei viestejä tarvitse jatkuvasti laittaa. Ei minua kiinnosta naapurin Merjan menemiset tai ne sata kuvaa, mitä laittaa omalta pihaltaan. Kun niitä täysin turhanpäiväisiä viestejä on tullut jatkuvasti, niin en vain enää jaksa reagoida. Ja sitten alkaa se uhriutuminen "mitä pahaa olen tehnyt, ettet viitsi äitilles viestiä laittaa" ja nimenomaan puhuu itestään kolmannessa persoonassa. Se on todella ahdistava ja syyllistävä tapa.Ei tajua, ettei me olla mitään kavereita tai puolisoita, joille viestitellään muuten vain ja joille HALUAA jakaa asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Olen kolmekymppinen mies, naimisissa. Äitini on usein hyväntahtoinen mutta rasittava. Pukee oman läheisriippuvuutensa huolestuneisuuden kaapuun.

Hössöttäminen ja viesteihin vastaamisen pakko näin aikuisena ei ole rakkautta. Rakkautta aikuista lastaan on antaa hänen olla kuten haluaa. Sentään aikuinen naimisissa oleva mies kyseessä, jonka elämän tärkein nainen on oma vaimo. Ei äiti enää.

Sinulla on ilmeisesti kiva ja kiltti äiti ja vielä viitsit valittaa.

Kyllä on taas oikein kiitollisia lapsia, hyi helvetti. Joku on vielä tuollaisia viitsinyt hoivata ja helliä.

Up

Onpa etäisiä perhesuhteita. Kiinnostaako edes tietää, mitä perheenjäsenelle kuuluu.

Minua ahdistaa lisääntyvästi 60+ vuotiaan äitini jatkuva viestittely. Viestejä tyyliin "mitä teette/miten menee/minkälainen sää/olet rakas/haleja" tulee 1-2 päivän välein. Jos en vastaa parissa päivässä laittaa seuraavaksi viestin puolisolleni "onko kaikki hyvin/onko X huonolla tuulella?" Asutaan eri paikkakunnilla, nähdään n parin kk välein. 

Ymmärrän, että hän on yksinäinen, hän on vielä työelämässä, mutta ei ole juurikaan kavereita, harrastuksia tms. Nyt hän selkeästi haluaisi minusta ja lapsistani "elämänsä sisällön". Jatkuva yhteydenpito olisi ehkä ihan mukavaa, jos meillä olisi ollut lapsuudessani läheinen ja turvallinen suhde, mutta näin ei ollut. vaikka miten sitä yrittäisi nyt ollessani aikuinen kompensoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on läheiset välit lasteni kanssa ilman hössöttämistä.

Esikoinen kävi tässä päivällä moikkaamassa ja kuopus laittoi viestejä. Pitkä ketju kesätöistä/harjoittelusta, viikonlopun töistä ja huveista ja matkatavaroiden koosta lennolla. Normaalia rupattelua. 

2 muuta lasta laittoi vain viikonlopun toivotukset. Kuitenkin nähdään koko sakilla viikon kuluttua. Miniä kanssa muutama viesti viikon mittaan

9/10 he laittavat 1. viestin, en minä joten en koe tätä omasta puolestani tungetteluna heidän elämäänsä. Kukaan ei pakota!

Teillä on rakkautta paljon!

Kiitos, niin on! 

Olen sanonut heidän lähtiessään kotoa että olemme aina tukena, autamme missä voimme mutta emme tyrkytä apua, pyytää saa ja pitääkin jos on hankalaa. Ja hyvin on välit säilyneet heidän ehdoillaan. Olemme olleet onnekkaita koska olemme voineet hoitaa lastenlapsia ja luoda myös heihin läheiset ihanat suhteet. 

Nyt odotamme kesää kun kaikki  tulevat lomalle meidän luoksemme. Tästä on puhuttu jo viimekesän lomasta lähtien:)