Jos suhde on ajautunut siihen pisteeseen että rakastetaan toisa ku sisko ja veli...

Ulkopuolista keskusteluapua?

JA se on jo hyvin. Jos vain toinen ei fyysisesti ällötä, voi sitä eroottistakin rakkautta ruokkia uudelleen, mutta se vaatii vaivannäköä molemmilta. Mielestäni tärkeintä onkin kumppanuus ja perheen yhdessä pysyminen.

syy pitäisi ensin selvittää ja sitten siihen löytyy keinoja.

Ja siinä terapeutti saoi, että tuo ap:n mainitsema ongelma on yksi vaikeimpia asioita korjata. Minä mm. erosin 10 vuotta kestäneestä suhteesta ihan tuosta syystä. Aloimme seurustella jo 15-vuotiaina, olimme toistemme parhaat ja rakkaimmat ystävät, elimme kuin sisarukset ja siinä se. Kun kasvoimme aikuisiksi, tajusimme, että parisuhteeseen pitäisi kuulua vähän muutakin.



Nyt olen ollut naimisissa 5 vuotta toisen miehen kanssa ja täytyy sanoa, että hänen kanssaan en vastaavaa "sisaruutta" tunne. Meidän suhteessamme hän on mies, minä olen nainen ja me yhdessä olemme rakastavaisia.

jos olette valmiita tekemään töitä. Tuosta tilanteesta lähti meidän suhteemme paras aika. Mutta se vaati tilanteen tajuamisen, ja sen, ettei ole väliä, kumpi sen aloitteen tekee. Läheisyys ruokkii läheisyyttä.

ja rakastan miestäni ja perhettäni eniten maailmassa.

Mutta tällä hetkellä rakastan miestäni lähinnä niin kun veljeä.

Meillä Vauva (10kk) Ja hänen syntymänsä jälkeen ei ole seksi kiinnostanut.

Ollaan sitä kyllä välillä harrastettu ja aina on ollut ihanaa.

Mut nyt on suhde muutenkin huonossa kunnossa. Riidellään paljon. Pikkiasioista kylläkin. Mutta monta pikkuasiaa tekee paljon.

ja se että tapellaan vie minulta ne viimeisetki halut.



haluan saada suhteemme taas kuntoon mutta aika toivoton olo sen suhteen on.

Tässä tilanteessa ollaan meinaan ennekin oltu ja juteltu. kaikki muuttu hetkeksi kunnes taas palataan samaan vanhaan suhteeseen.



olen ihan toivoton ku en tiedä mitä tekisin tämän asian suhteen....



t ap

Teillä on pieni lapsi ja suhdetta takana jo hyvä tovi?

Tuollainen 'taantuma' kuuluu asiaan ja nyt vaaditaan sitä tahtoa rakastaa.



Anna ajan kulua ja päätä että näin on hyvä. Ja sitten pienillä jutuilla koita päästä lähemmäksi, harrasta seksiä vaikkei niin huvittaisikaan jne.

Kyllä se siitä!

Muiden äitien kanssa kun juttelee niin todella monella pikkulapsiaikana eroottinen rakkaus on jossain kaukana taka-alalla. Seksi on mukana enemmän velvollisuudentunnosta kuin omasta halusta.



Oman näkemykseni mukaan kyse on ihan puhtaasta biologiastakin. Ei muitakaan nisäkäsnaaraita silloin kiima vaivaa kun entinen jälkikasvu on edelleen jatkuvan hoivan tarpeessa ;)

halutaan tosiasiassa ilmaista että rakastuminen on mennyt ohi, suurin intohimo hiipunut ja nyt tarvittaisiin enemmän säpinää.



Nykyään ihmiset ei tyydy siihen tavalliseen koti-elämään ja ARKEEN. Kumppani alkaa tuntua tylsältä tyyliin "toi on jo nähty". Ja se uusi onni ja autuus luullaan löytyvän uudesta kumppanista.



Mikäli suhteessa ei ole henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihteiden väärinkäyttöä tmv. niin en ymmärrä miksi pitää erota vain siksi että kun elämä sen kumppanin kanssa nyt vain on mennyt niin tylsäksi...

Ja sitten selitellään että parempi lapsillekin elää eroperheessä kuin vanhempien kanssa jotka "elää kuin sisko ja veli".

Syytä olisi molempien pohtia miten se tilanne ehkä voidaan vielä korjata eikä vaan pistetä hopeita jakoon ja aleta kattelemaan uutta kumppania.



Tämä nykymaailma tuntuu olevan todellinen kertakäyttökulttuuri myös ihmissuhteiden osalta.

Tuo mun juttu oli ehkä turhan kärjistetysti kirjoitettu ap:n viestiin nähden.



Jos teillä on rakkautta niin älkää ainakaan erotko. Suhteessa on aina niitä myötä- ja vastamäkiä.

Ja koin sen aika turhaksi. Mitä nyt opin jakamaan puheenvuoroa toiselle.. Se tapahtuu näin:



Ottakaa joku pieni esine, vaikka pallo. Se puhuu jolla on pallo. Toinen ei keskeytä ja KUUNTELEE. Kun toinen on valmis niin antaa pallon toiselle ja kuuntelee keskeyttämättä kunnes saa pallon.



Musta kannattaa ihan jutella asiasta. En tajua mitä vikaa on sisko/veli suhteessa. Kuten en kyllä siinäkään etteikö äiti voisi olla lapselleen "kaveri".. Musta molemmissa asioissa on meinaan se hyvään tähtäävä puoli: sisar on luotettava ja tuttu. Äiti kaverina taas rento ja ymmärtävä, ei aina kova auktoriteetti.

Joku aina lässyttää taustalta että suhteenhan KUULUU olla himoa ja rakkautta. Mutta vaikka sisarukset ei himoa toisiaan niin rakastaa tasasella varmuudella. Himon taas voi sytyttää kumppaniin uudestaan!

Ystävistä taas sanotaan että ne jättää, tulee uusia. Äitiä on vaan yksi. Ja sen pitää komentaa. Säännöissä ei ole mitään vikaa ei äidin kuulukaan olla kaveri VAAN suhteen sen tyylinen että voi mennä jutteleen kuten kaverille. Että äiti heittäytyy lapsen ymmärrykselle.



Siis musta te ette pääse mihinkään jos ette vaan ota härkää sarvista ja katso tapahtumaa kriittisemmin. Molemmilla on joku oma puoli tai kanta jota puolustetaan. Ei enää puhalleta samaan hiileen.

Ookko koskaan kuullu sanontaa: se on viisaampi joka lopettaa riidan?

Ne monet pikkuriidat alkaa siitä että takana on yksi iso juttu. Sitten vaan keksitte juttuja joista saa sanoa toiselle kun on paha mieli?

Voisko olla tommonen?



Seksi on hyvä asia. Parantaa suhdetta, antaa itselle hyvää oloa. Jos jostain tarttis vähentää niin ei seksistä vaan siivoamisesta.

Onko sulla ollu omaa aikaa, teillä yhteistä aikaa, tekeekö toinen liian pitkää päivää vai etkö vaan luota häneen?



Itse en jaksa tehdä riitaa pikkuasioista. Ei riidellä edes isoista asioista. Ne jutellaan läpi. Jos itsellä on väsy tai kiire töistä niin ei niitä saa toisen päälle kaataa. Pitää vaikka alottaa joku harrastus. Juokse tunnin lenkki niin heti auttaa! Kunto paranee, uni maittaa, seksi kiinnostaa. Tai menkää koko perhe käveleen.



Lapsi hoitoon mummolle joku ilta, tehkää ruokaa ja jutelkaa asioita. Onko tämä mitä haluatte, mitä haluatte jatkossa, yhteisiä unelmia.

Andrew Marshall: rakastu kumppaniisi uudelleen.



Olen selaillut kirjaa (en lukenut ihan kokonaan) ja se vaikutti järkevältä. Ongelma on kuulemma erittäin yleinen, mutta hoidettavissa.



Näin kustantamon esittely:



Käytännönläheinen opas pariskunnille, joiden suhde on muuttunut liiankin toverilliseksi Andrew G. Marshall tapaa usein vastaanotollaan pariskuntia, jotka sanovat olevansa kuin parhaat ystävykset tai sisko ja veli. Suhteen muuttuminen liian toverilliseksi on alkanut vaivata jompaa kumpaa. Molemmille tuskallinen tilanne johtaa usein eroon, turhaan. Laimentuneen suhteen eteen on mahdollista tehdä vielä paljonkin - sen voi peräti nostaa uuteen kukoistukseen! Marshall antaa kirjassaan välineet kuihtuneen parisuhteen elvyttämiseen. Hän opastaa lukijoita kommunikoimaan paremmin, tasapainottamaan erilaisia tarpeitaan, riitelemään rakentavammin ja syventämään rakkauselämäänsä. Andrew G. Marshall on parisuhdeterapeutti, jolla on alaltaan kahdenkymmenen vuoden kokemus. Hän on kirjoittanut parisuhdeasioita käsitteleviä artikkeleita mm. The Timesiin ja Observeriin.