Auttakaa ihmistä, joka ei osaa kommunikoida yhtään. Olen pelottava :(
Tämä oikeastaan liittyy moneenkin asiaan, mutta alkujaan varmaan siitä, että olen ujo. Itsevarmuudessa ei ole kehumista myöskään. Tämä myös näkyy siinä, että olen vaikeasti lähestyttävä (olen aina vakava). Ihmiset todella harvoin jututtavat minua, joka olisi itselle se helpompi keskustelun aloitus.
- Työpaikoilla olen se, jota kukaan ei tunne, tai tiedä minusta mitään. Saatan välillä säikäyttää muita työntekijöitä, koska eivät kuule/tiedä olevani heidän lähellään.
- Puhun aina monotonisesti. Sama äänenpaino, oli kyseessä surullinen tai hauska asia. Koitan hymyillä väkisin, mutta en aidosti naura käytännössä juuri ikinä. Olen aina niin vakavan näköinen.
- Ihmiset pitävät mua varmaan hirveän ylimielisenä, liittyen näihin asiohin.
- Silmiin katsominen vaikeaa
Ei ole todettu autismia tai muutakaan häiriötä.
Mitä tässä oikein voi tehdä?
Kommentit (45)
Ykköseen jatkoa: mulla on myös vähän sellainen huijarisyndrooma ollut aina. Tuntuu typerältä ja luonnottomalta jos yrittää puhua ja käyttäytyä tietyllä tavalla eloisasti ja ottaa kontaktia muihin. Suodatan tosi paljon mitä sanon ääneen, koska tuntuu ettei ketään kuitenkaan kiinnosta jollei ole mitään tosi tärkeää asiaa. Tuleeko muille tosiaan luonnostaan tää kaikki vai onko se opittua?
On sulla varmaan jotain lievää nepsyyttä, monotoninen puheääni aika varma merkki.
Joko pitkäjänteisellä yrittämisellä opettelet hyväksi kommunikoijaksi tai sitten luovutat. Minä luovutin.
Kuulepas kun minä olen palavasti ihastunut aloittajan kaltaiseen naiseen, kertomasi perusteella voisit jopa olla hän. Tuskin kuitenkaan olet. On jotenkin käyttäytymisensä puolesta eristäytyessään todella ylväs ja omalla tapaa "hot", arvioi voimakkaasti maailmaa ja keskusteluja. Analyyttinen vaikutelma naisesta tekee hänestä minulle tuon "hot-vaikutelman". Tuolla naisella on kuitenkin ymmärtääkseni harrastuksia, aktiivinen uuden oppija.
Vierailija kirjoitti:
Kuulepas kun minä olen palavasti ihastunut aloittajan kaltaiseen naiseen, kertomasi perusteella voisit jopa olla hän. Tuskin kuitenkaan olet. On jotenkin käyttäytymisensä puolesta eristäytyessään todella ylväs ja omalla tapaa "hot", arvioi voimakkaasti maailmaa ja keskusteluja. Analyyttinen vaikutelma naisesta tekee hänestä minulle tuon "hot-vaikutelman". Tuolla naisella on kuitenkin ymmärtääkseni harrastuksia, aktiivinen uuden oppija.
Tai sen ylväyden takana on syvää epäluottamusta ihmisiin ja pelkoa. Traunat tekee tuota. Kerron kun tunnistin
Ihmisten pariin live-harrastuksiin, sieltä tulee itsevarmuutta ja tulet niin kiireiseksi ettet huomaa tarkkailla itseäsi.
Vakavuuteen auttaa hakeutuminen hauskan pariin, voit aloittaa jo kotona ja ollessasi yksin, jos vaikka horror-scifi-anime -aineiston sijaan katsot sellaista joka poistaa vakavuutta. Erityisesti aktiivisuus ihmisten kanssa, milloin viimeksi teit jotakin hauskaa? (Tänne kirjoittamista ei lasketa).
Mielestäni nyt nämä sinua pelkäävät ihmiset tai sinun sosiaalisuudesta tai vakavuudesta huolestuneet ihmiset pitäisi jututtaa sinua vähän enemmän ehkä? Oletko jutellut kyseisten ihmisten kanssa paljonkin, ettei vaan mitään "Moi miten menee" lauseesta tule arvioita. Yleensä tuollaisten perusteella voi saada väärän kuvan tai ei minkäänlaista kuvaa ollenkaan.
Et siis hymyile paljon ja silloinkin jos hymyilet se ei ole aitoa? Onko analysoija nyt aivan varma aitoudesta?
Kuulostaa kyllä kummalle. No, hymyiletkö itse mielestäsi silloin kun oikeasti hymyilyttää?
Meitä on sellaisia jotka hymyilee usein ja paljon ja sitten niitä, jotka harvemmmin. Aitoutta en lähtisi arvioimaan. Tai saahan sitäkin arvioida mutta ei koko persoonaa voi siitä analysoida.
Minusta jos ollaan huolissaan jostain niin vaan ihan rohkeasti juttelemaan vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulepas kun minä olen palavasti ihastunut aloittajan kaltaiseen naiseen, kertomasi perusteella voisit jopa olla hän. Tuskin kuitenkaan olet. On jotenkin käyttäytymisensä puolesta eristäytyessään todella ylväs ja omalla tapaa "hot", arvioi voimakkaasti maailmaa ja keskusteluja. Analyyttinen vaikutelma naisesta tekee hänestä minulle tuon "hot-vaikutelman". Tuolla naisella on kuitenkin ymmärtääkseni harrastuksia, aktiivinen uuden oppija.
Tai sen ylväyden takana on syvää epäluottamusta ihmisiin ja pelkoa. Traunat tekee tuota. Kerron kun tunnistin
Vai tunnistit, no toivottavasti et luullut tunnistaneesi minua. Vaikea sanoa. Tuo nainen, johon olen ihastunut, on erityisen pitkälle kouluttautunut oman alansa pro, ja ammatissa missä ei ihmisten tapaamista aina voi välttää. Niin tai näin, joka tapauksessa mietin kuumeisesti kuinka lähestyä tuota naista. Meillä muuten oli aikanaan yksi harjoittelija, toimi ja puhui kuin robotti. Liikkuikin jännän kulmikkaasti ja ajoi Hesaan aina samaa reittiä. Paluu tapahtui aina omia jälkiä pitkin, ikäänkuin mennessä levitetty nauha olisi kelattavana pois. Selän takana puhumiset sikseen, henkilö oli kuitenkin nopein suoriutuja työpäivän aikana. Ei tuhrinut joutavia, teki hommansa ja uusi homma työn alle. Lopulta oli n.s. näppärän työntekijän maineessa, joka hoiti ne hankalat keissit maaliin. Harrasti yksikseen maastojuoksua ja opiskeli jotain avoimessa, ei suostunut kertomaan mitä ja kaikki työn kannalta ei-relevantti tieto oli hirveän lypsämisen takana. Otti lainarahat tienattuaan lopputilin ja siirtyi taideteolliseen, kun näin kerran aamujunassa. Ilmeisesti oli jotain kuvaamataiteeseen liittyvää lahjakkuutta ja opiskelua / hommaa.
Viestini on siis se, että mikäli olet löytänyt tai löydät oman alasi, voi olla että noista ominaisuuksista on jopa hyötyä. Ulosanti on tiivistetyn selkeää, eikä työmaalla lankaannuta jonninjoutaviin sivuseikkoihin, vaan hoidetaan homma asiallisesti, nopsaan maaliin.
Jos olet vaikka mustamaalauksen ja joidenkin juorujen kohde. Susta on annettu ehkä pelottava ja outo kuva etukäteen?
Usko pois tuollaistakin on mutta noloahan se on niille, jotka kuoruja levitelleet. Oikeesti tosi noloa myös niille, jotka uskoneet
Ajattele tiedän henkilön, jolle tehty jopa rikoksia koska oli va!n vähön liian ylpeä, ylimielinen ja sarkastinen mutta oikeesti olikin sitä (siis fuksumpi ja parempi) joihinkin niihin verrattuna, jotka kävivät kimppuun.
Ei sitä ihan kenelle tahansa käydä vakavia rikoksia tekemään, vaarantamaan omaa mainetta, jotta päästään näpäyttämään!
Ei sitä vaivannäköä nähdä mitättömien asioiden vuoksi.
Oletko varma että ei ole valikoivaa katsomista? Esim. itse en mielelläni katso niitä jotka olleet mukana rikoksissa perhettäni kohtaan. Kuten yksi ällötysnaapuri.
Joskus toki kassaakaan en vilkaise. Keskustelussa, asiallisen ihmisen kanssa täysin normaali katsekontakti. Ei mitään tapitusta. Se vasta onkin outoa ja epänormaalia.
Hmm yleensä pelkästään hiljaiset tyypit ei ole pelottavan oloisia. Jokin ei stemmaa.
Minä haastaisin keskustelu tai väittelyskabaan. Saattaa olla että pelkäävät, koska tietävät häviävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ykköseen jatkoa: mulla on myös vähän sellainen huijarisyndrooma ollut aina. Tuntuu typerältä ja luonnottomalta jos yrittää puhua ja käyttäytyä tietyllä tavalla eloisasti ja ottaa kontaktia muihin. Suodatan tosi paljon mitä sanon ääneen, koska tuntuu ettei ketään kuitenkaan kiinnosta jollei ole mitään tosi tärkeää asiaa. Tuleeko muille tosiaan luonnostaan tää kaikki vai onko se opittua?
Osuit ihan naulan kantaan.
t:ap
Jos esim työpaikka, aamulla tervehtii selvästi, saa olla loppu päivän rauhassa.
Eikä pidä hiippailla kenenkään takana. Itsevarmuutta kehoon esim liikunnasta. Ratkaisu: liikunta.
Mua auttoi vastaavassa tilanteessa terapia+valtava määrä omaa työtä (aiheesta lukemista, harjoittelua käytännössä).
Silmiin katsominen, katso aavistuksen verran ohi. Lopulta opit katsomaan silmiin.
Kannattaisi mennä tutkimuksiin. Autismin kirjo on laaja ja tuossa on jo pari tyypillistä piirrettä: monotoninen puhe ja vaikeus katsoa silmiin. Voit olla autismin kirjon lievässä päässä, mutta silti autistinen. Vaikket olisikaan, toimintaterapiasta tai terapiasta, jossa opettelet uusia tapoja käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa voisi olla apua. Koska nämä piirteet selvästi vaikeuttavat elämääsi ja kommunikointiasi muiden kanssa. Tiedän useita "en ole autisti" -ihmisiä, jotka ovat aivan selvästi autistisia, vaikkei asiaa ole todettu. Suomessa hyvin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi mennä tutkimuksiin. Autismin kirjo on laaja ja tuossa on jo pari tyypillistä piirrettä: monotoninen puhe ja vaikeus katsoa silmiin. Voit olla autismin kirjon lievässä päässä, mutta silti autistinen. Vaikket olisikaan, toimintaterapiasta tai terapiasta, jossa opettelet uusia tapoja käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa voisi olla apua. Koska nämä piirteet selvästi vaikeuttavat elämääsi ja kommunikointiasi muiden kanssa. Tiedän useita "en ole autisti" -ihmisiä, jotka ovat aivan selvästi autistisia, vaikkei asiaa ole todettu. Suomessa hyvin yleistä.
En ole ap, mutta vastaan silti. Olisin samaa mieltä jos puhutaan täysin ääritapauksesta, joka ei tahdo selvitä ominpäin jne. Autismia ei voi parantaa, niin diagnoosikin on yhtä tyhjän kanssa, kun oletettavasti ap tunnistaa ehkä itsekin näitä piirteitä.
Sama ongelma. Ei vaan tule luonnostaan nuo. Lapsena ahdisti erityisesti se miten ei vaan tiennyt mitä muut teki paremmin kuin minä. Esim. joskus koululuokalle tai harrastusryhmiin saattoi tulla joku uusi tyttö, joka vaikutti myös ujolta ja hiljaiselta, mutta silti sen luo mentiin tekemään tuttavuutta ja se pääsi kaveripiireihin tuosta vain.