Mikä on mielestäsi näiden kahden ero?

Olen rakastunut vaimooni ja rakastan lastani.

Aikamuoto

Olla rakastunut tuntuu hetkittäiseltä, rakastaminen on pysyvämpää.

Vierailija kirjoitti:

Aikamuoto

Minun mielestäni nuo ovat kaksi aivan eri asiaa. Ihmistä voi rakastaa vaikka ei olisi koskaan ollut häneen rakastunut. Vaikkakin siinä tapauksessa rakkaus on enemmänkin vain kiintymystä ja kaverillista, valinta. 

Olla rakastunut on enemmän sellaista hullaantumista, omistushalua ja vähän itsekästäkin, rakastaminen on sitä kun asettaa kohteen etusijalle ja on valmis uhrauksiin ko henkilön tai asian puolesta. "Rakastuneet katsovat toisiaan silmiin, rakastavat katsovat samaan suuntaan".

Ihminen voi rakastaa monella eri tavalla. Rakastunut on vain romanttisessa mielessä ja se on usein sekoitus rakkautta ja ihastumista samaan aikaan. Siksi esim lapsiaan tai ystäviään voi rakastaa olematta heihin rakastunut. Ja sit taas esim omaan kumppaniinsa voi olla rakastunut ja rakastaa samaan aikaan. Esim parisuhteessa toista voi oppia rakastamaan ilman että on koskaan ihastunut tai rakastunut ja silti suhde voi toimia. Kun taas toisissa suhteissa rakastutaan ja rakastetaan, mutta rakastuminen voi hiipua tai olla hiipumatta. Ja jos se hiipuu rakastua voi myös uudestaan. Rakkaus on muuntautuva ihmeellinen asia.

6 kommentin lähettäjä on muuten monen kanssa eri mieltä siitä, että rakastuminen olis vaan hullaantumista tai jotenkin kevyempää kun rakkaus. Mun mielestä rakastuminen vaatii aina myös rakkauden pohjalle tai muuten se on vaan vahva ihastuminen. Ihastuminen ja rakastuminen sekotetaan usein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamuoto

Minun mielestäni nuo ovat kaksi aivan eri asiaa. Ihmistä voi rakastaa vaikka ei olisi koskaan ollut häneen rakastunut. Vaikkakin siinä tapauksessa rakkaus on enemmänkin vain kiintymystä ja kaverillista, valinta. 

Rakastaminen on aina valinta. Rakastuminen ei niinkään ole tietoinen valinta vaan seuraus jostain, kuten ihmiseen tykästymisestä.

Rakastuminen on tilapäinen mielenhäiriö, rakastaminen pysyvä olotila.

Olla rakastunut = tunteidensa vietävissä

Rakastaa = ottaa rakastaminen asenteeksi

Vierailija kirjoitti:

6 kommentin lähettäjä on muuten monen kanssa eri mieltä siitä, että rakastuminen olis vaan hullaantumista tai jotenkin kevyempää kun rakkaus. Mun mielestä rakastuminen vaatii aina myös rakkauden pohjalle tai muuten se on vaan vahva ihastuminen. Ihastuminen ja rakastuminen sekotetaan usein. 

Moni jolta rakkaus vaan loppuu, ei ole edes todellisuudessa ollut koskaan rakastunut kumppaniinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamuoto

Minun mielestäni nuo ovat kaksi aivan eri asiaa. Ihmistä voi rakastaa vaikka ei olisi koskaan ollut häneen rakastunut. Vaikkakin siinä tapauksessa rakkaus on enemmänkin vain kiintymystä ja kaverillista, valinta. 

Rakastaminen on aina valinta. Rakastuminen ei niinkään ole tietoinen valinta vaan seuraus jostain, kuten ihmiseen tykästymisestä.

Rakastaminen ei oo valinta. Harvoin esim äiti lopettaa lapsensa rakastamisen vaikka lapsi olisi sarjamurhaaja. Samoin saattaa rakastaa jotain ihmistä jota ei esim voi sietää yhtään. On valinta, että myöntääkö sen rakkauden tai onko yhteydessä tälläiseen ihmiseen (mun mielestä ei kannata vaan pitää pitää omat terveet rajansa) mutta rakkaus ei välttämättä koskaan katoa koska se ei ole tahdosta tai valinnasta kiinni. Itse rakastamisen tunne ei siis ole valinta, vaan se mitä sen suhteen tekee on. 

Vierailija kirjoitti:

Olla rakastunut on enemmän sellaista hullaantumista, omistushalua ja vähän itsekästäkin, rakastaminen on sitä kun asettaa kohteen etusijalle ja on valmis uhrauksiin ko henkilön tai asian puolesta. "Rakastuneet katsovat toisiaan silmiin, rakastavat katsovat samaan suuntaan".

Tällä perusteella rakastaa voisi vain yhtä ihmistä, kun asettaa kohteen etusijalle. Ihmisen tulis rakastaa ensin itseään, sitten muita, ei vaan sokeesti yhtä ihmistä jonka asettaa etusijalle. Sun elämän päähenkilön tulisi olla sinä, ei kukaan muu. Se kenet otat siihen vierelle onkin sitten toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

6 kommentin lähettäjä on muuten monen kanssa eri mieltä siitä, että rakastuminen olis vaan hullaantumista tai jotenkin kevyempää kun rakkaus. Mun mielestä rakastuminen vaatii aina myös rakkauden pohjalle tai muuten se on vaan vahva ihastuminen. Ihastuminen ja rakastuminen sekotetaan usein. 

Näin minustakin! Jos sanoo "olen rakastunut" se tarkoittaa myös että rakastaa. 

Olla rakastunut on huomattavasti vahvempi olotila kuin rakastaa. Rakastaa voi vaikka millä tavoin, mutta rakastunut on romanttista ja hullaannuttavaa, mielen sekoittavaa tunnetta joka sekin tosin tasoittuu ajan kanssa mutta ei pääty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamuoto

Minun mielestäni nuo ovat kaksi aivan eri asiaa. Ihmistä voi rakastaa vaikka ei olisi koskaan ollut häneen rakastunut. Vaikkakin siinä tapauksessa rakkaus on enemmänkin vain kiintymystä ja kaverillista, valinta. 

Rakastaminen on aina valinta. Rakastuminen ei niinkään ole tietoinen valinta vaan seuraus jostain, kuten ihmiseen tykästymisestä.

Rakastaminen ei oo valinta. Harvoin esim äiti lopettaa lapsensa rakastamisen vaikka lapsi olisi sarjamurhaaja. Samoin saattaa rakastaa jotain ihmistä jota ei esim voi sietää yhtään. On valinta, että myöntääkö sen rakkauden tai onko yhteydessä tälläiseen ihmiseen (mun mielestä ei kannata vaan pitää pitää omat terveet rajansa) mutta rakkaus ei välttämättä koskaan katoa koska

Siis väität että rakastat sitä renttua? Ei, et rakasta häntä vaan sitä haavekuvaa mitä kuvittelet että teistä olisi voinut tulla. Kyseisess ihmisessä on jotain joka osuu johonkin sussa, kyse on traumasidoksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Olla rakastunut on huomattavasti vahvempi olotila kuin rakastaa. Rakastaa voi vaikka millä tavoin, mutta rakastunut on romanttista ja hullaannuttavaa, mielen sekoittavaa tunnetta joka sekin tosin tasoittuu ajan kanssa mutta ei pääty. 

50 v kun ollut naimisissa ja toinen sanoo rakastan sinua edelleen, siinä on jotain todella syvää.