Mistä voi tietää, onko joku asia valemuisto vai totta?

Minulla on ollut hyvin pienestä lähtien sellainen tunne, tai se tuntuu oikeastaan tiedolta, että minulle on tehty seksuaalista väkivaltaa. Tämä ajatus on ollut minulla oikeastaan paljon ennen kuin olen ymmärtänyt, mitä seksuaalinen väkivalta tarkoittaa enkä oikein seksistä tai seksuaalisuudesta ole varmaankaan sen ikäisenä vielä kovin paljon tiennyt. Muistan tämän tunteen ja mikä minusta on siis tuntunut aina tiedolta, jostain esikouluajoista tai hieman sitä ennen. Se on siis yksi sellaisista "ydinmuistoista", joita minulla pisimpään on ollut. Niistä osa on traumaattisia asioita ja osa mukavia, mutta sellaisia ydinmuistoja, jotka ajoittuvat tietoisen muistamisen aikaan. 



Asia kuitenkin on samaan aikaan niin, ettei minulla ole koskaan ollut mitään selkeää muistikuvaa mistään tapahtumasta. En osaa sanoa, että mistä olisin tällaisen valemuiston kehittänyt, mutta onko mahdollista että lapsuudessa muodostuu tällainen tulkinta jostain sopimattoman tapahtumisesta ja se sitten seuraa koko elämän mukana, vaikka mitään ei ehkä ole oikeasti koskaan tapahtunut? 



Edelleen saatan reagoida rajulla paniikkikohtauksella hyväksikäyttöön liittyvissä asioissa, vaikka kirjoissa tai telkkariohjelmissa ja elokuvissa. Tunnen ytimessäni paniikin ja syvän kauhun, niin kuin koko ikäni, mutta samaan aikaan minulla ei ole koskaan, ei lapsena, nuorena eikä nyt ollut mitään tietoisia muistoja, jotka tulkitsisi tätä tunnetta. Tuntuu ikään kuin siltä, että muisti ja alitajunta väittäisivät, että minulle on tehty pahaa, ilman että niin on oikeasti koskaan tapahtunut. Ei kai kukaan voi unohtaa niin täydellisesti, että ei muistaisi yhtään mitään konkreettista? 



Ainoa, minkä jotenkin voin tähän liittää, on tilanne, jossa näin varmaankin todentuntuista unta. Luulin, että yöllä tapahtui jotain, mutta siitä ei ollut mitään "todistetta" missään, joten sen täytyi olla vain todentuntuinen uni. Se kuitenkin tapahtui joskus teini-iässä, eli paljon myöhemmin kuin tämä tunne on minulle tullut.