Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kestän murrosikäisen kotiterroria
02.04.2024 |
Lapsirakkaat nuoret ja muut It's my life -fiilistä kantavat!
Minulla on 13-vuotias tytär ja tällä hetkellä tilanne on se, että tuntuu kuin hän tappaisi minut. Tappaisi minua ajan kanssa. Jokapäiväinen huorittelu, haistattelu, halveksunta ja raivoaminen syövät minun voimani.
En enää jaksa häntä. Toisinaan ajattelen, että ilmeisesti elämän tehtävä on kuluttaa ja minun suuntani on lohkeaminen, mutta mutta... Tai sitten tämän tytön täytyisi mennä johonkin internaattiin tai vastaavaan, sillä minä olen yksinhuoltaja eikä minulla ole ketään tukenani, kun murrosikäinen, isokokoinen lapsi hyökkää ja terrorisoi koko perhettämme. Ymmärrän toki, että hänellä on paha olo ja murrosikähän on sitä, että ihminen kasvaa itsekseen eikä mikään kasvu tapahdu kivutta, mutta nyt sen kasvu hinta muille on liian kova. Tyttäreni varmaan "selviää elämässä", mutta minä voin sairastua.
Tyttäreni ei kykene keskustelemaan kanssani, vaivoin edes tulee yhdessä syömäänkään eikä häntä juuri koskaan saa minnekään kodin ulkopuolelle mukaansa. Hän menee omia menojansa, huone on tietysti täydessä kaaoksessa. Minusta tämä ei ole mitään perhe-elämää. Hän ehkä sopisi johonkin hyvin autoritääriseen laitokseen, missä on kovat säännöt ja tiukat työvelvollisuudet. Ja missä aikuisten ja nuorten rajat ovat hyvin selvät, missä nuorten kulttuuri pysyy omassa lokerossaan ja aikuiset oman pöytänsä ääressä, missä ei edes yritetäkään murtaa raja-aitoja.
Olisi mukavaa, jos joku teistä murrosikäisistä kotiterroristeista ja äitinsä huorittelijoista vastaisi tähän kirjeeseen.
Minä olen joskus rakastanut lastani ja haluaisin vieläkin pysyä häneen yhteydessä, mutta luonteeltani en ole kova, vaan pikemminkin kuunteleva, pohdiskeleva.
Synnyttäminen tapahtuu kivulla, mutta niin vaikuttaa murrosikäisen lapsen irtoaminenkin tapahtuvan - ja ehkä vielä suuremmalla kivulla. Inholla.
Kommentit (77)
Sitä niittää, mitä kylvää. Itse olet kullannuppusi kasvattanut.
T. Teinilauman äiti, jolla on kaikki hyvin ja lapset tulee halaamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse olin hankala murrosikäinen lapsi, äitini laittoi minut seurakunnan vaellusleirille kesällä. Siellä tutustui suurinpiirtein omanikäisiin nuoriin ja joutui ottamaan vastuuta itsestään, ruuistaan, teltasta ja matkanteosta. 2 viikon leiri kasvatti kummasti.
Ihan normaalia ettei halua enää perheen kanssa hengata teiniä, mutta huorittelua ja hyökkäillä älä siedä yhtään,
sanot tytölle että nimistä mua kerran vielä noin niin katkeaa nettiyhteys/puhelinliittymä/viikkoraha. Käytöksellä on oltava seuraamus. Jos haluaa murjottaa huoneessaan anna murjottaa mutta älä anna käyttäytyä kuin örkki.
ja kyllä, yksinhuoltajana tämän lapsen kasvatus on sinun vastuullasi, vaikka se vaikeaa onkin. lopeta ulkopuolisesta kurikasvattajasta haaveilu ja ryhdistä oma selkärankasi.
Tuollaista ei tule sietää hetkeäkään! Vanhempia kunnioitetaan ja arvostetaan, ei huoritella. Ei ole millään lailla hyväksyttävää tai edes lähelle normaalia käytöstä!
Tiukka keskustelu teinin kanssa siitä haluaako hän siirtyä lastensuojelun asiakkaaksi ja muuttaa kotoa kasvatuslaitokseen. Sinun/teidän kotonanne on teidän ehtonne ja niitä noudatetaan tai asiat etenee muualle. Saa ihan hetken miettiä mikä on parempi vaihtoehto hänelle tulevaisuutta ajatellen.
4:n äiti.
Ota yhteyttä koulupsykologiin, MLL:ään tai jopa lastensuojeluun. Te molemmat tarvitsette apua. Teini-ikä ei ole mikään oikeutus väkivaltaan, ei henkiseen eikä fyysiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen käytös ei ole millään muotoa normaalia. Sanoisin myös teinille ja ilmoittaisin, että tilanteeseen tarvitaan ulkopuolista apua. Ja sitä hakisin myös.
On tavallista, että murrosikä näkyy lapsen käytöksessä, mutta teidän tilanteenne on kaukana normaalista.
Mikä sun äidinkieli on?! Ihan ihmeellistä mongerrusta on nimittäin koko aloituksesi. Tuskin lapsesikaan ymmärtää, mitä yrität sanoa, jos ilmaiset hänelle itseäsi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jonkun muun pitäisi sun lapsi kasvattaa?
Asetat nyt vaan tiukat säännöt ja rajat siellä kotona. Sinä olet vastuussa.
Älä hyväksy nimittelyä. Sano joka kerta napakasti, että noin ei saa sanoa, sinä pahoitat siitä mielesi.
Vaikka olisit mikä pohdiskeleva nössö, rajoja pitää asettaa ja negatiivisesta käytöksestä täytyy antaa palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna haistatella, jos ei käy fyysisesti kiinni. Älä yritä saada häntä mihinkään mukaan, touhua omia asioitasi. Pidä huoneen ovi kiinni, niin ei tarvitse katsella sitä sotkua. Tuo vaihe menee jossain vaiheessa ohi. Anna hänelle nyt tilaa itsenäistymiseen.
Sun pitää lopettaa tunteilu ja tunneleikit, ettet ota itseesi mitään asiaa ja kaikkea. Ja ole ystävällinen esimerkki. Älä lähde mukaan riitoihin. Älä vaadi häneltä nyt mitään. Älä pakota. Yritä lukea murrosikä -kirjoja salaa makkarissa, siellä on tietoa aivojen kehityksestä yms. Hän ei voi ärsytystilalle nyt mitään, ikä on normaali. Ehkä olet epämiellyttävä hänen mielestä ja "nolo", kuten murrosikäinen näkee äidin eri tavalla, myöhemmin tilanne voi olla parempi ja kivempi - sinullekin. Se menee joskus ohi, joitakin vuosia kuluu. Itsenäistymisvaihe. Hänellä on mennyt luottamus sinuun, ehkä käytöksesi vuoksi ja vaatimustesi.
Anna hänelle tilaa ja omaa aikaa, omia valintojakin. Laita ruoka jääkaappiin, hän lämmittää. Siivoa itse huonetta, luvalla, jos hän ei itse. Myöhemmin hän siivoaa itse isona omaa asuntoaan vaikka miten. Älä takerru pieniin asioihin tai komentele, älä nöyryytä häntä vahingossa, anna ymmärtää että häntä arvostetaan kuitenkin ja hyväksytään. Anna hänen käydä rauhassa koulua yms. Keksi positiivisia asioita, mitkä ovat hänen tarpeet mitä hän haluaa. Mene eri huoneeseen jos kiroilee, häntä helpottaa kiroilu, muita sanoja ei ole ahdistukseen tai olotiloihin. Hän ei käytä alkoholia kuitenkaan? Keskity omaan elämääsi ja muuhun, harrasteisiin. Sano sisaruksille etteivät yritä puhua nyt siskonsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että teet siitä lasun ja sossu vie laitokseen missä otetaan kännykkä pois. Sano että jos haluaa asua sun kanssa kannattaa alkaa käyttäytyä. Kerro millasta sielä laitoksella on ja että haluaako sinne? Eiköhän ala käyttäytyä, tää uhkaus toimi omaan kakaraan.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää lopettaa tunteilu ja tunneleikit, ettet ota itseesi mitään asiaa ja kaikkea. Ja ole ystävällinen esimerkki. Älä lähde mukaan riitoihin. Älä vaadi häneltä nyt mitään. Älä pakota. Yritä lukea murrosikä -kirjoja salaa makkarissa, siellä on tietoa aivojen kehityksestä yms. Hän ei voi ärsytystilalle nyt mitään, ikä on normaali. Ehkä olet epämiellyttävä hänen mielestä ja "nolo", kuten murrosikäinen näkee äidin eri tavalla, myöhemmin tilanne voi olla parempi ja kivempi - sinullekin. Se menee joskus ohi, joitakin vuosia kuluu. Itsenäistymisvaihe. Hänellä on mennyt luottamus sinuun, ehkä käytöksesi vuoksi ja vaatimustesi.
Anna hänelle tilaa ja omaa aikaa, omia valintojakin. Laita ruoka jääkaappiin, hän lämmittää. Siivoa itse huonetta, luvalla, jos hän ei itse. Myöhemmin hän siivoaa itse isona omaa asuntoaan vaikka miten. Älä takerru pieniin asioihin tai komentele, älä nöyryytä häntä vahingossa, anna ymmärtää e
Kiroilemisen voi sallia, mutta ei toisten haukkumista ja huorittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo paljon, että ensimmäinen ajatuksesi on "autoritaarinen laitos", jossa lapsesi tahto murrettaisiin.
Jos ei pidä lapsista tai nuorista, ja jos ei pysty sietämään sitä, että he ovat itsenäisiä ihmisiä, joilla on oma tahto, ei pidä hankkia lapsia.
99% tämän palstan vanhemmista on sellaisia, joiden ei missään tapauksessa olisi pitänyt hankkia lapsia.
Huonosta käytöksestä systemaattisesti rangaistus. Mikä nyt teinillesi sopii, puhelin pois, kotiaresti, rahahanat kiinni, keksit kyllä jotain.
ennen vanhaan olisi annettu turpaan ja jätetty ilman ruokaa.
En nyt ekana alkaisi uhkailemaan sillä, että kotoa laitetaan laitokseen, kuten joku ehdotti.
Mulla oli tosi autoritääriset vanhemmat ja ne uhkaili joskus jollain lastenkodilla. Oli teininä ihan kamalaa, kun vihaiset vanhemmat uhkaili vielä kaiken päälle hylkäävänsä johonkin laitokseen. Tuli sellainen olo, että olen tosi viallinen, kun vanhemmatkaan ei kestä mua.
Jos on noin paha murkkuikä niin todennäköisesti on jokin hätänä. Kotona tai koulussa tai kaveripiirissä tai somessa tms. Lähestyisin rakkaudella enkä vihalla ja pyytäisin tarvittaessa apua.
Olet yh, mutta onko lapsella isä jossain?
Onko isovanhempia tai muita sukulaisia, joilta saisit tukea?
Kohteleeko muita aikuisia samalla tavalla, vai kohdistuuko kaikki sinuun?
Miten koulussa sujuu?
Sitä avuttomuutta on jo mainoksissakin jossa murrosikäinen poika huutaa äitiä laittamaan ruokaa. Ei edes ruokaa itse saa kaapista. Vaatteetkin laittanut äiti lapselle valmiiksi.
Tuossa ikävaiheessa sitä ihmisen luontaista mulkkuisuutta ei enää voi peittää.
Mulkkuja Suomessa riittää. Hänestä voisi tulla vaikka hyvä ministeri nykyhallitykseen. Rydman vois alkaa kouluttaa häntä tehtävään.