Mulla on huippuäiti, ei tule jatkuvasti iholle tai utele vaan laitetaan viestiä ehkä kerran kuukaudessa. Ollaan samanlaisia ihmisiä.

Äippä haluaa unohtaa parikyt vuotta elämästään ja olettaa lapsiensakin tekevän näin. Kas kun ei syytä nuorinta lastaan vanhimman lapsensa paskasta isävalinnasta. Näitäkin on nähty.

Onnea.

Mun äiti soittaa ehkä kolmen kuukauden välein ja hänelle ei voi kertoa mitään. Tai voi, mutta reaktio ihan mihin tahansa asiaan on todennäköisesti "hohhoijaa" tai "joopajoo". Kun jouduin sairaalaan, niin ei halunnut kuulla koko asiasta yhtään mitään vaan alkoi selittää naapurinsa sairaudesta. Yleensä vaan alkaa puhua itsestään ja omista vaivoistaan vastaukseksi. 

nosto

up

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen yhteydessä omaan äitiin max kerran kuussa. Se johtuu siitä, että hän ei ole huippuäiti. Tai ei ollut silloin, kun minä olin lapsi ja teini. Nyt kun voin, haluan pitää etäisyyttä. Lapsenlapsensa vien näytille pari kertaa vuodessa. En aio häntä ruveta hoitamaan, en aio käydä haudalla.

Ethän odota saavasi mitään perujakaan hänen kuoltuaan!? Se olisi sinun tapauksessakin kovin tuhmaa ...

En ole ollut lasteni kanssa missään tekemisissä sen jälkeen, kun ovat muuttaneet kotoa. Ei mitään tarvetta. Ovat iältään 30 v hujakoilla. 12 vuotias kotona. Hänen kanssa tulee vielä kaikenlaista tehtyä, mutta välit alkaa jo etääntymään.

Meillä on rento suhde kun vanhempi (74v)  ei vaadi yhteydenottoa tietyin väliajoin, se olisi todella stressaavaa minun kaltaiselle ihmiselle. Eli huippuäiti itsellänikin.

Sama, oikeastaan isäni pitää aktiivisimmin yhteyttä. Ollaan kaikki epäsosiaalisia introvertteja ja vieraillaan kesällä ja jouluna. Myös sisarukseen on yhtä etäiset välit.

Viime aikoina on alkanut huolettaa, milloin pitää alkaa aktiivisemmin varmistella, että seitsemänkymppisillä on kaikki hyvin. He ovat vielä terveitä ja täysin pärjääviä.

Mummun mielipide: Olen jo kahdeksankymppinen, mutta riittää ihan hyvin, että olen tyttären ja pojan kanssa yhteyksissä noin kerran kuussa. Ihmettelen niitä vanhuksia, joilla on kauhea hätä jos keski-ikäisestä aikuisesta (lapsestaan) ei ole kuullut pariin viikkoon. Sanoisin nuoremmalle sukupolvelle, että se on osiltaan manipulointia ja vallankäyttöä. Itse soitan ambulanssin jos tulee tarve, mitä ne lapset edes osaisivat ja ehtisivät tehdä!

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen yhteydessä omaan äitiin max kerran kuussa. Se johtuu siitä, että hän ei ole huippuäiti. Tai ei ollut silloin, kun minä olin lapsi ja teini. Nyt kun voin, haluan pitää etäisyyttä. Lapsenlapsensa vien näytille pari kertaa vuodessa. En aio häntä ruveta hoitamaan, en aio käydä haudalla.

Ethän odota saavasi mitään perujakaan hänen kuoltuaan!? Se olisi sinun tapauksessakin kovin tuhmaa ...

En todellakaan. 18-vuotiaana muutin pois kotoa enkä sen jälkeen ole hänen kukkarollaan käynyt. Jos hän ei ehdi ryypätä taloa altaan, sen myyntikulut menevät hautajaisiin. Isä on samansorttinen. Mitään en heiltä halua.

Ihana aloitus! Opiksi myös läheisriippuvaisille senioreille!

Onpa mielenkiintoista lukea näitä kommentteja. Ei ole itselle tullut koskaan mieleen, että säännöllinen yhteydenpito vanhempiin tarkoittaisi, että napanuoraa ei ole katkaistu tai että kyse olisi vallankäytöstä tai manipuloinnista. Jos kumpikin osapuoli on itsenäistynyt ja omaa terveet rajat, ei pitäisi olla mitään ongelmaa olla yhteyksissä viikoittain. 

Onnekas sinä, ap.

Minulla on ihan hirveän kylmä, vihaa ja kateutta täynnä oleva persoonallisuushäiriöinen äiti.

Hän oli lapsuudessani ja nuoruudessani henkisesti ja fyysisesti erittäin väkivaltainen. Jatkuvasti, ei siis kerran vaan koko ajan. Nyt ei ole välejä ollenkaan.

Jos minulla olisi ollut huippu tai edes ihan normaali äiti, en ymmärrä mitä sellainen elämä edes olisi ollut. Miten kovin paljon parempaa, turvallisempaa, iloisempaa elämää. 

Lapsi sopeutuu, koska ei tiedä muusta. Eikä voi. Kuitenkin traumatisoituu loppuelämäkseen.

Toivon erityisesti kaikille rakkautta ja valoa, jotka tietävät mistä kirjoitan. Joita jo sana äiti triggeröi, saati hyvå tai huippu äiti.

PS. Olen itse ollut omalleni hyvä ja rakastava, väkivallaton ja turvallinen äiti. Oikeasti, en vain mielessäni. Se on mahdollista. Väkivaltaa ei voi eikä saa puolustaa sen kokemisella.

Up

Vierailija kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista lukea näitä kommentteja. Ei ole itselle tullut koskaan mieleen, että säännöllinen yhteydenpito vanhempiin tarkoittaisi, että napanuoraa ei ole katkaistu tai että kyse olisi vallankäytöstä tai manipuloinnista. Jos kumpikin osapuoli on itsenäistynyt ja omaa terveet rajat, ei pitäisi olla mitään ongelmaa olla yhteyksissä viikoittain. 

Kyllä se minulle olisi ongelma. Asun yksin ja pidän parhaimpia ystäviäni läheisimpinä ihmissuhteinani. En heidänkään kanssa tarvitse mitään aikatauluja ja sääntöjä, milloin pitää yhteyttä. 

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä enkä jaksa särkyjen takia olla yhteyksissä kuin joskus. On julmaa vaatia muuta. Olkoon ne useammin tekemisissä keskenään jotka jaksavat.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mulla on läheiset välit lasteni kanssa ilman hössöttämistä.

Esikoinen kävi tässä päivällä moikkaamassa ja kuopus laittoi viestejä. Pitkä ketju kesätöistä/harjoittelusta, viikonlopun töistä ja huveista ja matkatavaroiden koosta lennolla. Normaalia rupattelua. 

2 muuta lasta laittoi vain viikonlopun toivotukset. Kuitenkin nähdään koko sakilla viikon kuluttua. Miniä kanssa muutama viesti viikon mittaan

9/10 he laittavat 1. viestin, en minä joten en koe tätä omasta puolestani tungetteluna heidän elämäänsä. Kukaan ei pakota!

Teillä on rakkautta paljon!

Mekin lähetämme aikuisen lapsen kanssa tekstiviestiä juurikin noin kuukauden välein. Oikein hyvä minullekin. T. N77