Viulunsoitto harrastuksena?

ja tiedän että on vaativaa. Täällä oletetaan että vanhempi on mukana tunneilla alkuun että oppii oikean soittoasennon yms. ja voi kotona korjata asentoa.



Viulu on vaativa sen tiedän.



Ei voida olettaa että vanhempi osaa soittaa. Oma lapseni soittaa huilua ja en ole mukana mitenkään muutoin kun konserteissa kuuntelemassa ja joskus muistutan kotona harjoittelusta.

Viulu on kyllä haasteellinen soitin, ja harjoitella täytyy päivittäin vähintään 30 minuuttia. Ei se kuitenkaan mikään mahdoton soitin ole, jos lapsi on musikaalinen ja motorisesti näppärä sekä kärsivällinen. Minäkin opin! Meidän perheessämme ainakaan kukaan muu ei osannut soittaa mitään soitinta. Viulun virittäminenkin jäi kyllä pelkästään viulunsoitonopettajan tehtäväksi. En opetellut itsekään virittämään soitinta kuin vasta hyvin myöhään, ja silloinkin vain joten kuten. Kyllä virittämistä kuitenkin kannattaa lapsen ja vanhemman harjoitella pikkuisen, sillä siitä on apua, jos vaikka viulu tärähtää ja menee kokonaan vireistä pois. Kannustusta pieni soittaja tarvitsee kovasti, sillä muuten voi väsymys ja kyllästyminen viedä nopeasti voiton. Tsemppiä!

5-vuotiaasta saakka ja onhan viulu vaikea soitin. Lapsi nuotit opittuaan soitti itse ilman minkäänlaista ohjausta pari kolme pianokouluvihkoa läpi pianolla, ja ei sellainen viululla onnistuisi. Ja vaatiihan se tarkkaa korvaakin. Itse en osaa soittaa viulua ollenkaan mutta osaan kyllä sen virittää.

Kukaan perheestäni ei osannut viulua soittaa, äiti kyllä pianoa, muttei se osannut viulua virittää. Ei todellakaan haittaa vaikka vanhemmat eivät ole musikaalisia, jos lapsi vaan tykkää soittamisesta. Harjoittelemaan pitää varmasti aina silloin tällöin patistaa, mutta se on ihan normaalia. Ihana harrastus kaikinpuolin:-)

Viulunsoitto vaatii tarkkaa korvaa ja on myös teknisesti vaativaa. Kärsivällisyyttä soittajalta ja ympäristöltä vaaditaan jo senkin vuoksi, että alussa pikkuviulistin soitto on melkoista kärsmystä kuunnella :-) Pienet sormet kun eivät vielä osu oikeille kohdilleen tuottaakseen puhtaita säveliä.



Jos lapsi on kärsimätön luonteeltaan ja haluaa nopeasti tuloksia, viulu ei ole paras mahdollinen soitin. Esimerkiksi pianosta ja kitarasta, monista puhaltimistakin, saa jo heti alussa irti "kaunista musiikkia" ja siten nämä soittimet palkitsevat nopeammin. Toisaalta, jos lapsi on musikaalinen (etenkin tarkkakorvainen), kunnianhimoinen, valmis tekemään työtä soittoharrastuksen eteen, viulu tuntuu hänelle fyysisesti sopivalta (soittoasento tuntuu hyvältä) ja hän on siitä ITSE INNOSTUNUT, on se ehdottomasti hyvä valinta. Viulu on soitinten aatelia. Se kehittää musikaalisuutta paremmin kuin moni muu soitin ja on parhaimmillaan elinikäinen rakkaus lapselle.



Hyvä, jos vanhemmilla olisi jotakin tietämystä, mutta ei se varmaankaan ehdoton edellytys ole. Kannattanee katsoa, miten harratsus lähtee käyntiin ja ennenkaikkea miten lapsi kokee sen. Jos soittotunnit ahdistavat, kannattaa miettiä soittimen vaihtoa. Musiikkiharrastuksen tulee ennenkaikea olla iloinen ja elämää rikastuttava asia!



t. Musiikinopettaja

lapsi on kyllä kärsivällinen ja nopea oppimaan (hyvä muisti), mutta myös arka näin alkuun ja pelkää että pikkusisko pääsee viuluun käsiksi ja rikkoo sen tai itse pudottaa. Ajattelin että näin alkuun riittäisi pieni harjoittelu joka arkipäivä läksyjen teon jälkeen. Myöhemmin tulossa myös yhteissoittotunteja, jotka varmaan lapsesta mukavampia kuin yksilötunnit, varsinkin kun tyttömme on ilmeisesti ryhmän vanhimpia. Viulunsoiton oppikirja Iloinen viuluniekka vaikuttaa hauskalta ja selkeältä, mutta ope tosiaan hieman turhan vaikeaselkoinen ja nopea ainakin näin ensi alkuun. Viulu on lainasoitin.

Paljon vaatii kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja kurinalaisuutta ja päivittäistä harjoittelua, jotta edistymistä tapahtuu. Lisäksi viuluopinnot (kuten muidenkin instrumenttien opiskelu) ovat paljolti suorittamista ja edistymistä arvioidaan vuosittain soittonäytteillä, konserteissa esiintymisillä sekä kurssitutkinnoin. Viulua täytyy virittää jatkuvasti, joten olisi hyvä, jos perheessä joku osaisi tämän tehdä.



Mutta kuten musiikinopettaja tuossa ylempänä mainitsi, viulu todellakin on soitinten aatelia ja sen soittamisen opettelu voi johtaa elinikäiseen rakkauteen soittamiseen ja klassiseen musiikkiin.



t. viulisti

Laittaisin lapsen viulutunnille vain jos selvästi erittäin lahjakas. Viulu on niin vaikea soitin, että jollei ole suurta intoa musiikkin, sen soitteminen on piinaa. Kestää todella kauan ennen kuin soitto rupeaa kuulostamaan hyvältä. Pianonsoittajat pimputtelee matineoissa siedettävästi jo aika pian, mutta pikku viulistien soitto on kuin kissan rääkkäystä. Olin sisaruksistani ainoa joka valitsi viulun. Lopputulos: muut osaavat edelleen soittaa ja sitä joskus harrastavatkin. Minä en osaa enää edes nuotteja lukea vaikka monta vuotta viulunsoittoa kärvistelin ja teoriatunnit kävin. En ollut ihan toivottoman epämusikaalinen koska kerran pääsin viulua soittamaan. Mutta jos nyt joku laittais mulle viulun kouraan, en osaisi enää soittaa sillä mitään.

muutoin ei. t. 8

Viulu ei ole sen vaikeampi soitin kun mikään muukaan. Kaikki soittimet (laulu mukaan lukien) vaativat ammattitason saavuttamiseksi hurjasti työtä. Sen voi sanoa, että alku on ehkä hieman vaikeampaa kun pianossa, mutta lopputulos on palkitsevampaa. Odota kunnes lapsesi pääsee ensimmäiselle kesäleirille, jossa on muitakin kavereita soittamassa, jossa saa soittaa orkesterissa ja muutenkin viettää aikaa samanhenkisessa porukassa. Pianonsoitto se siihen verrattuna vasta yksinäistä pimputusta on.

Jos viulunsoitosta ei tule ammattia, siitä tulee kuitenkin merkittävä henkireikä. Ei tarvitse olla ammattilainen, että nauttii siitä. Monet jatkavat opintojen oheessa soittoharrastusta ylioppilasorkestereissa (esim. Ylioppilaskunnan Soittajat, www.ys.fi) ja saavat siitä lisää elinikäisiä ystäviä.

Mistä löysit opettajan noin pienelle? Meidän 3v haluaisi opetella viulun soittoa mutta en ole löytänyt googlettamalla paikkaa johon otettaisiin noin pieniä, vasta 5v alkaen tuntuvat ottavan. Helsigissä asumme joten jos jostain niin täältä luulisi kuitenkin löytyvän. Tietääkö kukaan?

ja hyvin tuo pärjää. Riippuu opettajastakin varmaan, kuinka korkealle tähdätään ja kuinka kovat vaatimukset on. Tyttö on nyt 12 ja soittaa opiston orkesterissa alttoviulua. Eikä tosiaankaan treenaa puolta tuntia päivässä.



En osaa virittää viulua eikä ope sitä voi edellyttää. Opettajan on opetettava virittäminen lapselle.



Viulu on soitin siinä missä muutkin, minusta on huono juttu jos se otetaan liian vakavasti. Ideana on tuottaa mielihyvää musiikin kautta.

Viulunsoitto vaatii tarkkaa korvaa ja on myös teknisesti vaativaa. Kärsivällisyyttä soittajalta ja ympäristöltä vaaditaan jo senkin vuoksi, että alussa pikkuviulistin soitto on melkoista kärsmystä kuunnella :-) Pienet sormet kun eivät vielä osu oikeille kohdilleen tuottaakseen puhtaita säveliä. Jos lapsi on kärsimätön luonteeltaan ja haluaa nopeasti tuloksia, viulu ei ole paras mahdollinen soitin. Esimerkiksi pianosta ja kitarasta, monista puhaltimistakin, saa jo heti alussa irti "kaunista musiikkia" ja siten nämä soittimet palkitsevat nopeammin. Toisaalta, jos lapsi on musikaalinen (etenkin tarkkakorvainen), kunnianhimoinen, valmis tekemään työtä soittoharrastuksen eteen, viulu tuntuu hänelle fyysisesti sopivalta (soittoasento tuntuu hyvältä) ja hän on siitä ITSE INNOSTUNUT, on se ehdottomasti hyvä valinta. Viulu on soitinten aatelia. Se kehittää musikaalisuutta paremmin kuin moni muu soitin ja on parhaimmillaan elinikäinen rakkaus lapselle. Hyvä, jos vanhemmilla olisi jotakin tietämystä, mutta ei se varmaankaan ehdoton edellytys ole. Kannattanee katsoa, miten harratsus lähtee käyntiin ja ennenkaikkea miten lapsi kokee sen. Jos soittotunnit ahdistavat, kannattaa miettiä soittimen vaihtoa. Musiikkiharrastuksen tulee ennenkaikea olla iloinen ja elämää rikastuttava asia! t. Musiikinopettaja

Erittain hyvin sanottu!

tai sitten ihan yksityisopetuksena. Ei täälläkään musiikkiopistot noin pieniä ota. Mekin aluksi "kokeiltiin" Suzuki-opettajan kanssa, vähän sillä mielellä, että jaksaako lapsi keskittyä ym. Hyvin jaksaa meidän 3-vuotias keskittyä soittotunnilla ja harjoitella kotonakin, toisaalta lapsi kyllä tykkää soittamisesta hirmuisesti ja tunnit ovat tosi tärkeitä hänelle. Kotiharjoittelua tehdään täysin lapsen ehdoilla, lapsi on vielä niin itsepäinenkin, että pakolla ei suostu tekemään mitään :)

Mutta Susuki-kouluista kannattaa siis kysellä pienelle viulutunteja.

Mistä löysit opettajan noin pienelle? Meidän 3v haluaisi opetella viulun soittoa mutta en ole löytänyt googlettamalla paikkaa johon otettaisiin noin pieniä, vasta 5v alkaen tuntuvat ottavan. Helsigissä asumme joten jos jostain niin täältä luulisi kuitenkin löytyvän. Tietääkö kukaan?

Pienelle (alle 6v) kannattaa hakea suzuki-viulu-opetuspaikkaa. Helsingistä löytyy goglettamalla.

Toinen vaitoehto on yksityistunnit, opettajan löytäminen voi tosin olla vaikeata, kun kaikki eivät ota pieniä. Opettaja kannattaa valita hyvä ja kokenut pikku lapselle, niin ei tule pettymyksiä.

musiikkioppilaitoksista voi kysyä.



Ihanne olisi, jos soittotunteja olisi pienellä useamman kerran viikossa. Yksi tunti alle kouluikäiselle viikossa ei oikein riitä.



Meillä lapset aloittaneet viulunsoiton

osaan itse virittää viulun korvakuulolta, vaikka en itse soita mitään, lauleskelen vain karaokea.. ;). Setäni (opettanut harmonikkaa) väittää, että minulla on absoluuttinen sävelkorva. Meidän suvussa on entisiä ammattisoittajia, isä-vainaani soitti sekä tanssilavoilla että kaupunginorkesterissa.



Viuluun lapsi laitettiin, kun kuunteli setänsä harmonikan soittamista ja itse halusi oppia soittamaan pianoa, harmonikkaa tai viulua. Pohdittiin, mikä soitin vie kerrostalossa vähiten tilaa ja on helpoin kantaa mukana, eli viulu. Tyttö on edistynyt hyvin, oppii nopeasti ja ollut teeveessäkin.

mutta kaikille niille, joiden lapsi soittaa jotain jousisoitinta ja jotka eivät osaa itse virittää sitä, on nykyisin tarjolla yksinkertainen apu: ostakaa viritysmittari. Hanki pari kuukautta itse viritysmittarin, koska soitan harrastelijaorkesterissa, enkä saa soitintani tarpeeksi tarkasti samaan vireeseen oboen kanssa (jolla meidän orkesterissa annetaan A). Mittari maksoi 12 euroa ja sen avulla on todella helppo virittää mikä tahansa kieli tarpeeksi tarkasti oikeaksi aloittelevan jousisoittajan harjoittelua varten.



Sen verran pitää tietää, että minkänimistä kieltä on virittämässä. Lisäksi on hyvä tietää muiden nuottien nimet ja niiden suhde viritettävään kieleen (ovatko ne sen ylä- vai alapuolella). Mittari siis näyttää, mitä säveltä soitettava ääni on lähinnä ja onko ääni nyt täsmällisen tason ylä- vai alapuolella. Sen mukaan voi joko kiristää tai löysätä viritettävää kieltä.



Lapsen on paljon mukavampi harjoitella, kun viulu (tai sello tai basso) on vireessä.



Ja näin omien lasteni kehittymistä seurattuani voin sanoa, että lapsi edistyy ihan mukavasti, jos hän harjoittelee aluksi päivittäin 10 minuuttia. Harjoittelun säännöllisyys on paljon tärkeämpää kuin siihen käytetty aika. Joka toinen päivä harjoitteleva lapsi edistyy paljon hitaammin kuin joka päivä harjoitteleva, vaikka se harvemmin harjoitteleva käyttäisi kerralla selvästi pitemmän ajan.

meillä on kanssa käytössä viritysmittari, jolla viritän pienemmän lapsen viulun. On ihan helppoa.



Isompi lapsi virittää jo itse ääniraudan avulla.



Korva kehittyy viulunsoiton myötä.

Absoluuttista korvaa ei tarvitse olla.



Suuret tapahtumat ovat kivoja, esim. Mauno Järvelän Näppärikurssit. Suosittelen niitä pikku viulisteille.



t. viulumamma

Mielestäni viulunsoiton aloittaminen, 3-4 vuotiaana ei todellakaan ole tarkoituksena lapsen saada aikaan jänis istui maassa puhtaasti viulusta!



Mielestäni jos lapsi haluaa kokeilla soitinta tuon ikäisenä ja on selvästi kiinnostunut ja ymmärtää pointin että sitä pitää kovasti harjoitella ja siitä ei tule heti ukko noat tai jänikset ulos niin mikä ettei! Hienointahan on uskallus koskea ja KOKEILLA! Sehän on sitten jokaisen oma näkemys siitä äänestä minkä lapsi saa aikaan onko se ilo kuuntelijalle vaiko kärsimys... Minä koen sen ilona ja hyvinkin huvittavana... Ja mikä parasta ANTAUMUKSELLA! Asennetta vanhemmat, asennetta! ;) Ääntä mahtuu maailmaan!

viulunsoiton opettajat on usein ulkomailta tulleita, mutta mukavia silti. Esimerkki on usein tärkeämpää kuin se, miten artikuloidaan. Ainakin itse opin mallin kautta. Ei viulua tarvi kotona osata heti virittää, jos menee pahasti epävireeseen, niin mä ainakin kävin opistolla pyytämässä jotakuta virittämään sen. eihän siinä men kuin muutama minuutti ja vaikka joku viulutuntia odottava oppilas auttaa mielellään. Kivaa ja yhteisöllistä puuhaa se soittaminen on, mutta aikaa vie.