Lue keskustelun säännöt.
Miksi pettämisiä sattuu usein suhteen alussa, kun pitäisi olla alkuhuuma menossa?
29.03.2024 |
Johtuuko epävarmuudesta ja siitä ettei suhteeseen uskalleta heittäytyä?
Jotenkin omaa kokemusmaailmaa vastaan sotii, kun itse olen niin rakastunut etten ajattele muita edes masturboidessani.
Kommentit (19)
Ihastuneena ja rakastuneena ihmisestä tulee hormonitoiminnan ja käyttäytymisen muutosten johdosta puoleensavetävämpi ja se saattaa houkutella kiinnostuneita kosijoita. Jos ei tunne itseään eikä tunteitaan, saattaa lipsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastuneena ja rakastuneena ihmisestä tulee hormonitoiminnan ja käyttäytymisen muutosten johdosta puoleensavetävämpi ja se saattaa houkutella kiinnostuneita kosijoita. Jos ei tunne itseään eikä tunteitaan, saattaa lipsahtaa.
Miksei sitten julkkiksiin ihastuneet stalkkerit ole puoleensavetäviä vaan aina sellaisia kaljuuntuneita setämiehiä tai lihavia naisia?
Mulla johtui epävarmuudesta , taistelin omaa ihastumista vastaan kun pelkäsin että suhteesta ei tule mitään , koska mies asui vielä exänsä kanssa hetken suhteemme alussa . Nyt jos voisin kääntää kelloa niin peruisin tekoni , olen katunut .
Ex-vaimo aloitti pettämisen 20 avioliittovuoden jälkeen. Tai ainakin silloin jäi kiinni ja väitti kyseessä olevan ensimmäinen kerta.
No en ole koskaan lukenut mistään, että pettäminen olisi yleisempää suhteen alussa. Omituinen väite.
Mutta voi johtua ihan vaikka siitäkin, ettei toinen tiedä olevansa suhteessa. Kokemusta on. Halua oli kyllä, mutta en halunnut ottaa riskiä ja kysyä. Olen niin tottunut kaikkeen huonoon. Sitten tietämättäni toinen osapuoli olikin ihan sitoutunut, kysymättä minulta mitään ja kertomatta asiaa. Minä oletin, että asiasta keskustellaan, jotta molemmat tietävät satavarmasti tilanteen. Edelleen halua oli, mutta ei ymmärrystä siitä, että toinen oli edennyt minulle mitään puhumatta ja sitten loukkaantui, kun tein jotain ymmärtämättä että se oli kamala vääryys. Ei minkäänlaista fyysistä juttua edes. Ei edes mitään tunnejuttuja. Mutta loukkasi toista osapuolta, vaikkei ollut avannut edes suutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei koe ihastumista, rakastumista vaan ovat enemmänkin primitiivisiä ja elävät aina sen hetkisessä tilanteessa.
Esim. vaikka eilen olisikin ollut kiva ilta treffi/uuden seurustelukumppanin kanssa, eivät silti laita sille painoarvo vaan jos seuraavana päivänä tapaavat toisen kiinnostavan ihmisen, panevat sitäkin.
Toki se satuttaa silloin jos toinen osapuoli on voimakkaasti ollut sitä mieltä että tästä kehittyy romanttinen monogaminen rakkaustarina, mutta ihmisiä on moneksi, ja pohjimmiltaan ihminen on kuitenkin vain eläin.
Joo, olen käynyt psykoterapiassa ja terapeutti sanoi että kaikilla ei pysy jatkuvasti se mielikuva omasta rakkastaan eli jos se mielikuva ei ole siinä, kun se eri ihana nainen on saatavilla niin silloinhan sitä petetään :(
Mietin myös että voisikohan oksitosiinihormoonkin vaikuttaa asiaan eli jos toiselle sitä ei kunnolla erity niin hän ei rakastu siten että olisi sitoutunut siihen rakkautensa kohteeseen?
Ap
Minulla kun oli piiiiiitkä sinkkuus takana enkä todellakaan ymmärtänyt tekeväni jotain niin traagista. Kaikelta olisi vältytty, jos toinen olisi avannut suunsa eikä vain olettanut, että minä ymmärrän missä mennään ilman, että siitä edes puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en ole koskaan lukenut mistään, että pettäminen olisi yleisempää suhteen alussa. Omituinen väite.
Mutta voi johtua ihan vaikka siitäkin, ettei toinen tiedä olevansa suhteessa. Kokemusta on. Halua oli kyllä, mutta en halunnut ottaa riskiä ja kysyä. Olen niin tottunut kaikkeen huonoon. Sitten tietämättäni toinen osapuoli olikin ihan sitoutunut, kysymättä minulta mitään ja kertomatta asiaa. Minä oletin, että asiasta keskustellaan, jotta molemmat tietävät satavarmasti tilanteen. Edelleen halua oli, mutta ei ymmärrystä siitä, että toinen oli edennyt minulle mitään puhumatta ja sitten loukkaantui, kun tein jotain ymmärtämättä että se oli kamala vääryys. Ei minkäänlaista fyysistä juttua edes. Ei edes mitään tunnejuttuja. Mutta loukkasi toista osapuolta, vaikkei ollut avannut edes suutaan.
Enhän minä sanonut että yleisempää, sanoin vaan "pettämistä tapahtuu usein", mikää sotii vastaan minun omaa kokemusmaailmaa kun itse en ajattele ketään muuta kuin omaa rakastani.
ap
Jakamisen ilo? Sharing is caring.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina pitänyt itseäni tosi tunteellisena ihmisenä, mutta parisuhteissa olen huomannut, etten ehkä kuitenkaan ole ihan niin tunteellinen kuin olen kuvitellut... Juurikin vaikka se, että minä voin olla tosi ihastunut, mutta silti pitää itseäni vapaana, jos suhteesta ei erikseen sovita. En minä oleta pääseväni toisen ihmisen pään sisään, joten jos mistään ei puhuta niin ajattelen sitten, että ei ole halua puhua --> tilanne ei ole muuttunut --> olen vapaa tekemään mitä haluan.
Samoin minulle on sanottu, etten taida olla erityisen pussailevaa tyyppiä. Tajusin, että en minä oikein olekaan. En, vaikka olen kuvitellut olevani. Toki siinäkin vaikuttaa että miten toinen toimii... jos toinen on passiivinen niin se tarttuu minuun. Jos toinen aloittaa usein suutelemaan, niin en minä peräänny. Huomaan paljon toisen tekemisiä ja sen mukaan sitten itsekin toimin. Mutta on se ollut aika hurjaa huomata, etten taidakaan olla ihan sellainen kuin olen tosissani kuvitellut olevani. En minä kai sitten olekaan niin tunteellinen ihmisten kanssa. Eläimiä kohtaan on suuri rakkaus kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt itseäni tosi tunteellisena ihmisenä, mutta parisuhteissa olen huomannut, etten ehkä kuitenkaan ole ihan niin tunteellinen kuin olen kuvitellut... Juurikin vaikka se, että minä voin olla tosi ihastunut, mutta silti pitää itseäni vapaana, jos suhteesta ei erikseen sovita. En minä oleta pääseväni toisen ihmisen pään sisään, joten jos mistään ei puhuta niin ajattelen sitten, että ei ole halua puhua --> tilanne ei ole muuttunut --> olen vapaa tekemään mitä haluan.
Samoin minulle on sanottu, etten taida olla erityisen pussailevaa tyyppiä. Tajusin, että en minä oikein olekaan. En, vaikka olen kuvitellut olevani. Toki siinäkin vaikuttaa että miten toinen toimii... jos toinen on passiivinen niin se tarttuu minuun. Jos toinen aloittaa usein suutelemaan, niin en minä peräänny. Huomaan paljon toisen tekemisiä ja sen mukaan sitten itsekin toimin. Mutta on se ollut aika hurjaa huomata, etten taidakaan olla ihan sellainen kuin
Tarkoitin ihan sellaisia tilanteita missä on puhuttu ja sovittu "ei ole muita".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei koe ihastumista, rakastumista vaan ovat enemmänkin primitiivisiä ja elävät aina sen hetkisessä tilanteessa.
Esim. vaikka eilen olisikin ollut kiva ilta treffi/uuden seurustelukumppanin kanssa, eivät silti laita sille painoarvo vaan jos seuraavana päivänä tapaavat toisen kiinnostavan ihmisen, panevat sitäkin.
Toki se satuttaa silloin jos toinen osapuoli on voimakkaasti ollut sitä mieltä että tästä kehittyy romanttinen monogaminen rakkaustarina, mutta ihmisiä on moneksi, ja pohjimmiltaan ihminen on kuitenkin vain eläin.
Minä ilmottaudun; en ole koskaan ihastunut tai rakastunut. Tosin en ole kiinnostunut hyppäämään kukasta kukkaan, viihdyn erittäin hyvin ilman minkäänlaista suhdetta.
Varsinkin nuorempana oli tuo tyyli, että kun "kuului asiaan" että joku tyyppi piti olla kun kaikilla muillakin oli, sitä sitten ajelehti lyhyisiin suhteisiin jotka ei merkinneet itselle yhtään mitään. Eipä silti, en usko että merkitsi sille toisellekaan osapuolelle, lähinnä sellaista kokeilua ja itsensä etsimistä.
Nyt aikuisena en jaksa enää leikkiä. Vie turhaan energiaa ja aikaa kun kuitenkaan mitään sen pysyvämpää edes halua. Keskityn työhöni ja urani eteenpäin viemiseen, kissoihini ja pariin hyvään ystävääni. En ainakaan herätä kenessäkään mitään turhia odotuksia.
Ja nyt kun tulet pää punaisena pitämään moraalisaarnaa, säästä itsesi siltä. Olen ainakin rehellinen, en herätä falskeja toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastuneena ja rakastuneena ihmisestä tulee hormonitoiminnan ja käyttäytymisen muutosten johdosta puoleensavetävämpi ja se saattaa houkutella kiinnostuneita kosijoita. Jos ei tunne itseään eikä tunteitaan, saattaa lipsahtaa.
Luulen, että varsinkin mies on rakkaushuumassa paras versio itsestään myös muussa seurassa kuin rakastettunsa seurassa. Itsevarmempi, iloisempi, rennompi ja sosiaalisempi eikä tietoista pakkoa tai tarvetta viritellä mitään. Tämä saattaa olla ulkopuolisen silmissä puoleensavetävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuneena ja rakastuneena ihmisestä tulee hormonitoiminnan ja käyttäytymisen muutosten johdosta puoleensavetävämpi ja se saattaa houkutella kiinnostuneita kosijoita. Jos ei tunne itseään eikä tunteitaan, saattaa lipsahtaa.
Luulen, että varsinkin mies on rakkaushuumassa paras versio itsestään myös muussa seurassa kuin rakastettunsa seurassa. Itsevarmempi, iloisempi, rennompi ja sosiaalisempi eikä tietoista pakkoa tai tarvetta viritellä mitään. Tämä saattaa olla ulkopuolisen silmissä puoleensavetävää.
Ja silloin petetään? Jotenkin naurettava ajatus. No johtuu varmaan siitä että itsellään sitä vientiä on ollut joten en ole mistään huomiosta riippuvainen.
ap
No eikä satu usein tai varsinkaan useammin kuin myöhemmin. Mihin tämä väitteesi perustuu? Tuntuuko susta siltä, niin sen on pakko olla totta?
Vierailija kirjoitti:
No eikä satu usein tai varsinkaan useammin kuin myöhemmin. Mihin tämä väitteesi perustuu? Tuntuuko susta siltä, niin sen on pakko olla totta?
Googlaa "pettäminen suhteen alussa" paljon on näitä tarinoita.
ap
# 17 vähän niinkuin tällaista
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16471660/pettaminen-parisuhteen-alussa
Osa ihmisistä ei koe ihastumista, rakastumista vaan ovat enemmänkin primitiivisiä ja elävät aina sen hetkisessä tilanteessa.
Esim. vaikka eilen olisikin ollut kiva ilta treffi/uuden seurustelukumppanin kanssa, eivät silti laita sille painoarvo vaan jos seuraavana päivänä tapaavat toisen kiinnostavan ihmisen, panevat sitäkin.
Toki se satuttaa silloin jos toinen osapuoli on voimakkaasti ollut sitä mieltä että tästä kehittyy romanttinen monogaminen rakkaustarina, mutta ihmisiä on moneksi, ja pohjimmiltaan ihminen on kuitenkin vain eläin.