Olisiko ok jättää lapsesi isälleen Suomeen kun itse lähtisit ulkomaille töihin?

ja saatan jossain vaihessa tehdä niin. TÄllä hetkellä tosin jos lähtisin ulkomaille töihin, ottaisin lapsen mukaan ja pestaisin kodinhoitajan/kotiopettajan (mikä kertoo myös siitä, että ihan pilipalipalkoilla ei matkaan lähdettäisi).



En tekisi näin siksi, että "saisin olla vapaa" tai olisin väsynyt lapsiin tai muuhunkaan, vaan siksi, että jos vanhempien on syystä tai toisesta pakko olla eri maissa, lapsen voi olla yhtä hyvä olla kummankin vanhemman kanssa ja paras on tietysti siellä, missä koulunkäynti sujuu parhaiten. Minun lasteni isään voi luottaa.



On myös otettava huomioon, että vanhempien on nähtävä aika paljon vaivaa pitääkseen se poissa asuva vanhempi mukana kasvatuksessa.

On se aika radikaali ratkaisu väsymykseen eikä edes välttämättä toimi, jos väsymyksen syy ei ole sellainen jota voi paeta ulkomaille.

ja pitkät ulkomaankeikat kuuluu asiaan.



Yleensä perhe on ollut mukana. Nyt on ensimmäisen kerran sellainen tilanne, että minun tuleva kohdemaa ei ole lapsille kovin turvallinen ja meidän lukiota käyvä esikoinen on ilmoittanut, että ei halua lähteä. Kirjoitukset kun on edessä jo puolentoista vuoden kuluttua.



Kovasti pohdimme erilaisia vaihtoehtoja mieheni kanssa, mutta luultavasti käy niin, että minä lähden yksin ja lapset ja mies jää suomeen.

vaativan työnikin helpompaan, koska kirjaimellisesti kärsin ja riuduin ikävästä näiden matkojen aikana. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia, mutta kouluikäisinä haluan olla paikalla.

Lapsetkin olen hoitanut oikeastaan yksin. Rakkaus lapsiin on kadoksissa ja ne tuntuvat lähinnä raskaalta ja vaativalta 24/7 työltä. Ehkä siksi pakomatka ulkomaille houkuttaa. Aluksi voisi tietysti kokeilla ihan tavallista päivätyötä ;), kunhan tuo pienin täyttää sen 3v.

ap

vanhempien aidosta halusta. Tai siis ihan yhtä ok, kuin se, että isä lähtee ulkomaille töihin ja äiti jää kotimaahan lasten kanssa. Kuitenkin lähtökohtaisesti minusta lapsille olisi parasta ja aika pirun tärkeää, että MOLEMMAT vanhemmat ovat paljon saatavilla. Eivät esim. asu pitkäaikaisesti ulkomailla niin, että tapaamisia on vähän...



Itse en kuitenkaan IKINÄ, MILLOINKAAN voisi kuvitella asuvani missään muualla kuin oman lapseni kanssa saman katon alla. Niin väsynyt en koskaan ole ollut, vaikka olen vuosia ollut yh, eikä lapsella ole edes luonapitoa bioisällään, että olisin halunnut lapsestani eroon muuttaa. Yksilöllinen valinta. Itse en muuttaisi mistään hinnasta pois maasta ja jättäisi lastani maahan. Ikävä olisi järkyttävä, ja se muutenkin sotisi kasvattajan arvonäkemyksiäni vastaan. Paikkani on lapseni luona, työ on kakkonen.

jos asutte eri paikoissa, sulla on ihan helvetillinen homma kun yrität pysyä vanhempana. Ei helpota, vaikeuttaa vaan.

uskoisin, että "pakomatkaksi" kyllä riittää ihan tavallinen duunikin. Jos on ollut 7 vuotta putkeen kotona eikä ole sinä aikana hirveästi päässyt "ulkoilemaan" tavalla eikä toisella, niin ei ihme, että tuntuu tuolta. Ihan ensimmäisenä kyllä ehdotan, että pyrit saamaan omaa aikaa jollain muulla tavoin kuin töihin menemällä, sillä eihän töihin menokaan onnistu ihan ensi viikolla.



Yleisesti vastaisin kysymykseen, että en missään nimessä lähtisi töihin ulkomaille, siis siten, että lapset jäisivät kotiin. Toki lapset "pärjäisivät", mutta haluan että lapset muutakin kuin vain pärjäävät ja haluan olla heille läsnä ihan arjessa. Sitä paitsi olen itse lapsia halunnut, niin totta kai kannan heistä myös vastuuni eikä mikään uraambitio mene sen edelle.



Ehkä asia on eri sitten kun lapset ovat vähintään myöhäisteini-iässä.