Kertokaa miksi kannattaa valita oman ikäinen kumppani!

Pääsee eläkkeelle samaan aikaan. 

Mun mies on 5v nuorempi ja eläkeiän porrastuksen takia pääsee 7v myöhemmin eläkkeelle. 

Onhan tämä vähän tylsää, elämme eri maissa 4-5kk vuodessa. 

Elänyt saman historiallisen ajan, katsonut samoja lastenohjelmia, kuunnellut samaa musiikkia, nähnyt samat sarjat - tai ainakin tietää mistä kyse - katsonut samat oscarvoittaja-elokuvat, ollut saman koululaitoksen hoivassa. Lyhyesti: Ei tarvitse niin paljon selittää! 

 

Mun mies on kyllä samanikäinen kuin minä, mutta ulkomaalainen, ja kyllä me ollaan puoleen ja toiseen jouduttu paljon toisillemme selittämään. En tarkoita selittelemistä vaan selittämistä. Minä en esimerkiksi tajunnut, miksi tässä maassa, jossa asumme, piti kirkkohäiden lisäksi - niitä ennen - mennä naimisiin maistraatissa. Mieheni oli vaikea uskoa että Suomessa sukulaiset saavat tietää vauvan nimen vasta kasteessa.

 

Samantapaisia hankaluuksia kohtaa pari, jonka ikäero on esim. 20 vuotta, sillä maailma muuttuu koko ajan niin paljon. 

Enpä keksi syytä. Ei voi valita keneen rakastuu.

Samat kulttuuriset jutut on taustalla

Vierailija kirjoitti:

Elänyt saman historiallisen ajan, katsonut samoja lastenohjelmia, kuunnellut samaa musiikkia, nähnyt samat sarjat - tai ainakin tietää mistä kyse - katsonut samat oscarvoittaja-elokuvat, ollut saman koululaitoksen hoivassa. Lyhyesti: Ei tarvitse niin paljon selittää! 

 

Mun mies on kyllä samanikäinen kuin minä, mutta ulkomaalainen, ja kyllä me ollaan puoleen ja toiseen jouduttu paljon toisillemme selittämään. En tarkoita selittelemistä vaan selittämistä. Minä en esimerkiksi tajunnut, miksi tässä maassa, jossa asumme, piti kirkkohäiden lisäksi - niitä ennen - mennä naimisiin maistraatissa. Mieheni oli vaikea uskoa että Suomessa sukulaiset saavat tietää vauvan nimen vasta kasteessa.

 

Samantapaisia hankaluuksia kohtaa pari, jonka ikäero on esim. 20 vuotta, sillä maailma muuttuu koko ajan niin paljon. 

Ai kauheeta, kastamattomilla lapsilla ei ole nimiä Suomessa! Kyllä sen nimen saa kertoa sukulaisille jopa ilman kastetta.

Typerä tapa tuo Nico-Jannican nimen salailu, ei ne nimet niin kummallisia kuitenkaan ole.

Miksi haluatte kumppanin joka on samanlainen kuin te itse? 

En liputtaisi loputtomasti iän puolesta. Olin pitkässä suhteessa oman ikäisen miehen kanssa, ja lopulta ainut yhdistävä tekijä oli ikä. Ikäluokan yhteiset traumat Alfred J. Kvackista, Kaukametsän pakolaisista tai Pikku Kakkosen "varokaa heikkoa jäätä, mmmm" -kohtauksista eivät paljoa lämmitä jos arvopohja on erilainen.

Nyt olen 8v nuoremman miehen kanssa yhdessä ja vaikka minä muistan WTCn, on hänkin tästä tapahtumasta tietoinen vaikka tapahtuman ajankohtana vasta opetteli kuivaksi. Samoin jotkib hänen nuoruudessaan hänelle merkitykselliset asiat eivät olleet minun varhaisaikuisuudessani minulle merkityksellisiä, mutta hienosti olemme tulleet toimeen. 

-Toinen ymmärtää aikaa ja perspektiivejä. Voi olla jopa avaruudellinen hahmotuskyky.

-Ikä on vain numero, samassakin iässä. Jos sopii yhteen, mikäs siinä? Usein toinen on hieman nuorempi tai vanhempi sattumalta. 

-Toinen saattaa ymmärtää mitä tarkoitat, jos on sivistänyt itseään vähän. Ei ole ikäerokuiluja.

-Kaksi tehokasta ajattelijaa pääsee pitkälle, jos on samoja kiinnostuksia. Sydämellä.

-On silti eroja paljon, positiivisessa mielessä. Kukaan ei ole täysin samanlainen. Kaikki ovat kuin eri universumista. Ja omalla matkalla.

-Ihminen on salaperäinen (positiivisella tavalla) ja kaikissa on arvoituksia ratkottavaksi. Tai sitten omassa elämässä, itsessä.

-Kumppanin kanssa voi matkustaa, jos on rahaa. Osalla on hyvä kielitaito.

-Keskustelu. Se saattaa toimia. Jipii.

Alluko se siellä taas esittämässä, ettei pysty saamaan tyttöä vauvapalstan estelijöiden takkee? Selittäkää tok tuas.

No jos on iso ikäero niin kun vanhempana toinen ei jaksa lähteä, niin toisella voi vielä riittää virtaa. Ja mahdollisesti lapsuus ja nuoruus on eletty täysin erilaisesa maailmassa=samankaltaiset muistot. Mutta toisaalta mitä väliä. Rakkaus on tärkeintä ja toisen kunnioitus eli ei sillä iällä oikeastaan ole merkitystä. Ja parisuhteitakin on erilaisia.

En näe mitään hyviä syitä oman ikäisen valitsemiselle, mutten näe mitään syitä sitä vastaankaan. Elämä on vapaata.

Tää on ihan tutkittu juttu. Mitä suurempi ikäero, sitä varmemmin suhde kariutuu. Vuoden ikäerolla suhde kestää varmimmin. Poikkeuksia varmasti on, mutta uskoisin, että samanlainen elämäntilanne yhdistää eniten.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan tutkittu juttu. Mitä suurempi ikäero, sitä varmemmin suhde kariutuu. Vuoden ikäerolla suhde kestää varmimmin. Poikkeuksia varmasti on, mutta uskoisin, että samanlainen elämäntilanne yhdistää eniten.

 

Kyllä, itse olin nuorena ikäerosuhteessa ja tuntuu että jäi sen takia elämättä ja kokematta sellainen nuoruus mitä muut ikäiseni elivät. Silloin uskottelin itselleni etten haluakaan, mutta jälkikäteen harmittaa ja tuntuu että jäi jokin kehitysvaihekin kokematta, hyppäsi vaan suoraan siitä yli mikä ei jälkikäteen tarkasteltuna ollut hyvä asia.

Ikäero vaikuttaa myös suhteen dynamiikkaan, mistä tulee helposti epätasapuolinen. Vanhemmasta tulee hirveän helposti auktoriteetti, varsinkin jos hän on mies (kulttuurisesti miehellä on muutenkin enemmän auktoriteettia ja vanhempi ikä vielä tekee tilanteesta entistä tasapainottomamman). Mulla on nyt ollut lähes 10 vuotta itseni ikäinen mies ja vieläkin välillä pysähdyn ihmettelemään miten erilaista on kun suhteessa on tasapuolinen tasapaino. Aiemmassa suhteessa en tiennyt tällaisesta mitään.

Rakkaudessa aidoimmillaan ei oikeastaan voi valita. Ne jotka ovat rakastaneet tajuavat mitä se tarkoittaa.

Itse rakastuin suurin piirtein itseni ikäiseen ja onhan siinä paljon hyviä puolia, joita on jo tähän ketjuun listattu. Silti rakkaus on se isoin juttu. 

Tämän palstan perusteella musta tuntuu usein että harva loppujen lopuksi kokee sellaista rakkautta jonka itse olen saanut. Se on sääli - jos siis rakkautta elämäänsä haluaa. Ei pelkästään kumppanin, parisuhteen tai perheen, vaan rakkauden. Soisin sen kaikille jotka sitä haluavat.