Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuu jos syvästi sitoutumiskammoinen mies rakastuukin aidosti?
05.04.2024 |
Voittaako pelko vai rakkaus, teidän elämänkokemuksen mukaan? Onko silloin oikeasti ollutkaan rakastunut, jos sitoutumiskammo voittaa ja tunteistaan huolimatta sabotoi suhteen ja/tai työntää toisen pois? Vai onko niin, ettei mikään määrä rakkautta riitä jos ei ole ensin yksinään ns. kasvanut aikuiseksi ja omillaan kohdannut omia pelkojaan riittävän syvästi? Jos ajatellaan skenaariota jossa mies ei ole edes varsinaisesti etsinyt rakkautta ja on nauttinut siihen asti pinnallisista max. lyhyistä suhteista ja hauskanpidosta, mutta sitten ns. vahingossa rakastuu ja menee pasmat sekaisin.
Yleistän nyt kysymyksen koskemaan miehiä, koska heissä olen kohdannut enemmän pelimiehiä jotka ovatkin pohjimmiltaan jotenkin pelkureita. Naisetkin varmasti juoksevat karkuun ja osaavat vältellä, joten saa toki vastata siitäkin kulmasta. Mutta tämä aikuisten ns. pelimiesten mysteeri kiinnostaa nyt eniten, ovatko he vain miehiä jotka eivät ole koskaan kohdanneet sitä oikeaa vai onko se oikea mennyt ohi koska sitoutuminen on toisille vaan niin mahdotonta? Huom. kaikkien ei myöskään tarvitse sitoutua ikinä, tietenkään, mutta jos mietitään nyt esimerkkinä tapauksia jotka itsekin jollain tasolla harmittelevat pelkoaan. Eli nyt on kyse sitoutumiskammosta eikä puhtaasta halusta olla yksin ja tyytyväisyydestä siihen.
Ajatuksia, kokemuksia? Ovatko nämä tällaiset aina vähän tyytymättömiä joka tapauksessa; suhteessa menojalka vipattaisi ja haikailtaisiin silti aina muualle mutta yksin jäädessä muka harmitellaan ja uskotellaan itselle että olisi oikeasti muka halunnut jos olisi uskaltanut/osannut? Onko näissä aina jotain traumoja taustalla vai joskus ihan silkkaa biologiaa? Hämmentää.
Kommentit (35)
Ei sellaista olekaan kuin sitoutumiskammo. Se on vain sitä, että mies haluaa seikkailla eikä ole rakastunut.
Lakatkaa psykologisoimasta miehiä tuolla asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tapahtua mitä vain ihmiset on yksilöitä. Se pelimies, jonka minä tunnen on ratkaissut asian rakastumalla varattuun saavuttamattomaan naiseen, jota ei tule koskaan saamaan, mutta jonka pitää lähellään. Muut ei kelpaa, joten pelimies voi rauhassa elää sitoutumatta ja perustella sitä, sillä että tätä yhtä ei saa. Tämä saavuttamaton on hänen hyvä ystävänsä.
Mä rakastuin sitoutumiskammoiseen mieheen. Hän oli kyllä myös mielestäni tunnekylmä. Hän ei tuntunut ymmärtävän mitä ihastuminen on eli millainen tunne. Parisuhdehistoria hyvin rikkonainen. Kymmeniä lyhyitä suhteita. Mekin erottiin.
jäin kyllä miettimään että eikö vain ole kohdannut oikeaa. Väitti olevansa ihastunut muhun mutta ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Voi tapahtua mitä vain ihmiset on yksilöitä. Se pelimies, jonka minä tunnen on ratkaissut asian rakastumalla varattuun saavuttamattomaan naiseen, jota ei tule koskaan saamaan, mutta jonka pitää lähellään. Muut ei kelpaa, joten pelimies voi rauhassa elää sitoutumatta ja perustella sitä, sillä että tätä yhtä ei saa. Tämä saavuttamaton on hänen hyvä ystävänsä.
Ei mies tarvitse mitään perusteluja sille, että elää yksin, jos hänellä on naisseuraa aina halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, ei aavistustakaan.
t. Sitoutumiskammoinen nainen 😊
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastuin sitoutumiskammoiseen mieheen. Hän oli kyllä myös mielestäni tunnekylmä. Hän ei tuntunut ymmärtävän mitä ihastuminen on eli millainen tunne. Parisuhdehistoria hyvin rikkonainen. Kymmeniä lyhyitä suhteita. Mekin erottiin.
jäin kyllä miettimään että eikö vain ole kohdannut oikeaa. Väitti olevansa ihastunut muhun mutta ei ollut.
Ihastuu varmasti, siitä ei ole epäilystä. Mutta nyt puhutaan rakastumisesta, eli ei yhtä nopeasti syttyvistä ja sammuvista ohimenevistä tunteista. Jotkut pystyvät pitkiin suhteisiinkin ilman että ovat ihan kunnolla rakastuneita, kun taas jotkut eivät halua suhdetta vaikka olisivat vuosia rakastaneet vain tiettyä ihmistä. Ihastua voi jatkuvasti ja vaikka moneen samaan aikaan, mutta rakastuminen on erityisempää. Itse ajattelen että silloin ei ole rakastunut keneenkään, jos on ihastunut moneen yhtä aikaa. Aito tosirakkaus taas on sellaista että se ei välttämättä kuole koskaan, vaikka muuttaisi vuosien aikana muotoaan. Sitä ei kaikki koe ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tapahtua mitä vain ihmiset on yksilöitä. Se pelimies, jonka minä tunnen on ratkaissut asian rakastumalla varattuun saavuttamattomaan naiseen, jota ei tule koskaan saamaan, mutta jonka pitää lähellään. Muut ei kelpaa, joten pelimies voi rauhassa elää sitoutumatta ja perustella sitä, sillä että tätä yhtä ei saa. Tämä saavuttamaton on hänen hyvä ystävänsä.
Ei mies tarvitse mitään perusteluja sille, että elää yksin, jos hänellä on naisseuraa aina halutessaan.
Niinpä. Ihmetyttää, että kenelle hänen pitäisi sitä perustella? Äidilleen? No ehkä se jossain tilanteissa on sitten kätevää olla joku valmis lyhyt ja ytimekäs perustelu, jos sellaista tarvitsee.
Veikkaan, että iso osa miehistä viettäisi poikamiselämää hamaan tappiin, jos luotto omaan naisseuransaantiin olisi vankkumaton.
Kohtasin sitoutumiskammoisen, itseäni 7 vuotta vanhemman miehen, joka jo tapailunme alussa totesi, että hän ei sitten aio ikinä vakiintua parisuhteeseen (kun vanhempiensa avioliitto oli niin epäonnistunut). Meni 6 viikkoa ja hän oli umpirakastunut ja ilmoitti menevänsä kanssani naimisiin. Varsinainen kosinta tuli siitä kuukauden päästä, mutten silloin suostunut. Suostuin siitä vuoden päästä ja menimme naimisiin. Miehen sitoutumiskammo heräsi uudestaan, kun pikkulapsiarki alkoi. Sen jälkeen hän onkin osannut pitää minuun etäisyyttä. Kitkuttelemme muodollisesti avioliitossa edelleen, mutta miehellä on pitkään ollut rinnalla muita suhteita. Ja etäisyyttä on minuun pitänyt koko ajan. Enpä osaa tätä mallia suositella tuosta umpirakastumisesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tapahtua mitä vain ihmiset on yksilöitä. Se pelimies, jonka minä tunnen on ratkaissut asian rakastumalla varattuun saavuttamattomaan naiseen, jota ei tule koskaan saamaan, mutta jonka pitää lähellään. Muut ei kelpaa, joten pelimies voi rauhassa elää sitoutumatta ja perustella sitä, sillä että tätä yhtä ei saa. Tämä saavuttamaton on hänen hyvä ystävänsä.
Ei mies tarvitse mitään perusteluja sille, että elää yksin, jos hänellä on naisseuraa aina halutessaan.
Niinpä. Ihmetyttää, että kenelle hänen pitäisi sitä perustella? Äidilleen? No ehkä se jossain tilanteissa on sitten kätevää olla joku valmis lyhyt ja ytimekäs perustelu, jos sellaista tarvitsee.
Aloituksessa jo todettiin: nyt ei puhuta tilanteesta jossa henkilö on vapaasta tahdostaan mielummin yksin ja nauttii siitä. Vaan nyt puhutaan henkilöistä jotka rakastuvat ja saavat itsensä puun ja kuoren väliin, koska aito intiimiys pelottaa. Eli ei olla tyytyväisiä siihen sinkkuuteen, mutta sitoutuminen ahdistaa. Nämä ovat ihan eri asioita kuin ns. ikisinkut jotka eivät syviä tunteita kaipaakaan, oli seksiä ja hauskanpitoa mukana tai ei.
Olen itse naisena tajunnut että oma sitoutumiskammo oireilee niin, että rakastun vain kohteisiin jotka ovat jollain tapaa saavuttamattomia joko konkreettisesti tai sitten emotionaalisesti. Eli esim. pelimieheen rakastuminen on toisaalta repivää, mutta toisaalta turvallista koska silloin ei tarvitse itsekään sitoutua kunnolla. Näennäisesti saa olla se sitoutuneempi osapuoli, mutta sitä ei tarvitse lunastaa, kun toinen on toinen jalka ulkona vähän väliä. Jos olisin itsekin saatavilla aidosti, kyllästyisin varmaankin siihen jahkailuun ja etsisin mielummin miehen joka haluaa oikean suhteen. Myös esim. kaukorakkaus, varattuihin tai vaikkapa julkkiksiin ihastuminen ym. ovat vähän samaa sarjaa, eli idealisoidaan ja rakastutaan siihen itse rakastumiseen eikä luoda oikeaa luottamusta ja vastavuoroista tasapainoista suhdetta. Ehkä tämä on se vastapari miehille, jotka pyörittävät montaa tai muuten vain leikkivät ikuisesti kissa-hiiri-leikkejä. Haluaisin parantua, mutta se on vaikeaa kun on mahdotonta päättää keneen tuntee vetoa. Niille ns. hyville miehille voi toki antaa mahdollisuuden tietoisesti ja tutustua, mutta eihän suhde syvene jos tunteet eivät syty tai ovat yksipuolisia. Tavallaan se on reilumpaa kaikkia kohtaan että kaksi vähän samalla tapaa vinksahtanutta juoksevat toisiaan karkuun, molemmat omissa rooleissaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama. Sitoutumiskammoinen mies tunnusti parin vuoden ystävyyden jälkeen rakkauttaan ja pyysi mut parisuhteeseen kanssaan. Yritettiin. Kahden viikon päästä hän kertoi, ettei pysty, koska vieraat naiset kiinnostaa edelleen niin paljon, vaikka rakastaa minua.
En tiedä etsikö parempaa (onko sitä?), muuttiko mielensä vai mikä oli, mutta siinä vaiheessa kieltäydyin jatkamasta suhdetta. Mies jäi roikkumaan vuosiksi minuun, varmaan koska olinkin sittenkin saavuttamaton. Välillä löysi jonkun vähäksi aikaa, kun se loppui, pyysi taas voidaanko nähdä. Nähtiin välillä, mutta en ollut enää kiinnostunut. Hän ottaa yhteyttä edelleen, ilmeisesti nyt jahtaa minua, saavuttamatonta niin kuin silloin kun oltiin yhdessä kuten hän halusi, halusi koko ajan jahdata vieraita. Olen lukenut vaareista, jotka yrittävät iskeä tuosta tarjoilijaa, kun ovat vaimonsa kanssa ravintolassa vaikka äitienpäivälounaalla, alkoi tuntua todelta ihan omalla kohdalla liian aikaisin.
Jotain kunnolla vikaa ihmisessä, persoonallisuushäiriö, vähintään huono itsetunto tai mitä vaan. Joka tapauksessa jotain, mitä en todellakaan halua, haluaako muka kukaan?
Avoidance attachement. Älä lähde siihen leikkiin. Hän ei ikinä tule haluamaan sinua niinkuin sinä häntä, mutta ei myöskään halua päästää sinua vapaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuosta = nuorta. Mun em. miesystävä joskus kysyi asiakaspalvelijalta, onko hän sinkku, samaan aikaan kun oltiin kahdestaan ulkona iltaa viettämässä ja piti mua kädestä pöydän alla. Ei kiitos tuommosta. Oli niin ikävä kokemus, että päätin unohtaa miehet toistaiseksi, en mä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tapahtua mitä vain ihmiset on yksilöitä. Se pelimies, jonka minä tunnen on ratkaissut asian rakastumalla varattuun saavuttamattomaan naiseen, jota ei tule koskaan saamaan, mutta jonka pitää lähellään. Muut ei kelpaa, joten pelimies voi rauhassa elää sitoutumatta ja perustella sitä, sillä että tätä yhtä ei saa. Tämä saavuttamaton on hänen hyvä ystävänsä.
Ei mies tarvitse mitään perusteluja sille, että elää yksin, jos hänellä on naisseuraa aina halutessaan.
Niinpä. Ihmetyttää, että kenelle hänen pitäisi sitä perustella? Äidilleen? No ehkä se jossain tilanteissa on sitten kätevää olla joku valmis lyhyt ja ytimekäs perustelu, jos sellaista tarvitsee.
Veikkaan, että iso osa miehistä viettäisi poikamiselämää hamaan tappiin, jos luotto omaan na
Varmasti mutta tämä esimerkin pelimies puhuu itse siitä, kuinka esim haluaisi lapsen ja sen saavuttamattoman. Jos hän näin 40v vuotiaana haluaa sitä baari poikamieselämää, niin voisi lopettaa edes valittamisen. Luulen kyllä, että jos saisi sen saavuttamattoman, niin ryssisi sen varmasti.
Jos ei eletä enää nuoruutta, pelimiesten pelailun taustalla ln joko lapsuuden traumat tai saanut jossakn vaiheessa pahasti siipeensä, eikä uskalla enää rakastua.
Sinänsä sääli, ettei heistä kasva aikuisia vaan jäävät tunnekehityksessä teinien tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei eletä enää nuoruutta, pelimiesten pelailun taustalla ln joko lapsuuden traumat tai saanut jossakn vaiheessa pahasti siipeensä, eikä uskalla enää rakastua.
Sinänsä sääli, ettei heistä kasva aikuisia vaan jäävät tunnekehityksessä teinien tasolle.
Itse asiassa aika moni muukin jää kehityksessä teini-iän tasolle, koska eivät ole kovin älykkäitä.
Varmasti ryssisi. Nuo on niin nähty, jotka puhuu siitä saavuttamattomasta, kun minä olen ihastunut/rakastunut. En siis kelvannut, selvä.
Sittenpä jäävät roikkumaan, vonkaavat vuosia. Minä olenkin varmaan se saavuttamaton ja ehkä ne kaikki muut. Voi että minkä luodin väistin ja pommin!
Tiettyjen ilmilöiden kohdalla sitä miettii, että onko tuo edes mikään todellinen asia, vai pelkästään keino häpäistä ja laittaa ruotuun ihmisiä.
Esimerkkeinä vaikkapa seksiaddiktio tai juuri tuo sitoutumiskammo.