Ei tartte auttaa

Miehelläni on  kaksi pientä lapsenlasta, joilla on "oikeakin" mummu. Seuraan lapsiperheen arkea bonusmummon roolista. Ei helppo paikka!

Mieheni poika on suurpiirteinen kaveri ja miniä kovin nuori ja mieleltään hauras. Traumoja riittää. Asustavat rähjää taloa, jossa kaikki hujan hajan. Miten kaksi kädetöntä ja laiskaa ylipäätään ovat ostaneet remppakuntoisen talon?

Lapsia näemme harvoin. Vauvahuuma on ollut pakko tukahduttaa, koska on liian kipeää tavata vain ohimennen isossa porukassa. Koskaan emme ole viettäneet keskenämme aikaa pikkuisten kanssa. Kahden vuoden aikana olemme käyneet lastenlasten luona kaksi pikaista kertaa. Yhden yön perhe on vieraillut luonamme. Muuten olemme tavanneet huoltoasemilla tai joissakin sukukekkereissä.

Oma asemani on kädetön. Mies puolustaa tietenkin omaa poikaansa ja sulkee silmänsä epäkohdilta. Hänen eksänsä eli oikea mummu on ottanut sotkun , kylmät huoneet ja isot tupakannatsaröykkiöt puheeksi. Nuoripari on kostanut tämän katkaisemalla välit mummuun. Kynnys tarjota apua on siis suuri. Lapsellinen käytös surettaa pikkuisten kannalta. Lasten vuoksi voisi tinkiä ylpeydestään.