Mies suuttui tyhjästä?
Olin laittamassa ruokaa ja kun olin saanut perunat ja lohen uuniin, juteltiin sohvalla n15-20 min. Tämän jälkeen mies lähti pakkaamaan autoa kun oli myöhemmin lähdössä pesemään asuntovaunua.
Ruoka oli valmista ja laitoin pöytään, odoteltiin miestä sillä aikaa kun kuorin lapsille perunoita. Istuttiin syömään ja ajattelin tulee se mies sieltä kai kohta sisälle.
Ehdittiin syömään ja siivoamaan omat jälkemme kun mies lopulta tuli - raivoavana kun emme tulleet hakemaan syömään.
Tuntui että itsellä oli tarpeeksi tekemistä ruoan laiton ja lapsien kanssa että pitäisi vielä juosta miestä hakemassa. Tiesi että ruoka oli hetikohta valmista kun lähti autotalliin. Minusta oli hänen oma vastuu ettei jää ulos kauaksi aikaa, hänestä meidän olisi pitänyt lähteä häntä hakemaan ettei tarvitse syödä yksin. Olenko tässä syyllistynyt suureenkiin rikkeeseen?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Aika lailla kiinni siitä, mitä sanoit miehelle ennen kuin hän lähti ulos. Ylipäätään outoa, että mies menee autoa laittamaan tilanteessa, jossa ruoka on käytännössä valmista, joten osasitko sanoa asiaa ääneen vai oletitko, että mies jotenkin oudosti tietää, koska ruoka on valmista?
Samaa mieltä tämän vastaajan kanssa.
Olisin varmaan myös huudahtanut ovelta että ruoka on valmista (jos siis autotalli silleen lähellä että voi huikata).
No puhuttiin, että laitan perunat kiehumaan 25 minuutiksi kun eilen eivät olleet kypsiä 20 minuutin jälkeen. Tiesi että laiton ruokaa ja tiesi että perunoissa menee se 25min, mistä oltiin jo aika iso aika käytetty sohvalla (vielä silloin) sivistyneesti jutellessa. Oli kuitenkin poissa melkein puoli tuntia.
Vaikea sanoa, kun ei tiedä mitä olette tarkalleen ottaen puhuneet ennen kuin mies lähti tilanteesta.
Omassa lapsuudenkodissa käytiin huikkaamassa, että ruoka on pöydässä, jos joku oli muualla kuin keittiön lähietäisyydellä (joskus jotain puuhaillessa saattaa ajantaju kadota).
Ei voi huikata, vaan pitää laittaa kengät jalkaan ja lampsia kylmässä autotalliin.
Vierailija kirjoitti:
No puhuttiin, että laitan perunat kiehumaan 25 minuutiksi kun eilen eivät olleet kypsiä 20 minuutin jälkeen. Tiesi että laiton ruokaa ja tiesi että perunoissa menee se 25min, mistä oltiin jo aika iso aika käytetty sohvalla (vielä silloin) sivistyneesti jutellessa. Oli kuitenkin poissa melkein puoli tuntia.
Oliko hän lähtöhetkellä tietoinen tarkasta aikataulusta? Jos en ole se ns. aikatauluvastuullinen, niin en välttämättä vaikka tässä tilanteessa olisi kiinnittänyt huomiota montako minuuttia perunat jo olleet kiehumassa. Sanoitko miehen lähtiessä, että perunat valmiit noin viiden minuutin päästä vai oletitko miehen oleva tietoinen aikataulusta?
Hölmö ja lapsellinen mis sulla, näitä näyttää tän palsta naisilla riittävän.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi huikata, vaan pitää laittaa kengät jalkaan ja lampsia kylmässä autotalliin.
Meillä piti välillä kipaista sanomaan 200 m metrin päässä talosta olevaan harrastetilaan aikaan ennen kännykkää. Ei ollut ongelma. Kotona ei aina tullut käytettyä rannekelloa, että siitäkään olisi voinut kytätä koskahan ruoka ehkä olisi pöydässä. Nykyään tiedän äidin soittavan isälle, jos tämä on askartelemassa ja ruoka olisi valmiina. Pientä huomaavaisuutta.
Ikää oli? Siis jos tätäkään asiaa ei kykene omin neuvoin keksimään, vaan pitää kysyä anonyymiltä trollipalstalta.
Entä miksi lapset ei itse kuori perunoitaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei voi huikata, vaan pitää laittaa kengät jalkaan ja lampsia kylmässä autotalliin.
Lapset on tällaisia tilanteita varten
Kyllä minä olisi käynyt rakkaani pyytämässä syömään. Huomaavaisuus on tärkeämpää kuin syyllisten etsintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi huikata, vaan pitää laittaa kengät jalkaan ja lampsia kylmässä autotalliin.
Lapset on tällaisia tilanteita varten
Ymmärsit varmaan perunoiden kuorimisesta, että on vähän pienemmistä lapsista kyse. Tässä ehkä onkin vika minussa - oletan asioita, kuten että mies osaisi laskea 25min miinus 15 min = max 10 minuuttia
Mites olis toi kännykkä pelittänyt? Kai se oli miehellä mukana? Ei tarvi lampsia 200 metriä.
Olisin soittanut miehelle, että ruoka on valmista.
Ja kyllä, olen miehen hakenut autotallista monta kertaa jos ei ole tiennyt että ruoka on tulossa. Nyt vaan tiesi tarkkaan, että ruoka on kohta valmista. Ja tietysti olisin huikannut jos olisi helppo huikata, mutta nyt ei ole ihan helppo lähteä hakemaan sisältä ja jättää lapset vielä keskenään.
Aikamoinen kultakimpale taas löytynyt. Oma 10 vuotias on ihan samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisi käynyt rakkaani pyytämässä syömään. Huomaavaisuus on tärkeämpää kuin syyllisten etsintä.
Juuri tätä huomaavaisuutta olisin toivonut mieheltäni, ettei lähde huitelemaan muualle kun olen nähnyt vaivaa ruoan kanssa.
Meillä ilmoitetaan aina kun ruoka on valmista. Odottelemaan ei jäädä, mutta tieto onneksi kulkee helposti.
Vierailija kirjoitti:
No puhuttiin, että laitan perunat kiehumaan 25 minuutiksi kun eilen eivät olleet kypsiä 20 minuutin jälkeen. Tiesi että laiton ruokaa ja tiesi että perunoissa menee se 25min, mistä oltiin jo aika iso aika käytetty sohvalla (vielä silloin) sivistyneesti jutellessa. Oli kuitenkin poissa melkein puoli tuntia.
Sanoit, että laitat perunat kiehumaan, et sanonut, että laitoit perunat kiehumaan? Mies siis oletti, että hänellä on 25 min aikaa, koska et vielä laittanut niitä perunoita kattilaan.
Verbeissä aikamuodot ovat tärkeitä, jos olettaa toisen ymmärtävän menneen ja tulevan eron.
Perheelle ei saa raivota, varsinkaan noin pienen asian takia.
Miksi pitää erikseen ilmoittaa kun mies näki että aloit ruokaa valmistamaan, mitäs lähti autolle, oma vika jos ei osaa asioitaan hoitaan. Tsiisus mitä lapsia teillä miehinä.
Aika lailla kiinni siitä, mitä sanoit miehelle ennen kuin hän lähti ulos. Ylipäätään outoa, että mies menee autoa laittamaan tilanteessa, jossa ruoka on käytännössä valmista, joten osasitko sanoa asiaa ääneen vai oletitko, että mies jotenkin oudosti tietää, koska ruoka on valmista?