Lue keskustelun säännöt.
Pieniä asioita töissä, jotka saavat koulukiusausmuistot esiin
27.03.2024 |
(Kiusaamista se porukasta pois jättökin ym näkymättömäksi tekeminen siis kait on)
Niin ihan vaikka se jos sanon jotakin porukassa ja just siihen minun juttuuni ei vastata, kynnykseni sanoa mitään nousee ihan hirveästi.
Jos sanon jollekin porukalle ohi mennessä huomenta mutta niin hiljaa että kukaan ei kuule, enkä siis saa vastausta, niin päättelen ettei minusta pidetä.
Jos olen huoneen toisessa reunassa syömässä/kahvitauolla ja toiseen reunaan on jäänyt joku muu muiden hävittyä, ja uusia tyyppejä ilmestyy sinne, joilla just onkin asiaa sille toiselle ja jäävät sinne samaan päätyyn ja siihen tulee vielä muitakin puhumaan samasta asiasta ja minä jään yksin toiseen reunaan niin taas on porukasta pois jättämistrauma aktivoitu.
Kun saan palautetta jostakin, käännän sen mielessäni aina niin että se oli negatiivista koska en varmasti osaa mitään eikä minusta pidetä.
jne.
Eli ihan tällaisia arkipäivän työhetkiä, joita kukaan ei mitenkään tarkoituksella "tee", mutta minun mieleni kääntää aina kaiken itseäni vastaan. Vaikka toisaalta olen huomannu että olen ollut ihan yhdenvertainen työyhteisön jäsen kuten muutkin. Silti, on aika raskasta elää näitä kokemuksia jatkuvasti uudelleen. Tarvitsisn varmaan jonkin tukityöpaikan, jossa olisi vain mukavia ihmisiä kasvattamassa itsetuntoa ja -luottamusta niin että ehkä pääsisim traumoistani yli. Olen siis 30v nyt.
Kommentit (7)
Kuulin, että työpaikalla monet on kyläilleet toistensa luona, kauempaakin ja olleet yön ylikin. En tiennyt, että niin moni tuntee toisensa niin hyvin tai tapaa muualla kuin töissä. Tuntuu nyt tosi ulkopuoliselta, kun itse en tapaa ketään muuta kuin työpaikalla. Monet tapaa isommallakin porukalla, minä kuulen jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin siis, että ollaan töissä suunnilleen samanlaisia kavereita kaikki, kahvipöydässä ym. Mut muut onkin ystäviä ja minä vain kaveri tai tuskin edes sitä, saan olla mukana yhteisissä keskusteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Luulin siis, että ollaan töissä suunnilleen samanlaisia kavereita kaikki, kahvipöydässä ym. Mut muut onkin ystäviä ja minä vain kaveri tai tuskin edes sitä, saan olla mukana yhteisissä keskusteluissa.
Joo tollasta on tosi ikävä huomata. Vaikka itse olen pannut merkille myös sen että ei ketään ns. suljeta pois jos tyrkyttää itseään mukaan erinäisiin juttuihin mutta jos hiljaisempana ihmisenä ja ei porukan hauskuuttajana jäät jotain kutsua odottelemaan niin ei sitä tapahdu. Eli noissa kahvipöytäkeskusteluissakin, niin hyvin minut otetaan vastaan siellä kun menen juttuun mukaan mutta ei kukaan erikseen ala kutsumaan. Välillä mietin että lähes ainut mitä toivoisin itselleni, jos saisi toivoa mitä vaan niin haluaisin olla "se hyvä tyyppi", joka pärjää porukassa kuin porukassa ja jonka seuraan hakeudutaan. Ap
Minua ahdisti se, että päälleni puhutaan usein enkä saa suunvuoroa. Koin, että minun sanomiseni eivät kiinnosta ja tämä aiheutti huonommuuden tunnetta.
Lopulta tajusin, että "voimakkaat persoonat" puhuvat jatkuvasti toisten päälle ja se saa asiansa sanottua kuka huutaa kovimpaan ääneen. Joissain tilanteissa esim. palavereissa tälläiset päällepuhujat kohtaa toisensa ja sitten huutavat kilpaa kun kumpikaan ei luovuta.
Nykyään en tästä enää ahdistu, vaan tuollainen käytös ennemminkin huvittaa. Jos minulla on tärkeää sanottavaa niin toistan asian kun saan puheenvuoron. Toisten päälle en alennu huutamaan. Jos taas ei ole mitään tärkeää niin annan olla ja annan näiden päällepuhujien meuhkata keskenään.
Kun uudessa työssä kokenut työntekijä naurahtaa esittämälleni kysymykselle kuin olisin idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun uudessa työssä kokenut työntekijä naurahtaa esittämälleni kysymykselle kuin olisin idiootti.
Joo tämänkin olisin voinut lisätä listalleni. Vaikka todennäköisesti ei tee sitä pahuuttaan. Ap
On hyvä tiedostaa kyseessä olevan vain muistoista ja vanhoista traumoista kumpuava reaktio, ei mitään, mitä muut todella tekevät. Joka kerta, kun pysähtyy reaktion äärelle ja saa siitä kiinni, onnistuu heikentämään reaktion syntymekanismia.