Lue keskustelun säännöt.
Muita ainoita palkattuja työntekijöitä vapaaehtoisorganisaatiossa?
06.04.2024 |
Olen töissä suhteellisen suuressa yhdistyksessä sen ainoana työntekijänä. Työtoverini ovat siis kaikki vapaaehtoisia, jotka eivät saa palkkaa yhdistykseen laittamistaan työtunneista. Nyt kateus on alkanut herätä joissain vapaaehtoisissa, että palkattua henkilökuntaa ei tarvita, koska kaikki asiat voidaan hoitaa vapaaehtoisvoimin. Tosin kukaan näistä kateellisista ei olisi valmis ilmaiseksi hoitamaan koko yhdistyksen taloushallintoa eikä muuta byrokratiaa muiden töittensä ohessa, mutta ovat sitä mieltä, että sellainen henkilö kyllä löytyy. Koska sellaista henkilöä ei löytynyt, niin siksi yhdistyksen hallitus päätti palkata työntekijän. Pidän työstäni, mutta työilmapiiri alkaa olla hyvin raskas, koska minusta tuntuu, että minua yritetään savustaa ulos. Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä työilmapiirin parantamiseksi vai onko ainoa vaihtoehto vaihtaa työpaikkaa ja antaa seuraavan palkatun työntekijän kohdata kateelliset ihmiset?
Kommentit (10)
Miksi joku lähtee tuollaiseen vapaaehtoiseksi tekemään ilmaistyötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne vapaaehtoiset siitä hommasta saa? Ne ei saa palkkaa, mutta jotainhan ne siitä saa, ei ne muuten siellä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne vapaaehtoiset siitä hommasta saa? Ne ei saa palkkaa, mutta jotainhan ne siitä saa, ei ne muuten siellä olisi.
Itselle se oli vain harrastus ja siitä sai hyvän olon, kun teki jotain yleisen hyvän eteen. Minulle se oli myös keino tavata uusia ihmisiä uudella paikkakunnalla, kun työni on aika yksinäistä. Leivon myös hyväntekeväisyyteen, sillä en erityisemmin pidä makeasta, mutta rakastan leipomista ja tämä on hyvä keino siihen.
Osa lähtee mukaan saadakseen mainetta ja kunnia ja nämä mainetta ja kunniaa etsivät sitten ovat kateellisia jos joku toinen saa sitä enemmän. Nuorista osa hakee ansioluetteloonsa meriittejä. Valitettavasti sitten on niitä, joiden tavoite on hyötyä hommasta ja välistä vetämistä on lähes kaikissa.
Sitä kutsutaan harrastustoiminnaksi. Työpanokselleen vastineeksi vapaaehtoiset saavat hyvän mielen, koska ovat edistäneet heille tärkeää asiaa ja samalla saavat ystäviä ja sisältöä elämäänsä. Vapaaehtoistyön kohteita on hyvin erilaisia eli voi olla vaikka koirajärjestö, vammaisjärjestö, vanhusjärjestö, urheiluseura tai vaikka neulekerho. Jotkut saavat lisämaustetta elämäänsä vapaaehtoistyön lisäksi muiden kiusaamisesta.
Tiedän vastaavia tapauksia ja kyseessä on surullinen ongelma. Yhdistykset ovat valtava voima Suomessa, ne paikkaavat monia sellaisia asioita joita yhteiskunta ei pysty järjestämään, esim. tavoitettavan hintaista harrastus- ja liikuntatoimintaa lapsille ja nuorille, eläinsuojelua jne. Ilman palkattua, oikeasti asioita kehittävää ja eteen päin vievää henkilöä toiminta pysyy usein jäsentelemättönä ja roolit vapaaehtoisten kesken epäselviä.
Onneksi meidän yhdistyksessä ei ole tällaista. Kun saimme palkatun henkilön, jokainen meistä vapaaehtoisista esim. jätti matkakustannuskorvauksensa hakematta, jotta saadaan tämän henkilön palkkarahat riittämään mahdollisimman pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nöissä vapaaehtoisjärjestöissä toimitaan paljon intohimon sokaisemina, jolloin aiheutetaan helposti enemmän haittaa kuin hyvää. Siellä kun toimitaan hyvällä asialla, niin osa näistä vapaaehtoisista kuvittelee, että se oikeuttaa mitä tahansa, vaikka kiusaamisen tai syyttelyn ja viattomien tuomitsemisen.
Yksi ongelma on, että näiden järjestöjen toimintaa ei valvota, eikä siten epäkohdista voi tehdä valitusta tai kantelua minnekään. Jokin rahoittava taho toki on, mutta tämä taho ei varsinaisesti valvo toimintaa.
Vspaaehtoisjärjestöjen ongelmia kohdanneena uskon helposti ap:n kuvaileman ongelman todeksi. Enkä ole lainkaan edes yllättynyt.
Oma tuntumani on, että järjestöjen vapaaehtoistyöhön hakeutuu paljon mieleltään epätasapainoisia ihmisiä. Totta kai siellä on hyvää toimintaa ja fiksujakin.
Mutta liikaa on noita ongelmaisia ihmisiä. Se on toki aivan loogista, kun toimintaan otetaan mukaan kaikki, jotka vain tulevat, eikä minkäänlaista seulontaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse töissä, mutta olen mukana mm. MPK:n toiminnassa joka pyörii pääosin vapaaehtoisvoimin, mutta organisaatiossa on luonnollisesti myös joitain palkattuja henkilöitä. En ole kyllä koskaan kuullut kenenkään esittävän että se olisi huono asia. Ikävää jos AP:n yhdistyksessä yhdistyksen toiminnan mahdollistaminen herättää negatiivisia tunteita sen jäsenissä.
MPK on ehkä suoraselkäisemmästä päästä. Siellä on halua ja kykyä yhteen hiileen puhaltamiseen. Upeaa, jos näin on.
Sitten on niitä vapaaehtoisia, jotka sanovat suoraan, että tämä on vähän kuin psykologin hommaa, tai että olen vähän niin kuin asianajaja. Tuo on ihan mieletöntä, kun tosissaan kuvittelevat olevansa psykologeja tai asianajajia ilman minkäänlaista koulutusta. Tuollaisesta on suoraselkäisyys kaukana.
Vaihtaisin työpaikkaa. Ne vapaaehtoiset ovat kateellisia myös toinen toisilleen. Valitettavasti jouduin muuten mieluisan vapaaehtoistyön jättämään tämän takia. Ko. yhdistyksessä oli ja on työkokeilijoita, mutta en kestänyt sitä, miten työkokeilijoita kohdellaan, enkä sitä, etten saanut esim. hallituksen puheenjohtajan tai osaan muidenkaan kalloihin taottua, että työkokeilu ei ole työsuhde ja sen todellakin saa lopettaa koska tahansa jos saa työpaikan tai pääsee kouluun.