Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia olemaan "hiljaa"?
03.04.2024 |
Olen aina ollut sosiaalinen ihminen. Tykkään tavata uusia ihmisiä, jutella niitä näitä ja vaihtaa mielipiteitä. En koe olevani mikään tyhjän höpöttäjä, mun kanssa voi jutella vaikka mistä...paitsi jalkapallosta. Seuraan maailmanmenoa paljon joten tosi järkevätkin keskustelut onnistuu, samoin kuin kaikki ihana hömppä.
Olen tosi yksinäinen, ihmisiä ei elämässäni oikein ole ja siksi päädynkin välillä tilanteisiin, joissa olisin voinut puhua vähemmänkin. On alkanu tuntua aika pahalta kun välillä esim. kuppilassa kuulee selän takaa että "Jeesus mikä puhekone" tai että "Onko tuo ikinä hiljaa?". Nää nyt on näitä tuppisuiden kommentteja mutta mieleen ne silti jää.
Miten oppisin istumaan hiljaa tai ainakin vähentämään puhumistani?
Kommentit (23)
Todella kuormittavaa, jos joku puhuu koko ajan. Mitä peittelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuppilat nyt ovat perusnegatiivisten ja alkoholilla hermostonsa rassanneiden avautumispaikkoja. Ottaahan se päähän, kun jollakulla on hyvä meininki ja itsellä ei tahdo nousta edes päivän kymmenes tuoppi kunnolla tukkaan.
Sinun ei siis tarvitse opetella olemaan hiljainen siksi, ettei joku satunnainen kännikala ärsyyntyisi. Jos johonkin haluat kiinnittää huomiota, niin tilan antamiseen keskustelukumppanille ja vastavuoroiseen kuuntelemiseen. On ymmärrettävää, että yksinäisenä helposti ns. oksentaa kaikki mielen päällä olevat asiat. Liika keskustelun dominointi ja itsekeskeisyys silti karkottavat ihmisiä. Ota huomioon, etten tiedä, millaisia reaktioita olet saanut juttukavereiltasi ja millainen keskutelutyyli sinulla on - sosiaaliset taitosi voivat olla vallan mainiot ja olet pidettyä seuraa. Mikäli näin on, niin sitten jatka samaan malliin! Kaikista turhanpäiväisistä ärhentelijöistä ei pidä välittää.
Kuppilassa alkoholisteja? En ole ennen kuullutkaan.
Puhut paljon, mutta osaatko kuunnella ja antaa toisille puheenvuoron? Monet puheliaat vaan puhuu ja puhuu, eikä muut saa sanaa väliin.
Kerran junaan sattui samaan vaunuun ihminen, joka puhui oikeasti tunnin putkeen. Kun hän jäi pois, tuli tilalle lähes yhtä puhelias tapaus seuraavaksi pariksi tunniksi. Töiden jälkeen oli jo valmiiksi väsynyt, niin ei millään olisi jaksanut kuunnella. Onneksi eivät puhuneet minulle. Juu, olen introvertti. Tykkään kyllä jutustellakin, mutta liika on liikaa.
Olen puhelias, sosiaalinen, mutta myös vastavuoroinen. Oletko sinä, ap? Oletko utelias muista ihmisistä vai haluatko aina päästä sanomaan omat ajatuksesi ja asiasi, kun niistä niin innostut? On helppo olla hiljaa, kuten ilmaiset, kun on utelias ja kiinnostunut KUUNTELEMAAN. Ei voi nimittäin puhua ja kuunnella samaan aikaan. Kokeileppa.
En ole itse koskaan kuullut minulle sanottavan noin. Ei se ihan tavallista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys aiheuttaa sitä, että puhuu ns. liikaa silloin, kun on seurassa ja unohtaa helposti kuunnella mitä sanottavaa keskustelukumppanilla on. Toisaalta,jos on luonnostaan puhelias niin silloin etsii seuraa, jossa puheliaisuus ei haittaa.
Kaltaisesi eivät halua oikeasti kohdata toista ihmistä ja olla aidosti vuorovaikutuksessa, haluatte vain yleisöä ja viihdyttäjän itsellenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatko antaa puheenvuoron myös kaverillesi tai ryhmässä useammalle ja antaa heidän myös puhua ettet kommentoi väliin. Tähän on hyvä kiinnittää huomiota ja samoin ettet tee liian perusteellisia selostuksia/kertomuksia. Minulla on yksi tuttava joka on kova puhumaan ja usein sanoo tapaamisen päätteeksi että olipa kiva keskustella/olipa hyvät keskustelut vaikka hän oli äänessä koko ajan ja väliin sai sanottua muutaman kerran jaa tai vai niin. Hän ei itse sitä huomaa tai muista vaikka asiasta on sanottu. Jos ulkopuoliset kommentoi (selän takana) niin asiaan on hyvä kiinnittää huomiota, samoin äänen voimakkuuteen jos se on kuuluva.
Oletko oikeasti kiinnostunut toisista ihmisistä vai haluatko olla heidän seurassaan päästäksesi puhumaan? Siinä on ratkaiseva ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran junaan sattui samaan vaunuun ihminen, joka puhui oikeasti tunnin putkeen. Kun hän jäi pois, tuli tilalle lähes yhtä puhelias tapaus seuraavaksi pariksi tunniksi. Töiden jälkeen oli jo valmiiksi väsynyt, niin ei millään olisi jaksanut kuunnella. Onneksi eivät puhuneet minulle. Juu, olen introvertti. Tykkään kyllä jutustellakin, mutta liika on liikaa.
Jep.. saisipa edes juniin yhden hiljaisen vaunun, jossa myös kuulutuksia olisi vähemmän tai mieluiten ei ollenkaan. Suotakoon tyhjänpälättäminen kahviloissa, kuppiloissa ja muissa sellaisissa julkisissa paikoissa joista muut voivat tarvittaessa helposti poistua muualle, mutta julkisissa liikennevälineissä voisi pyrkiä ottamaan muutkin huomioon.
Mun mielestä ei tarvitse puhua eikä vastata jos ei halua. Puheliaat ihmiset pilaa maailman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Radiohan on aivan kauhea. Typerät ihmiset puhuvat potaskaa. Aivan uskomatonta, että joku kuuntelee sellaista.
Olet sosiaalinen,puhelias,mutta ei ole yhtään ystävää? tuo yhtälö ei täsmää kyllä mitenkään oikeassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastaa kommentteihin: Kyllä minä osaan kuunnella ja ottaa huomioon, siitähän keskustelemisessa juuri on kyse. On kiva vaihtaa mielipiteitä ihmisten kanssa, väitellä, oppia uutta jne jne.
En ole huomionkipeä enkä puhu koko ajan, en ole mikään kone kuitenkaan.
Se, että olen sosiaalinen ja puhelias mutta yksinäinen, ei ole mikään mahdottomuus. Muutin uudelle paikkakunnalle josta en tuntenut ketään, sairastuin, parisuhteeni päättyi, syrjäydyin. Nyt yritän palata takaisin maailmaan.
Pitäisikö sitten puhua kaksin sisällä, vaikka teellä. Tai äänenvoimakkuutta miettiä jos on ulkona.
No mutta, "sosiaalinen" ja "tosi yksinäinen". Tässähän se ongelma on. Sinulta taitaa puuttua sosiaalisia taitoja. Ei sosiaalisesti taitava ole suulas, aina äänessä oleva, esiintyvä, hiljaisuutta paniikinomaisesti pelkäävä ja se, joka aina tarvitsee porukan ja jolla on aina meno päällä. Tällainen on lähinnä rasittava. Sosiaalinen on mielestäni juuri hyvään vuorovaikutukseen kykenevä, kuuntelemaan pystyvä, sopivasti empaattinen, mutta myös omat rajansa tunteva ihminen.
Et ole tainnut oppia kuuntelemaan. Se on se tärkein taito. Sen jälkeen pitää ajatella ja miettiä, mitä se toinen juuri sanoi, ennenkuin itse virkkaa yhtään mitään.
Ota siis itsellesi ajatustauko aina, kun toinen jotain sinulle sanoo ja mieti tarkkaan tai kysy, mitä hän tarkoittaa. Keskitä huomiosi tähän toiseen ihmiseen, älä omaan kykyysi keksiä, mitä pitäisi milloinkin sanoa, tai panikoi siitä "ettet keksi mitään sanottavaa" tai ainakaan ryhdy korjailemaan toisen sanomaa lausetta tai asiaa. Pikkuasioihin takertujat eivät ole oikein mukavaa seuraa, kun asia ei etene, vaan jäädään junnaamaan johonkin ihan toisarvoiseen seikkaan.
Parhainta seuraa ovat ne, jotka näkevät pikkuvirheiden ohi, eivät ole niin äärimmäisen itsekeskeisiä, etteivät pystyisi keskustelemaan asioista yleensä ja yleisellä tasolla. Kaikessa ei ole kyse juuri sinusta tai minusta. Tietävät asioita, mutta eivät ole ylimielisiä. Osaavat asettua toisenkin asemaan, eivätkä asetu aina uhriksi ja sääliteltäviksi. Vuorovaikutus, kuunteleminen, toisten huomioiminen ja keskustelussa asian eteneminen vuoropuhelun avulla on se juttu.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa kommentteihin: Kyllä minä osaan kuunnella ja ottaa huomioon, siitähän keskustelemisessa juuri on kyse. On kiva vaihtaa mielipiteitä ihmisten kanssa, väitellä, oppia uutta jne jne.
En ole huomionkipeä enkä puhu koko ajan, en ole mikään kone kuitenkaan.
Se, että olen sosiaalinen ja puhelias mutta yksinäinen, ei ole mikään mahdottomuus. Muutin uudelle paikkakunnalle josta en tuntenut ketään, sairastuin, parisuhteeni päättyi, syrjäydyin. Nyt yritän palata takaisin maailmaan.
Siis jos kahviloissa on useasti joku vieras kommentoinut moottoriturpaasi, sinulla on ongelma ja olet ongelma.
En voi ikinä käsittää miten joku voi olla niin itsekeskeinen ettei ymmärrä miten jatkuva puhuminen voi ärsyttää muita, ja samalla niin avuton että joutuu kyselemään neuvoja miten olla hiljaa. Uskon, että kyseessä on tyypillisesti jonkinasteinen narsismi.
Tässä sinulle rautalangasta väännetyt ohjeet miten voit olla hiljaa ja vähentää puhumista:
Ole hiljaa.
Kuuntele.
Kaikkea mitä kuulet muiden sanovan ei ole pakko heti kommentoida tai käyttää aasinsiltana oman suusi avaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Radiohan on aivan kauhea. Typerät ihmiset puhuvat potaskaa. Aivan uskomatonta, että joku kuuntelee sellaista.
Kaikki asiapitoiset puheohjelmat on jo käytännössä lakkautettu. Yle paskoi ensin Yle Puheen musiikilla ja bimbojen vetämillä podcasteilla ja sen jälkeen ajoi kanavan kokonaan alas. Nyt pääosa radion puheohjelmista koostuu kanavien aamuohjelmista, joissa on kaikissa sama formaatti ja mukahauskaa käsikirjoitettua aivotonta hölinää.
Kuppilat nyt ovat perusnegatiivisten ja alkoholilla hermostonsa rassanneiden avautumispaikkoja. Ottaahan se päähän, kun jollakulla on hyvä meininki ja itsellä ei tahdo nousta edes päivän kymmenes tuoppi kunnolla tukkaan.
Sinun ei siis tarvitse opetella olemaan hiljainen siksi, ettei joku satunnainen kännikala ärsyyntyisi. Jos johonkin haluat kiinnittää huomiota, niin tilan antamiseen keskustelukumppanille ja vastavuoroiseen kuuntelemiseen. On ymmärrettävää, että yksinäisenä helposti ns. oksentaa kaikki mielen päällä olevat asiat. Liika keskustelun dominointi ja itsekeskeisyys silti karkottavat ihmisiä. Ota huomioon, etten tiedä, millaisia reaktioita olet saanut juttukavereiltasi ja millainen keskutelutyyli sinulla on - sosiaaliset taitosi voivat olla vallan mainiot ja olet pidettyä seuraa. Mikäli näin on, niin sitten jatka samaan malliin! Kaikista turhanpäiväisistä ärhentelijöistä ei pidä välittää.